Page 10 - Alueviesti_29

10

Keskiviikko heinäkuun 18. 2007

Hannu Moilaselta kolmas kuvateos

Kansallismaisema jaksaa innoittaa

Vammalalainen valoku-

vaaja Hannu Moilanen on

jatkanut tasokasta julkai-

sutyötään uudella kuvate-

oksellaan “Rautavesi: Vuo-

si

kansallismaisemassa

- !e four seasons of a na-

tional landscape“. Kirja on

aiempien teosten tavoin

omakustanne, sen kus-

tantaja on Moilasen yritys

Kuva-Hannu.

Kaikkien

kolmen kirjan korkealaa-

tuisesta painojäljestä vas-

taa Vammalan Kirjapaino.

Syntyjään suomussalmelainen

Hannu Moilanen asettui vuo-

siksi Tampereelle ja oli aivan

toisissa tehtävissä. Hän muut-

ti Vammalaan vuonna 1988.

Päätoiminen valokuvaaja hä-

nestä tuli vuonna 2000.

Sitä ennen valokuvaus oli

ollut rakas harrastus ja sa-

malla alan koulu. Hän kertoo

alkaneensa kuvata vuonna

1979. Kymmenen vuotta myö-

hemmin hänen töitään oli ensi

kerran näyttelyssä.

Uudet kotimaisemat, mm.

nyt ikuistettu kansallismaise-

ma, ovat tuottaneet jo kolme

kuvateosta tällä vuosikymme-

nellä.Ensimmäinenolivuonna

2003 ilmestynyt “Rautaveden

helmet - kuvia Vammalasta,

Vammalan seudusta, Rautave-

destä ja Tyrvään Pyhän Olavin

kirkosta”, vuonna 2005 ilmes-

tynyt “Vammala vapaalla” ja

kolmas tämä Vanhan kirjalli-

suuden päivien aikaan julkais-

tu uusin teos. Vuosien varrella

Moilanen on ikuistanut uutta

kotiseutuaan myös postikort-

teihin ja vuosikalentereihin.

Hannu Moilanen on palkittu

useissa kilpailuissa ja näytte-

lyissä. Hän oli mm. Luontolii-

ton vuoden 2003 helmikuun

kuvaaja Luonnonkuva-arkis-

ton näyttelyssä Helsingissä 36:

lla korkealaatuisella otoksella,

joissa aiheina olivat nimen-

omaan Rautaveden kansallis-

maisemissa otetut luontokoh-

teet. Omia näyttelyitä hänellä

on ollut 7-8 kappaletta. Hän

on ollut mukana useina viime

vuosina Vammalan Taideyh-

distyksen

vuosinäyttelyissä.

- Muissa yhteisnäyttelyissä en

viime aikoina ole ollut harras-

tuksen muututtua työksi, ker-

too Moilanen.

Moilanen on ollut muka-

na myös muissa julkaisuissa:

- Vuonna 2001 kuvitin Änkyt-

täjien itseterapia -kirjan, jonka

julkaisi Suomen änkyttäjien

yhdistys ry. Vuonna 2002 ku-

vitin pääkuvaajana Kirjava

kaupunki, tarinoita Vamma-

lasta -kirjan, jonka julkaisi

Pesämuna Oy. Vuonna 2004

olin toisena pääkuvaajana Kir-

konrakentajat, kaikkien aiko-

jen talkoot Tyrväällä -kirjassa,

jonka julkaisi Otava. Seuraa-

vana vuotena eli 2005 olin

toisena pääkuvaajana Tyrvään

kirkko 150 vuotta -kirjassa,

jonka julkaisi Tyrvään seudun

kotiseutuyhdistys ry, kertoo

Hannu Moilanen.

Ensimmäinen apuraha

Uusimpaan kirjaansa Han-

nu Moilanen sai Pirkanmaan

kulttuurirahastolta 8 000 eu-

ron suuruisen apurahan. Se

oli merkittävä lisä kirjan ra-

hoituksessa mutta ei kattanut

kustannuksista edes puolia.

Loppu kertyy kirjan myyn-

nistä.

