Page 20 - Alueviesti_32

16

Keskiviikko elokuun 8. 2007

Puolassa 17 vuotta asunut

suomalaissyntyinen Rit-

va Szarek on kesän ajan

nauttinut

kotimaansa

mutkaisista

pikkuteistä

ja aidoista suomalaisista

perunoista.

Kesäpapin

työ Vammalassa on mais-

tunut makoisalta, mutta

haikeus istuu jo toisella

olkapäällä. Pesti päättyy

19. elokuuta.

PuolassaTampereenkokoises-

sa Bielsko-Bialan kaupungissa

asuva Szarek on Merimies-

kirkon pastori. -Lähtemiseen

ja tulemiseen on toisaalta

tottunut, sillä sitähän työni

Puolassakin on. Onhan se silti

surullista. Juuri kun alat saa-

da kosketuspintaa ja tutustua

ihmisiin lähemmin, pitääkin

lähteä, Szarek pohtii. Kesä-

töitä aiemminkin Suomessa

tehnyt pastori aikoo palata

jo syksyllä takaisin, sillä hän

saanee muutaman kuukauden

sijaisuuden Loimaalta. Vaikka

Vammalan seurakunta on-

kin viime aikoina esiintynyt

lähinnä kohu-uutisissa nais-

pappeuskeskustelun johdosta,

kehuu Ritva Szarek työyhtei-

söään vilpittömästi. -Myös

seurakuntalaiset ovat aivan

ihania, hän lisää. Katolisessa

Puolassa kanta naispappeu-

teen on hyvin selkeä. -Katoli-

sessa kirkossa ei ole naispap-

peja, eivätkä miespapit saa

olla naimisissa, Szarek kertoo.

Myöskään luterilaisella kir-

kolla ei naispappeja ole. -Näi-

den asioiden tiimoilta maassa

käydään jonkin verran kes-

kustelua. Perinteet painavat,

usein sekä myönteisessä että

kielteisessä mielessä, kesäpap-

pi toteaa.

Tyttärelle

rippileiri lahjaksi

Ritva Szarekin perheeseen

kuuluu kirkkoherrana toimi-

va aviomies Piotr sekä 17- ja

15-vuotiaat tyttäret Juliana ja

Karolina. Esikoinen aloittaa

näillä hetkillä lukion viimei-

sen luokan Helsingissä, jonne

hän muutti pari vuotta sitten

tanssi-opintojen perässä. Tyt-

täristä nuorempi kävi juuri

kaksivuotisen

lauantairip-

pikoulun Puolassa, mutta

haastatteluhetkellä hän on

rippileirillä - Suomessa. -Ty-

tär sai leirin rippilahjaksi, äiti

hymyilee.

Kaksikielinen perhe ei ole

vielä selvittänyt minne maa-

ilma heidät vielä kuljettaa.

-Julianan jatko riippuu ihan

siitä, minne hän haluaa ja

pääsee opiskelemaan. Meidän

muiden on asuttava Puolassa

vielä niin kauan, että Karolina

saa päätettyä peruskoulunsa.

Minä varmaan teen edelleen

näitä tuurauksia Suomessa,

Szarek pohtii. Hän on ehdot-

tanut miehelleen vuoden ir-

tiottoa ja muuttoa Suomeen,

mutta Puola ei tunne virka-

vapautta, eikä Piotrkaan ole

täysin lämmennyt ajatukselle.

Avioliiton alkuaikoina pari

asui vuoroin kummassakin

maassa, lapsetkin ovat synty-

neet Suomessa.

Usko esiin kahvipöydässä

Szarekin vertaillessa Suomea

ja Puolaa keskenään, huomaa,

että kummallakin maalla olisi

opittavaa toisistaan. -Puolas-

sa uskonto on luonnollinen

asia. Ollaan sitten katolilaisia

tai luterilaisia, niin siitä olla

iloisia ja ylpeitä. Ristinmerkin

tekemistä ei ujostella eikä ru-

koilemista hävetä. Kahvipöy-

dässäkin voidaan keskustella

maan ja taivaan asioista.

Toivoisin, että Suomessa-

kin osattaisiin olla rohkeasti

kristittyjä, Szarek kannustaa.

Hän kertoo, kuinka Puolassa

on aivan tavallista toivottaa

siunausta tervehdysten yhte-

ydessä. -Vaikka sitä hoetaan

paljon, on siinä silti syvem-

pi merkitys. Ei se ole pelkkä

moro tai terve. Tällaista avoi-

muutta ja rohkeutta kaipaisin

meillekin.

Kirkko on

kohtaamispaikka

Suomessakirkollinenelämäja-

kautuu viikolle, Puolassa lähes

kaikki keskittyy sunnuntai-

hin.

