Page 4 - Alueviesti_27_2007
Basic HTML Version
4
Keskiviikko heinäkuun 4. 2007
Nro 27. 25. vuosikerta. Keskiviikkona 4.7.2007
.!
JSN
www. alueviesti.! • Kaupunkilehtien Liitto ry:n jäsen, ISSN 1236-0619
KaupunkilehtienLiittoonmukana
hyvän lehtimiestavan vaalinnassa
ja sananvapauden puolustamises-
sa. Liitto on yksi Julkisen Sanan
neuvoston taustayhteisöistä.
Toimitus, konttori, myynti
03-514 1416
TELEFAX 03-511 3097
E-MAIL:
Toimituksen aineisto:
toimitus@alueviesti.!
Ilmoitusaineisto:
ilmoitukset@alueviesti.!
Seurakuntatiedot:
seurakunnat@alueviesti.!
Järjestöpalstailmoitukset:
jarjestot@alueviesti.!
ILMOITUKSET
MAANANTAIHIN
KLO 14 MENNESSÄ.
Aluetori-ilmoitukset,
järjestöpalstat ja srk-tiedot
maanantaihin klo 12 mennessä.
ILMOITUSHINNAT
alv0%
Etusivu
! 1,36/pmm
väri-ilmoitus ! 1,68/pmm
Takasivu
! 1,26/pmm
väri-ilmoitus ! 1,52/pmm
Tekstisivut
! 1,05/pmm
väri-ilmoitus ! 1,26/pmm
Hintoihin lisätään alv. 22 %.
Puhelimitse vastaanotettuun il-
moitukseen mahdollisesti tulevis-
ta virheistä ei lehti vastaa.
Muiden virheiden osalta lehden
vastuu rajoittuu kokonaan ilmoi-
tushintaan.
Toimitus ei vastaa sitoumuksetta
lähetetystä
toimitusaineistosta;
käsikirjoituksista, valokuvista tai
ääninauhoista eikä säilytä niitä tai
palauta niitä lähettäjälle.
TOIMITUS
03-514 1416
Päätoimittaja
Erkki Petman
0500-235 725
Toimituspäällikkö
Maija Latva
050-555 6290
Toimittajat:
Hannu Virtanen
050-5633424
Pauliina Parto
040-7636021
JormaWesterholm
03-5141 416
ILMOITUSMYYNTI
Jerry Stenberg
050-593 0620
Eeva Rasinperä
050-593 0621
Heli Suominen
050-436 5068
Mainospäällikkö
Matti Tolonen
0500-769 261
TOIMISTO
Hopunkatu 1, 38200 VAMMALA
MA-PE klo 8.00-16.00
JULKAISIJA
Kustannusliike Aluelehdet Oy
Toimitusjohtaja
Seppo Lehtinen
0500-634 032
SIVUNVALMISTUS
Keskuskuva Ky, Vammala
PAINOPAIKKA
Allatum Oy, Pori
Mikäli lehden jakelussa on
häiriöitä, ottakaa yhteys
postiin
p. 0200 71000
Lehden voi tilata jakelualuiden
ulkopuolelle Suomessa
! 32,00/vuosikerta
! 10,00/ 3 kk.
Yksi sisällissotamme nais-
sotilaista ja samalla uh-
reista oli nuori nainen,
Maria. Maria syntyi Tu-
run kupeessa Kaarinassa
vuonna 1899 syrjäisen
suotorpan vanhimmaksi
tyttäreksi, oppi varhain
tekemään raskasta työtä ja
meni jo 15-kesäisenä Tu-
run Alfan tehtaalle töihin.
Työpäivät olivat pitkiä
ja raskaita ja työskentely
meluisassa ja pölyisessä
kutomossa nuorelle nai-
selle joskus myös tylsää
ja ikävää. Eräänä päivänä
Maria kuuli tehtaalla uu-
desta ”uskonnosta”, sosia-
lismista, joka voi muuttaa
kaiken, aivan kaiken.
Mutta miten monta totuutta
mahtuu 1918 sotaan ja miten
monta tulkintaa sen syistä ja
seurauksista onkaan kirjoi-
tettu vuosikymmenien aikana
alkaen vuodesta 1919 ja pää-
tyen 2000-luvulle? Ja miten
monta tieteellistä selitystä on
muotoutunut samaan tahtiin
kun luonto kasvullaan on
kätkenyt eräät syrjäiset hiljai-
suuden kummut metsiemme
siimeksessä?