- Kirjojeni painokset ovat

vaihdelleet 700-1400 kappa-

leen välillä, kertoo Moilanen.

- Lisäpainoksia ei ole otettu,

sillä olen painattanut kirjoja

melko paljon tulevaisuuttakin

ajatellen. Painokoneen uudel-

leen käynnistäminen muuta-

man sadan kappaleen vuoksi

on hyvin kallista, näin minulle

on kerrottu. Kaikkia kirjojani

on edelleen saatavilla. Kir-

jojani on myyty sen verran,

että olen uskaltanut uusiakin

tehdä.

Moilanen antaa erityiskii-

toksen Vammalan kaupungil-

le, joka on tilannut kirjoja en-

nakkoon: - Ilman kaupungin

mukana oloa olisi moni asia

ollut paljon vaikeampaa, jollei

mahdotonta.

Hänmyös toteaa, että kirjan

tekeminen on hänelle ennem-

minkin luovaa toimintaa.

- En ajattele saanko työlläni

rahaa myynnin muodossa. Jos

palkkaa alkaa itselleen ajatte-

lemaan, niin yhtään kirjaani

en olisi voinut tehdä. Palkkaa

tulee sitten vuosien myötä jos

kirjojani ostetaan. Kaikki yli-

määräinen raha laitetaan uu-

siin hankkeisiin ja kalustoon,

jos niin onnekkaasti käy.

Näillä jälki syntyy

Hannu Moilanen kuvaa ny-

kyisin Canon EOS 30 D -di-

girungolla. Objektiiveina ovat

Canon ef 28-135 mm IS ja Ca-

non ef 100-400 mm L IS. Tar-

vittaessa hän vuokraa toiseksi

digirungoksi Canonin järeäm-

män ammattitason rungon tai

laajakulmaobjektiivin.

Hannu Moilanen siirtyi

”digiaikaan” ostettuaan ensim-

mäisen digikameransa vuonna

2003. Moilasen Canonin !lmi-

runko on ollut vuodesta 2004

käyttämättömänä

kaapissa.

Filmin ja digikuvan eroa hän

luonnehtii näin: - Digikame-

ran suurin etu itselleni on val-

miin kuvan saamisen nopeus.

Joskus on tilanteita, että kuvan

on oltava asiakkaalla käytössä

1-2 tunnin kuluttua sen otta-

misesta. Digirungolla kuvia

voi lisäksi ottaa runsaamin ja

luovemmalla otteella. Olen

koettanut kuvata uutta Rauta-

vesikirjaani varten mm. lintu-

kuvia persoonallisesti. Pelkkä

kaunis kuva linnusta ei enää

riitä, vaan linnun täytyy tehdä

jotain persoonallista. Tilan-

teet esimerkiksi lintukuvissa

ovat niin nopeita, että kame-

ran ja objektiivin tulisi toimia

ajatuksen nopeudella, sanoo

Moilanen ja toteaa myös, että

digiajan myötä kuvauskalusto

on pitänyt uusia kokonaan.

Myös tietokoneitten pitää olla

riittävän tehokkaita.

”Rautavesi ei ehdy”

Hannu Moilanen ei aio aina-

kaan ihan heti lähteä kuvai-

lemaan muihin maisemiin, ei

edes Suomussalmen lapsuu-

denmaisemiin. - Rautavesi on

haastava järvi, se ei ole pal-

jastanut minusta vielä kaikkia

mahdollisuuksiaan. Nyt kirjan

jälkeen ihmettelen sitä, miksi

järvestä ei ole aikaisemmin

tehty luontokuvakirjaa. Rauta-

vesi on mielestäni merkittävä

järvi kansallisestikin ajatellen

maisemineen, kirkkoineen ja

eläimistöineen, hän sanoo.

Moilanen sanoo, ettei tiedä

mitä seuraavaksi tekee, vaik-

kakin ajatuksia onkin monen-

laisia.