-Osallistumisprosentti

tuolloin on huikea. Jos Suo-

messa

jumalanpalveluksiin

ottaa osaa noin kolme pro-

senttia väestä, Puolassa luku

nousee 30 prosenttiin, valot-

taa Szarek.

Kirkko on monelle koh-

taamispaikka, jonne halu-

taan tulla, vaikka muitakin

kiireitä olisi. -Puolassa pyhä

on pyhä - vielä. Mutta kyllä

sielläkin maallistuminen val-

taa ja kuluttaminen kasvaa.

Selkeä ero Suomen voitoksi

syntyy puhuttaessa koulutuk-

sesta. -Suomalainen ja puo-

lalainen koulutusjärjestelmä

vastaavat aika hyvin toisiaan,

mutta kilpailu Puolassa on ai-

van uskomattoman kovaa.

Oppilaita vaaditaan opette-

lemaan paljon ulkoa ja kokeita

järjestetään koko ajan. Lapset

ottavat jo ala-asteelta alkaen

yksityistunteja, mikä taas ai-

heuttaa eriarvoisuutta, koska

kaikilla perheillä ei yksityi-

seen opetukseen ole varaa.

Opetuksen laadussa ei siis ole

mätää, mutta miksi oppimis-

tulokset ovat niin heikkoja

Suomeen verrattuna? -Uskon,

että se johtuu juuri koekeskei-

sestä ja stressaavasta tyylis-

tä. Eihän mitään jää oikeasti

mieleen, jos kauhealla hädällä

pitää päntätä aina uutta koetta

varten, näkee Ritva Szarek.

Kiirehtikäämme

rakastamaan

Ritva Szarek ei ole uskossaan

horjunut, mutta runsaat kym-

menen vuotta sitten hän jou-

tui pysähtymään monien ky-

symysten äärellä. -Meillä on

oikeastaan neljä lasta. Kakso-

set Annalisa ja Lauri olisivat

nyt 13-vuotiaita, sanoo Ritva

hiljaa. Molemmilla oli mo-

nivammaisuutta ja Annalisa

menehtyi vain neljän kuukau-

den iässä sydänvikaan, Lauri

kaksivuotiaana leukemiaan.

-Lasten sairaudet ja menetyk-

set ovat varmasti muuttaneet

arvomaailmaani.

Tuolloin kyselin paljon

”miksi”. Mutta me elämme

hauraassa maailmassa, me

olemme kaikki Jumalalle ää-

rettömän arvokkaita ja rak-

kaita. Rippikoululaiset ovat

joskus kysyneet minulta,

miksei Jumala poista sairautta

ja kaikkea pahaa. Olen vas-

tannut, ettei meistä kukaan

jäisi sen jälkeen tänne, Szarek

kertoo.

-Elämän kauneus, kris-

tillinen arvomaailma ja ilo

kanssaihmisistä ovat kyllä

korostuneet näiden vuosien

aikana, hän myöntää. Ritva

Szarekin johtoajatus elämässä

on lainattu puolalaiselta kato-

liselta runoilijapapilta Twar-

dowskilta. -Kiirehtikäämme

rakastamaan, sillä emme tie-

dä milloin he lähtevät, Szarek

hymyilee.

Pauliina Parto

Pentti Kuusisto, Huittinen

-Omasta mielestäni teen

melko melko paljon kotitöi-

tä, mutta vaimon mielestä

minun pitäisi tehdä vieläkin

enemmän. Minä yleensä tis-

kaan, imuroin ja laitan pyy-

kit kuivumaan pesukoneesta.

Minulla ei ole lupaa varsi-

naisesti pestä pyykkiä, koska

mulla kuulemma menevät vä-

rit sekaisin. Pääasiassa meillä

hoitaa kotityöt emäntä ja van-

himmat tytöt, vaikka kyllähän

sen varmaan kuuluisi mennä

50-50 miehen ja vaimon vä-

lillä.

Heimo Ala-Haavisto,

Huittinen

-Olen ollut jo yli 40 vuotta

naimisissa, ja me silloin joskus

aikanamme teimme selvän

työnjaon. Itse asiassa minua

vähän hävettääkin tunnustaa,

etten tee koskaan kotitöitä,

elleivät ne suorastaan kaadu

päälle. Se ehkä johtuu vain sii-

tä, että olen saanut liian hyvän

vaimon, joka tekee ne kotityöt

minun puolestani. Nykynuo-

ret sen sijaan ovat oikeinkin

esimerkillisiä. Miehet tekevät

kotitöitä tänä päivänä samalla

tavalla kuin naiset.