”Tuona syksyisenä iltana
vuonna 1917Maria palasi töis-
tä mietteissään. Tehtaalla oli-
vat alkaneet puhua työpäivän
pituudesta, miten 14 tuntia oli
liikaa, miten työläisten asemaa
täytyy alkaa parantamaan ja
miten uusi aika kohta koittasi
ja kaikki muuttuisi. Mariakin
oli kutsuttu seuraavalla viikol-
la erääseen kokoukseen, jossa
tarkoituksena olisi kuulemma
perustaa joku yhdistys, jonka
tavoitteena oli uudistaa työ-
läisnaisten asemaa myös val-
takunnan tasolla.
Maria hieman epäili noi-
ta kiihkoilijoita. Miten muka
sellaiset uudistukset olisivat
mahdollisia? Eikö työpäivä
ollut jo iät ajat vähintään 14
tuntia ellei jopa enemmän? Ja
miten voisi muka äkkiä muut-
taa työolosuhteita muuten-
kaan? Maria vetäisi mietteis-
sään ränsistyneen pihaportin
auki ja sulki sen taas nopeasti
takanaan” (Maria)
Naiset aseissa –
mahdottomuusko?
Suomen sisällissodassa aseel-
liseen toimintaan osallistuvia
naisia tiedetään olleen yh-
teensä noin 2000, joista sodan
päätyttyä teloitettiin nykytie-
tämyksen mukaan yhteen-
sä 364, joista vähän yli sata
Lahdessa heti toukokuussa
1918. Kaikki teloitetut olivat
alle 25-vuotiaita. Loput nais-
sotilaat, sairaanhoito- ja/tai
huoltojoukoissa olevat, sotaan
tavalla tai toisella osallistuneet
naiset tuomittiin vankileireil-
le, joissa monet kuolivat kesän
aikana nälkään ja tauteihin.
Toki osa naisista laskettiin
vapauteen, koska heidän rik-
komuksensa valtiota vastaan
nähtiin pieneksi, heidät kat-
sottiin tulleen johdatetuiksi
tahtomattaan harhaan tai hei-
dän ”sotaisuutensa” katsottiin
olleen vähäistä.
Mutta keitä ja millaisia oli-
vat nuo 2000 nuorta naista,
jotka leikkasivat hiuksensa ja
lähtivät ase kädessä, pistimet
vyöllä ja panosvyöt ristikkäin
rinnan yli sodan tielle etsi-
mään totuutta ja ”totuutta”?
Suurimmaksi osaksi sotaan
lähteneet nuoret naiset olivat
Marian tavoin tavallisia teh-
taan työntekijöitä, palvelijoita
ja sisäköitä, osa torppareiden
tyttäriä, jotkut ompelijoita tai
muita käsityöläisiä. Yhteistä
heille kaikille oli raskas työ,
huonot palkat ja ala-arvoi-
nen elämänlaatu suhteessa
”kapitalisteihin”, joiksi luet-
tiin kaikki keskiluokkaiset
porvarit, tehtaanjohtajat ja
kartanoiden omistajat. Myös
palkka houkutteli nuoria nai-
sia, sillä punakaartit lupasivat
täyden ylöspidon ja n.10–20
markkaa päivärahaa. Mutta
päällimmäisenä motiivina oli
kuitenkin utopistinen usko
uuteen järjestelmään, joka oli
saavutettavissa vain yhteis-
työllä ja tarmolla, tinkimättö-
millä ponnisteluilla ja tarpeen
vaatiessa taistelulla rintamalla
miesten rinnalla tai omana
ryhmänään, kuten Maarian
naiskaarti eli Raunistulan kal-
mankomppaniaksikin mainit-
tu naisten kaarti.
”Ja millaisia naisia ovat
sotilaat? Ja millaisia sotilaita
ovat naiset? Nuo samat nai-
set, jotka tehtaalla vahtivat
kutomakoneita päivät toi-
sensa jälkeen. Nuo naiset,
jotka palvelevat herrasväkeä,
kantavat tarjottimia, häärivät
keittiössä, keittävät, paistavat,
tiskaavat, kuorivat perunoita
ja kuljettavat vuoroin pyyk-
kiä ja laskiämpäreitä? Nuo
naiset, jotka pienestä asti ovat
tottuneet palvelemaan herra-
kansaa, kuka tehtaassa, kuka
perheessä, kuka missäkin? Ja
noilla samoilla raskaan työn
kovettamilla käsillä pitäisi
tarttua kivääriin, tähdätä ja
vetää liipaisimesta? Ja vielä
pitäisi osua kohteeseensa...