- Synnyinpaikkani Suomus-

salmen maisemista en ehkä

kirjaa tee, mutta jonkinlais-

ta persoonallista yleisaihetta

Suomen luonnosta mielessäni

pyörittelen. Luulen, että aiheet

löytyvät tästä läheltä, Rautave-

deltä tai Pirkanmaalta. Totuus

lienee, että kirjan aiheet ovat

haettavissa pitkälti tutuista

maisemista, kun aikaa ja mie-

likuvitustaan käyttää.

Moilaisen

uutuusteos

(ISBN 978-952-92-2297) on

erinomainen mm. vammala-

laisten yritysten liikelahjaksi.

Sen tekstit on kääntänyt eng-

lanniksi Kirsti Jokela, kuten

Moilasen aiempienkin omien

kirjojen. Kirjaa voi ostaa teki-

jältä ja Tyrvään Kirjakaupasta

Erkki Petman

Pirkko Lahtinen

Naapuri-

avusta

apua

arkeen

” Tämä kansa osasi kerran

kantaa yhteisvastuutaan

vähäeleisesti:

katsoi aamulla

naapurimökin suuntaan,

nouseeko yksineläjämummon piisistä

kahvinkeittosavut,

että vieläkö hengissä,

eli todeksi arkipäivän toveruutta,

tietämättä

että sillä kaikella

on niin hieno nimi

kuin yhdyskuntatyö”

Näin sanoo runoilija Maaria Leinonen. Tätä naa-

puriapua kaivattaisiin kipeästi nykyäänkin. Vielä

tänään ja varsinkin tänään on keskuudessamme

ihmisiä, joiden kahvinkeittosavuja ei kukaan

seuraa. Kukaan ei käy kysymässä:” Miten teillä

voidaan? Voinko jotenkin auttaa?”

En usko, että on kysymys välinpitämättömyy-

destä. Kyse on siitä, että pelätään tunkeutumista

toisen elämään. Pelätään, että loukataan naapu-

rin yksityisyyttä. Kyse voi olla myös siitä, että pe-

lätään, että ei osata auttaa, jos tilanne on vaikea.

Auttamaan halukas naapuri pelkää, ettei hän tie-

dä, mitä sanoa tai mitä tehdä.

Tämä pelko on kuitenkin aiheeton. Jos tarvitaan

ammattiapua, voi sitä hankkia. Viisaat sanat ei-

vät ole tärkeitä. Tärkeää on halu kuunnella, läm-

pimästi kuunnella. Ei naapuri odota ratkaisua

ongelmiinsa. Hänelle on tärkeää, että joku välit-

tää hänestä ja on hänestä aidosti kiinnostunut.

Tällainen huomaavaisuus ei ole pois itseltä, vaan

uskon, että molemmat ovat sekä saajia että an-

tajia.

Jotta tätä epävarmuutta ja pelkoa omasta osaa-

mattomuudesta voitaisiin vähentää, voisi kei-

nona olla, että joku taho tässä kaupungissa

järjestäisi naapuriavun kurssin, ei varsinaista

tukihenkilökurssia, vaan annettaisiin tietoa ar-

kipäivän kielellä, mitä on ihmisen kohtaaminen

sellaisena, että se auttaa toista. Tietoa voitaisiin

aantaa myös meidän terveydenhoito- ja sosiaa-

lijärjestelmästämme, jotta auttaja tietäisi, mistä

saa ammattiapua, kun on sen tarvetta.

Kurssin järjestäjänä voisi toimia esimekiksi Sas-

tamalan opisto vaikkapa jonkun järjestöjen tu-

ella.

“Ihminen

on ihmisen toivo.

Nasaretin puusepän poika

Ei enää kulje maajalassa,

Siksi ihmisen on mentävä ihmisen luo.”

(Maaria Leinonen)

Olkoon Vammala turvallinen asuinpaikka jokai-

selle!

Hannu Moilanen sanoo, että Rautavedessä riittää ammennettavaa vastaisuudessa-

kin.

Maisema Pirunvuorelta Rautavedelle. - Kuva: Hannu Moilanen.

Uutuskirjaansa

Hannu

Moilanen sai ensi kerran

apurahaa. Vammalan kau-

pungin panos oli myös

merkittävä.

Page 10 - Alueviesti_29_2007