Reijo Salmi, Huittinen

-Pakkohan minun on kotityöt

tehdä, kun yksin kerran asun.

Yleensä kuitenkin siivoami-

nen lykkääntyy niin pitkälle,

ettei enää kehtaa päästää vie-

raita kämppään sisälle. Sen

sijaan esimerkiksi tiskaami-

nen on minulle ihan luonnol-

lista. Tiskaan astiani aina heti

ruokailun päätteeksi. Yleensä

kuitenkin teen kotitöitä vain

silloin, kun satun sille päälle.

Vilho Aarno-Kaisti,

Vammala

-En minä ehdi mitään teke-

mään, kun emäntä tekee kaiken

ennen. Minä olen itse aina töis-

sä. Tosin roskat mulla on tapa-

na viedä, mutta siihen se sitten

jääkin. Kyllä sitä tulee aika-ajoin

sanomista, kun ei oikein tahdo

innostaa mikään rätin kanssa

pelaaminen. Imuroiminen nyt

vielämenee ja perunatkin osaan

keittää. Ehkä minä olen vain vä-

hän vanhanaikainen ihminen:

Minä hoidan talon rakennukset

ja emäntä taloustyöt.

Jouko Karjalainen,

Punkalaidun

-Vaimo joutui vasta laitokseen,

joten olen sen jälkeen joutunut

hoitamaan kaikki kotityöt itse.

Totta kai kodin siisteydestä on

hieman joutunut tinkimään,

mutta pärjään kyllä taloustöi-

den kanssa yksinkin. Minulla

oli tapana aiemminkin auttaa

vaimoa kotitöiden kanssa.

Minä mm. silitin pyykkiä ja

vein roskia ulos. Arvioin te-

keväni kotitöitä tällä hetkellä

noin 20 tuntia viikossa.

Juhani Mattelmäki,

Huittinen

-Kyllä minä jonkin verran

teen kotitöitä. Enimmäkseen

teen pihahommia, mutta

myös tiskikoneen tyhjentämi-

nen on kaatunut minun kon-

tolleni. Minä siis olen mei-

dän taloudessa se, joka tietää

missä kaikki astiat sijaitsevat.

Imurointi kuuluu myös mi-

nun hommiini ja lattian luut-

tuaminen kumilastalla. Kah-

vitkin keitän yleensä. Joskus

on hienoa myös ottaa kok-

kikirja käteen ja tehdä jotain

hyvää ruokaa, vaikka vaimo

meillä tavallisesti hoitaakin

ruokapuolen.

Jari Laitinen, Vammala

-En hirveästi tee kotitöitä, sil-

lä minä käyn työssä ja emäntä

on kotona. Arvioisin tekeväni

kotitöitä noin tunnin verran

viikossa. Sekin koostuu pää-

asiassa imuroimisesta. On-

han se totta, että silloin kun

olen itse lomalla, niin minun

pitäisi tehdä kotitöitä vähän

enemmän, mutta eipä sitä tule

sen enempää tehtyä. Ikävin

kotityö on pyykinpesu. Minä

en käsitä pyykkien lajittelusta

mitään.

Vammalan seurakunnan kesäpappi Ritva Szarek:

”Kiirehtikäämme rakastamaan,

sillä emme tiedä milloin he lähtevät

Vammalan seurakunnan kesäpappi Ritva Szarek muistuttaa rakastamisen tärkeydestä. Koskaan ei tiedä, milloin

oma aika koittaa.

Ihanaisten gallup

Miesten kotityötaidot hukassa

Tutkimuksen mukaan naiset tekevät kotitöitä viikossa

yhdeksän tuntia miehiä enemmän. Myös IhaNaisten te-

kemä miniselvitys vahvistaa asian. Selvityksen mukaan

miehet todellakin vaikuttavat olevan laiskempia talo-

ustöiden tekijöitä, eikä meidän naisten huomautukset-

kaan aina auta asiaan. Monet nuoretkin miehet perus-

telivat toimettomuuttaan sillä, että he kokevat olevansa

hieman ”vanhanaikaisia”.

Juha Suomela, Huittinen

-Se on tasa-arvoa, että minä hoidan pihatyöt ja vaimo sisätyöt.

Eikös se ole sellainen vanhanajan laki? Tosin silloin kun vai-

mo oli raskaana, niin minä tein myös sisähommia. Ruokaakin

osaan laittaa. Joskus kun ollaan lasten kanssa kotona keskenään,

niin silloin täytyy koittaa onneaan keittiössä.

Marianna Langenoja

Asteittain itseruskettava

kosteusvoide vartalolle

ovh. 42,-

Vammala puh. 03-5112884

Huittinen puh. 02-569980

Page 20 - Alueviesti_32_2007