Page 2 - Alueviesti_31_2007

2 Keskiviikko elokuun 1. 2007
Lempeää ulkomuotoaan
Mikko Erkinaro epäilee
syyksi siihen, että Vam-
malan Houhajärven ym-
päristön asukkaat ja mök-
kiläiset eivät ole enemtpää
huolestuneet oudon mie-
hen kulkemisesta alueella
viime päivinä ja etenkin
öinä. Erkinaro on lepak-
kotutkija, joka kartoittaa
Houhajärven nahkasiivet
rantaosayleiskaavan laati-
mista varten.
Maankäyttö- ja rakennuslaki
velvoittaa tekemään ympäris-
tövaikutusten arvioinnin kaa-
voitusprosessin yhteydessä.
-Sen vuoksi lepakot ote-
taan suojeltuina lajeina uudel-
la tavalla huomioon, Erkinaro
sanoo.
-Tämä on hyvin mielen-
kiintoinen ja monipuolinen
maisemavalikoima, missä
lepakot elävät ja missä niitä
on runsaasti. Täällä on hyvin
reheviä umpinaisia lehtimet-
säalueita, joita ei nyt ihan joka
paikassa ole.
-Tällainen järvimaisema,
jossa on aika vanhaa asutusta
ja vaihtelevia elinympäristöjä,
on optimaalista lepakkoalu-
etta. Täällä on paljon esimer-
kiksi pienipiirteisiä elinympä-
ristöjä vaativia siippoja.
-Nyt aluksi sinänsä isolta
alueelta yritetään löytää lepa-
koiden eniten suosimat alueet,
ja jos tarvetta ilmenee, myö-
hemmin voidaan tarkentaa
alueiden lepakkolajien koos-
tumusta ja ehkä määriäkin.
-Määriä on aika vaikea
arvioida, koska lepakot ovat
hyvin liikkuvaisia eläimiä. Sa-
moja yksilöitä voidaan laskea
monta kertaa. Kunhan nämä
suosituimmat paikat löytyvät,
se on jo tärkeää tietoa.
Lepakot luotaavat
ihmiskuulon yläpuolella
Lepakkokartoittajan tärkein
apuväline on yliääni-ilmaisin
eli detektori.
-Ihmisillä kuulokyky lop-
puu 20 kilohertsiin, ja kaikki
Suomen lepakkolajit luotaa-
vat sen yläpuolella. Pohjan-
lepakko on 30 kilohertsissä,
lukuisat siippalajit ovat 40-45
kilohertsissä ja korvayökkö
rapistelee 50 kilohertsissä.
Tutkija tarvitsee myös va-
loa pimenevään loppukesän
iltaan ja yöhön.
-Kirkkaasta valosta saa
hyötyä tarkasteltaessa lento-
tapoja. Lajin tunnistamisessa
on avuksi, kun voidaan huo-
mioida ääni ja siihen liittyvä
lentotilanne.
Suomalainen lepakkotut-
kimus on Erkinaron mukaan
porhaltanut viime vuosina
hyvää vauhtia eteenpäin,
mutta silti maassamme ollaan
alan tutkimuksessa vielä lap-
senkengissä. Tietämys painot-
tuu Etelä-Suomeen ja hieman
Keski-Suomeen eli sinne,
missä suurin osa tutkijoista-
kin asuu.
-Pohjoisen havumetsävyö-
hyke on aika tavalla tuntema-
tonta aluetta. Lepakkolajisto
ja -tiheydet laskevat pohjoi-
sessa, mutta täytyy muistaa,
että Suomen yleisimmän le-
pakkolajin, pohjanlepakon,
levinneisyysalue ulottuu Jää-
meren rantaan saakka. Siinä
mielessä potentiaalia on koko
maantieteellisellä alueella.
Suomessa on tavattu yk-
sitoista lepakkolajia, ja koko
ajan odotetaan uusia lajeja.
-On joitakin lajeja, jotka
voivat ilmestyä minä päivänä
tahansa lajilistalle. Elämme
mielenkiintoisia aikoja.
Hannu Virtanen
Lempeä lepakkomies löytää
Houhajärven nahkasiivet
Tutkija tarvitsee kouraansa tällaisen yliääni-ilmaisimen
eli detektorin, jotta hän voi kuunnella lepakoiden ääniä
Kirkkaassa valossa tutkija voi tarkastella lepakoiden
lentotapoja, mikä yhdessä äänien kanssa auttaa lajien
tunnistamisessa.
Mikko Erkinaro kertoo Vammalan Houhajärven lepakkokartoituksesta Radio Man-
tassa ensi sunnuntaina kello 16 alkavassa ohjelmassa.