Miten ihmeessä? Voiko se on-
nistua” (Maria)
Punaisen uskonnon
evankelistat
Koska uskonto kautta ihmis-
kunnan historian on ollut osa
poliittista toimintaa, myös-
kään tässä kirjoituksessani
en voi ohittaa uskonnon mer-
kitystä ja sen monia ilmen-
tymiä sodan aikana. Kuten
jo aiemmin mainitsin, uu-
denlainen sosialismi saavutti
sisällissodan aattona ”uskon-
nollaan” mm. turkulaisen Al-
fan kutomon nuoret naiset,
sananjulistaja toinen toisensa
perään julisti sosialismin ilo-
sanomaa erilaisissa työväen
kokouksissa, ja myös maaseu-
dun vähäisissä torpissa, joissa
väki saattoi laulaa alkuillasta
Siionin virsiä ja loppuillasta
vallankumouslauluja. Laulu-
jen sanomalla ei nähty olevan
juuri ristiriitaa keskenään ja
sama hurmoksellisuus valtasi
mieliä oli kysymys sitten itse
taivaan Herrasta tai joistakin
maallisimmista johtajista.
Turussapunaisenuskonnon
”pääevankelistana” ja suurim-
pana agitaattorina toimi mm.
kauppias Tuomas Hyrskymur-
to. Tuo pienikokoinen, vaa-
lea ja hauskannäköinen mies
osasi rytmittää puheensa ja
sanottavansa niin, että monet
– varsinkin naiset – lankesivat
hänen retoriikkansa lumoihin
täysin rinnoin. Hyrskymurto
oli ollut vangittuna jo suur-
lakon aikaan 1906, oli sitkeä
vallankumousmies ja Turun
punakaartin perustaja. Hän
oli myöhemmin myös Tampe-
reen punakaartin esikunnan
jäsen ja sai kyseenalaista mai-
netta Suinulan verilöylyksi ni-
metyssä tapahtumassa, jossa
antautumassa olevat valkoiset
joutuivat punaisten tulituk-
sen kohteeksi seurauksella,
että 17 kuoli ja 26 haavoittui.
Hyrskymurto sai tapauksesta
lisänimen ”Suinulan teurasta-
ja”. Hyrskymurto onnistui pa-
kenemaan ajoissa Tampereen
saartorenkaasta, mutta kohta-
si kuolemansa Venäjällä 1920
Kuusisen klubin murhissa.
Sota ja sukupuoli
Sotaan lähteneet naiset ar-
vioitiin tietenkin myös su-
kupuolensa perusteella ja
yleisesti naiset saivat kantaa
huoran, ryssänmorsiamen tai
muuten moraalittoman ihmi-
sen mainetta. Halveksuntaa
osoitettiin myös lehdistössä
ja kunnianarvoisa Aamulehti
kirjoitti pääkirjoituksessaan
huhtikuun 18, 1918: ”Sen
vuoksi on puhdistus- ja ran-
kaisutoimenpiteet koko an-
karuudessaan kohdistettava
myös naisiin, ja juuri naisiin,
sillä muuten ei päästä tämän
mätäpaiseen syvimpiin ja sa-
laisimpiin juuriin. Siis ulos
yhteiskunnasta, ulos terveit-
ten joukosta naiskaartilaiset,
katunaiset ja ryssän morsia-
met. Ehdottomasti pois”
Mutta pelkäsivätkö (ja
kammosivatko) miehet/mies-
sotilaat punaisella ja myös
valkoisella puolella vuoden
1918 naissotilaan salaperäistä
voimaa, väkivaltaa ja vallan-
käyttöä? Käsittääkseni sisällis-
sotaan lähteneet naiset osasi-
vat ottaa myös sukupuolensa
erikoiskäyttöön mekaanisten
aseidensa ohella, sillä tutki-
musten mukaan naissotilaat
kiroilivat, puhuivat rivoja ja
käyttäytyivät karskisti. Naisten
väkivaltaisuudesta sisällisso-
dassa on mainittu useissa eri
lähteissä niin suullisessa muis-
titiedoissa kuin kirjoitetussa-
kin historiassa. Myös naisten
varma ja päämäärätietoinen
käytös hämmensi miehiä, jot-
ka eivät olleet tottuneet näihin
uuden ajan naisiin, amatsonei-
hin ja ”hameryssiin”, suulaisiin
ja itsetietoisiin naisiin, jotka
osasivat kaiken lisäksi vielä
sodankäynnin pääperiaatteet.
