Page 15 - Alueviesti_32_2007

11 Keskiviikko elokuun 8. 2007
300
Syyskesästä nautitaan re-
hevästä ja värikylläisestä
puutarhasta ja maistel-
laan kypsyvää satoa. Päi-
vien viiletessä on hyvä
aika tehdä puutarhatöitä,
jotka kevätkiireessä jäivät
odottamaan. Syksyllä is-
tutetaan uusia kasveja ja
oikeilla hoitotoimenpiteil-
lä varmistetaan myös seu-
raavan kesän kukoistus.
Hyvä aika syyslannoitukseen
on jo elokuussa, koska silloin
muodostuvat monivuotisten
kasvien seuraatvan vuoden
kukkasilmut. Kehittyäkseen
kukkasilmut tarvitsevat fos-
foria. Toinen ravinne, jota
kasvit tarvitsevat runsaasti
syyskesällä, on kalium. Kali-
umin tehtävä on väkevöittää
kasvin soluneste ennen talvea
ja toimia ikään kuin pakkas-
nesteenä. Perennojen, koris-
tepuiden ja -pensaiden sekä
hedelmä- ja marjakasvien li-
säksi myös nurmikko hyötyy
syyslannoituksesta.
Muista kalkitus
Puutarhaa kalkitaan sään-
nöllisesti, jottei maa happa-
moidu liikaa. Happamuus
näkyy yleensä kasvun heik-
kenemisenä ja ravinnehäiri-
öiden aiheuttamina värimuu-
toksina lehdissä. Nurmikolla
kasvava sammal saattaa myös
olla merkki kalkin tarpeesta.
Happamasta maasta kasvit ei-
vät saa ravinteita käyttöönsä,
vaikka kasveja olisi lannoitet-
tu riittävästi.
Rakeinen puutarhakalkki
on helppoa ja siistiä levittää.
Kasvimaalle puutarhakalkki
levitetään maanmuokkauksen
yhteydessä, mutta nurmikol-
le, pensasryhmille ja kukka-
penkkiin se voidaan levittää
pintakalkituksena. Peruskal-
kitukseen happamille maille
saatetaan tarvita 40–100 kg
puutarhakalkkia/100 m2,
kun taas ylläpitokalkitukseen
riittää 10–30 kg/100 m2 joka
toinen tai kolmas vuosi.
Säännöllinen luonnonlan-
noitteiden käyttö vähentää
maan kalkitustarvetta.
Syksyllä uusia taimia
Syksy on hyvä aika istuttaa
uusia taimia. Helteettömät
päivät ja kosteat yöt takaavat
taimien juurtumisen ja var-
mistavat nopean kasvuun-
lähdön keväällä. Kasvit istu-
tetaan syyskuun puoliväliin
mennessä, jotta ne ehtivät
juurtua ennen maan routaan-
tumista. Istutusalueen maata
parannetaan lannoitetulla
puutarhan mustalla mullalla
tai turvemullalla.
Talvehtimaan valmistautu-
va kukkapenkki puhdistetaan
rikkakasveista. Ruusujen kuk-
kalatvat leikataan pois ensim-
mäisten pakkasöiden jälkeen.
Lopullinen leikkaus tehdään
keväällä, kun nähdään miten
talvehtiminen on onnistunut.
Perennojen varret ja lehdet
leikataan niiden kuihduttua.
Etenkin päivänliljojen, kuun-
liljojen ja iiristen lehdet peh-
menevät palelluttuaan ikä-
vännäköisiksi.
Syyskukista väriä
puutarhaan
Kesän kääntyessä syksyyn
hankitaan pihaan kylmyyttä
kestäviä syyskukkijoita. Vä-
rikkäät ruukkukrysanteemit,
orvokit, syysasterit, koriste-
kaalit ja pensastädykkeet kes-
tävät pikkupakkasia ja siten
ilahduttavat pitkään syksyyn.
Talveen asti kauniina säilyvät
hyvin pakkasta kestävät ka-
nervat ja callunat.
Syyskukkijat istutetaan
suuriin ruukkuihin tai esi-
merkiksi Biolan Parvekepals-
taan. Parvekepalstassa on
kaunis punottu kori, jossa on
valmiina oikea määrä luon-
nonmukaisesti lannoitettua
multaa. Syyskukkijoita kas-
tellaan säännöllisesti ja niiden
lannoitusta jatketaan koko
kukinnan ajan. Lannoituk-
seen soveltuu kasteluveden
mukana annettava luonnon-
ravinneneste kesäkukille.
Ulkona kesäänsä viettäneet
huonekasvit siirretään sisälle
hyvissä ajoin ennen yöpakka-
sia. Kasveista leikataan kuih-
tuneet lehdet ja tarkistetaan
mahdolliset tuholaiset. Var-
minta on viedä ruukkukasvit
lämpimään suihkuun ja huuh-
della myös lehtien alapinnat.
Huonekasvit tarvitsevat
ravinteita
Kun kesän jälkeen taas viete-
tään enemmän aikaa kotona,
on aika uudistaa kukkaikku-
naa. Kukkivat ruukkukasvit
piristävät keittiön ikkunalla,
viherkasviryhmässä tai työ-
pöydällä. Syksyllä iloisissa vä-
reissä kukkivat muun muassa
tulilatvat, syklaamit, gerberat,
krysanteemit ja annansilmä-
begoniat.
Kaikki huonekasvit vaa-
tivat ravinteita pysyäkseen
elinvoimaisina. Kasteluveteen
lisätään luonnonravinnenes-
tettä jokaisella kasteluker-
ralla. Myös kerran kuussa
ruukkuun lisättävät luonnon-
ravinnepuikot antavat kas-
veille voimakkaan kasvun ja
runsaan kukinnan. Kun lan-
noitukseen käytetään ravin-
nepuikkoja, kastellaan kasveja
pelkällä vedellä.
Syystalvella, kun huone-
kasvit siirtyvät lepotilaan, lan-
noitus lopetetaan ja aloitetaan
säännöllinen merileväuutteen
käyttö. Merilevä voidaan lisätä
kasteluveteen tai siitä voidaan
tehdä liuos, jolla kasvin leh-
distö sumutetaan. Merilevä
lisää kasvien elinvoimaisuutta
etenkin pimeänä vuodenai-
kana.
Viherpeukalon syksy on värikäs ja maistuva
Herukan satokausi on
päässyt vauhtiin. Pieniä
määriä puna- ja musta-
herukkaa oli jo myynnis-
sä kauppatoreilla maan
eteläosissa heinäkuun
loppupuolella. Herukan
pääsatokausi alkoi hei-
nä-elokuun vaihteessa ja
satoa korjataan aina syys-
kuun alkuun asti.
Herukkasadosta odotetaan
tänä vuonna keskinkertaista.
Oikukkaan talven säät sekä
kevään kylmät jaksot ovat
verottaneet satomäärää. Tal-
ven jäljiltä pensaissa on ollut
paljon kuivuneita versoja.
Vaurioita on ollut erityises-
ti mustaherukalla, paikoin
myös puna- ja valkoherukalla.
Puna- ja valkoherukan kukin-
ta oli hyvä, mutta jonkin ver-
ran raakileiden varisemista on
kuitenkin tapahtunut. Kaik-
kien herukoiden marjat ovat
kuitenkin hyötyneet sateista
ja kehittyvät marjat ovatkin
nyt kookkaita.
Puna- ja valkoherukkaa
saataneen yhteensä noin 1,2
miljoonaa kiloa, mustaheruk-
kaa lähes 2 miljoonaa kiloa.
Mustaherukka onkin eniten
viljelty herukkalajimme.
Sitä kasvatetaan 2 010
hehtaarin pinta-alal-
la. Punaheruk-
kaa viljellään
214 hehtaa-
rin ja val-
koherukkaa
117 hehtaarin
alalla. Herukan
pääviljelyalueita ovat
Etelä- ja Pohjois-Savo,
Pohjois-Karjala, Pirkanmaa,
Keski-Suomi ja Pohjois-Poh-
janmaa.
Herukka säilötään
kotitalouksissa
Suurin osa herukkasados-
ta säilötään ja pakastetaan
yksityisissä kotitalouksissa.
Suomalaiset osaavat arvostaa
C-vitamiinipitoista mustahe-
rukkaa, joka on myös tärkeä
fenoliyhdisteiden lähde ruo-
kavaliossamme. Herukoita
käytetään erilaisiin mehuihin
ja hilloihin sekä maustamaan
jogurtteja, myslejä ja puuro-
ja. Perinteinen mustaheruk-
kamehu on pitänyt pintansa
#unssakauden ykkösjuoma-
na.
Kirpakan makuiset heru-
kat maistuvat monille myös
tuoreeltaan. Ne, jotka pitävät
herukkaa liian voimakkaana
sellaisenaan syötäväksi, voivat
valmistaa loppukesän herkut-
teluhetkiin herukka-vadelma-
nektaria, kookoskuorrutettuja
punaherukoita tai marjapii-
rakkaa.
Suoma l ai s e t
o s a a v a t
a r vo s t a a
C - v i -
tamii-
n i -
pitoista mustaherukkaa, joka
on myös tärkeä fenoliyhdistei-
den lähde ruokavaliossamme.
Herukkasato kypsymässä
poimittavaksi
Herukka-vadelmanektari
2 l punaherukoita
1 l mustaherukoita
1 l vadelmia
8 - 10 dl vettä
3 dl sokeria TAI 2 dl hunajaa
Mittaa peratut marjat paksu-
pohjaiseen, noin viiden litran
kattilaan ja kaada päälle vesi.
Kuumenna kiehumispistee-
seen, lisää sokeri tai hunaja
ja siirrä kattila pois liedeltä.
Soseuta seos tasaiseksi sauva-
sekoittimella.
Tarkista maku ja lisää tarvitta-
essa makeutta tai vettä.
Nektari sopii hyvin pakas-
tettavaksi. Muistathan jättää
tölkkeihin laajenemisvaran.
Jos tarjoat nektarin tervetulo-
juomana tai aterian alkuun, 1
- 1,5 dl henkeä kohden riittää
hyvin. Voit lisätä jokaiseen la-
siin jääkuution.
Valmista nektaria tulee noin
4 litraa.