Vastapuoli – valkoiset – ja
jossakin määrin myös oman
puolen miehet käsittivät nais-
ten tavallisuudesta poikkea-
van käytöksen uhkaksi heidän
miehisyydelleen ja siksi naisiin
kohdistui varsinkin sodan lop-
pupäivinä suorastaan eläimel-
listä vihaa, joka huipentui mm.
äkkiteloituksina heti sodan
loppuratkaisun selvittyä.
Nainen, tavattu
ase kädessä…
Maria kunnostautui sodassa
esimerkillisenä tarkka-ampuja-
na, vaikka yleisesti ottaen naiset
eivät olleet kovin hyviä osuma-
tarkkuudessaan. Aseet – jot-
ka olivat suurimmaksi osaksi
japanilaisia kevyitä ja pieniä
Arisaka-kiväärejä, jo kertaal-
leen Venäjän ja Japanin väli-
sessä sodassa käytettyjä ja ve-
näläisiltä perittyjä – eivät olleet
huippuluokkaa eikä ehtineet
”istua” käteen kiireen ja yleisen
hälinän keskellä. Koska ampu-
maharjoitukset ja muu aseen
käsittelytaito oli puutteellista
ja hätäistä ja jopa ylimalkais-
ta (koska oli kiire rintamalle),
myös tapaturmia sattui. Naiset
herättivät kuitenkin hirmuisella
maineellaan suoranaista kam-
moa valkoisten, ruotsalaisten
vapaaehtoisten ja saksalaisten
riveissä. Kova kiljunta taistelun
lomassa ja sitkeys olivat nais-
komppanioiden valtti ja Tam-
pereen taisteluissa naiset, jotka
olivat linnoittautuneet viimei-
seen punaiseen linnakkeeseen,
kaupungintaloon, puolustivat
sitä viimeiseen asti ja antautui-
vat vasta kun valkoiset uhkasi-
vat jysäyttää tykillä koko raken-
nuksen maan tasalle.
Jatkuu sivulla 9
Marian sota
Näköaloja erään naissotilaan totuuteen
Suomen sisällissodassa 1918
Raija Westergård
Raija Westergård
Lue lisää Raija Westergårdin kotisivuiltan:
tergard.suntuubi.com
Marian julkistamistilaisuus ja sarjakuvakäsikirjoittaja
Ilkka Markkulan Punainen ratsumies – teoksen esittely on
Urjalan kirjastossa torstaina 2. 8. – 07 alkaen klo 17.
Ylenpalttista
ja hyvää
tarjontaa!
Tapahtumien täyttämä kesä rien-
tää ohitsemme. Mutta sen mukaan
voi heittäytyä ja nauttia kaikesta
siitä annista mitä kesätapahtumat
ja -teatterit täällä Pirkanmaan ja Sa-
takunnan rajamaillakin tarjoavat.
On kansallista kultturitapahtumaa,
maakunnallista ja kunnallista niin
että saman viikonlopun tilaisuuksiin
on mahdotonta osallistua jos mielii
niissä kaikissa ehtiä istahtaa ja kun-
nolla paneutua tapahtumiin.
* * *
Vammalan vanhan kirjallisuuden
päivät jäivät viikonloppuna taakse.
Samoin hienon hienot vanhan ajan
yleisurheilukilpailut Karkun 51-vuo-
tiaalla kentällä. Mutta ei surrata po-
jat, sanoi Persson, ensi viikonloppu-
na ovat vuorossa Kiikoisten Purpurit
ja monet kesäteatteriesitykset meillä
ja muualla. Jos mielii korkeakulttuu-
ria, voi mennä Savonlinnaan ooppe-
rajuhlille.
* * *
Tai johonkin kymmenistä, laaduk-
kaista näyttelyistä. Kotikulmien tai-
detta näkyy kesällä joka pitäjässä.
Katsomisen arvoista sekin. Innos-
tavaakin parhaassa tapauksessa. Jos
mielenkiinto omaan maalaamiseen
syntyy, luvassa on ”kulttuuria” talvi-
kaudeksikin.
* * *
Kaikki edellä mainittu ja mainitse-
matonkin kuuluu nykyisin koko-
naisuuteen, jonka nimi on ”veto-
voimatekijä”. Nyt, kun kuntarajoja
ravistellaan ja on jo ravisteltukin, tu-
lisi ymmärtää, että pienikin on kau-
nista kulttuuririntamalla, kunhan
sen oikein ymmärtää.
Erkki Petman
