Page 25 - Alueviesti_8_2008

ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO
Silmälääkäripalvelut
Siivous- ja kotipalvelut
Tieisännöinti
Työtarjouksia Työtarjouksia
Rakennuspalvelut
Työtarjouksia
Valokuvaamot
Ruosteenestoa
Näillä sivuilla
alueen parhaat palvelut!
Nyt Ellen päivän
aamuna, kym-
menentenä hel-
mikuuta, kun 90 vuotta
sitten 1918 oli sisällisso-
taa käyty 13 päivää, vai-
moni Anni sanoi: ”Oiva,
kun olet lueskellut noita
historioita, niin kirjoita-
pa Alueviestiin punikkien
vankina oloista, tuntuu
kuin tuo puoli olisi jäänyt
kertomista vähemmälle”.
Yllytyshullu kun olen, lu-
pasin, mutta ehdolla, että
voin kertoa isäni Sipi Vir-
tasen kokemuksista pe-
rinnetietona, ettei tarvit-
se muistella kuka mielee-
ni iskostanutta on synnyt-
tänyt.
Sovimme ja toivoimme,
että lehden toimitus jul-
kaisisi nämä suuremmas-
ta muistokokonaisuudes-
tani tiivistämäni otteet.
Oiva Virtanen
Yksi
monien
joukossa
Junalla meidät vietiin Lem-
päälän asemalle ja sieltä Vak-
kalanselän rantaan, jossa
meillä oli ensimmäisen yh-
teenotto valkoisten kanssa.
Perääntyä täytyi. Valkoiset
ampui kuularuiskuillaan niin,
että katajapuskistakin neula-
set varisivat. Harvennut sak-
kimme jatkoi Valkeakoskelle,
siitä Hauholle ja Tuuloksen
Syrjäntakaan.
- Syrjäntaan kankaalla tais-
telimme kolme päivää, mut-
ta valkoiset eivät siinä voi-
neet estää matkaamme Itää
kohden. Miehiä kaatui mo-
lemmin puolin ja sisällisso-
dan loppu alkoi olla osaltani
selviö ensimmäisenä päivä-
nä toukokuuta, kun jouduin
vangiksi Tuuloksen ja Lah-
den välillä.
Kaksi saksalaista tuli vastaa-
ni kuusikossa ja heille an-
tauduin. Kivääri vaan niskan
päälle poikittain, ja komen-
sivat kulkemaan edellään
eteenpäin.
Meidät punikit ja muut pako-
laiset kerättiin Lahdenmaan-
tien oheen suurelle kentäl-
le. Meitä oli lukemattomia,
joukossa suuri määrä naisia
ja lapsia. Siellä pitivät kolme
vuorokautta ilman ruokaa
ja vettä. Aseet kerättiin heti
ja kellojakin pakko-otettiin.
Eräskin valkoinen omi siinä
plakkarikellon omistajalta,
joka heti sieppasi sen takai-
sin ja hetkeäkään empimättä
sotilas ampui punikin. Tapa-
us ja sen sivutapahtuma my-
kisti kaikki lähellä olijat.
- Osaa kentällä olevista alet-
tiin marssittaa Hämeenlin-
naa kohti ja minäkin olin sii-
nä joukossa. Jano koveni ja
saimme luvan ryypätä tien
vieressä olevista vesiprun-
neista, mutta yksi kerrallaan.
Kuitenkin eräs poika meni
toisen rinnalle yhdelle vesi-
lätäkölle ja vartija mukiloi
hänet kiväärinsä tukilla tien-
poskeen. Siihen jäi, kun me
muut jatkoimme matkaa.
- Hämeenlinnan Linnakasar-
mit olivat määränpäämme ja
siellä kentän päässä olevat
majoituspaikkani. Nukuim-
me lattialla, tyynyiksi annet-
tiin koivuhalot, tai alussa nu-
kuimme istuallamme, kun
huoneessa oli ahdasta. Al-
kuaikana ei monikaan meis-
tä nälkään kuollut, mutta silti
miehiä katosi.
Ei siinä paljonkaan kuole-
mantuomioon tarvittu, riitti
sekin kun joku kotipuolesta
tuli ja kanteli ihan perättö-
miäkin. Tuntemistani naapu-
rikunnan pojistakin surmat-
tiin toinen ilmiannon perus-
teella ja hänen veljensä kaa-
tui Syrjäntaan taisteluissa.
Sota alkoi tammikuun lo-
pulla 1918. - Minä olin sil-
loin 21-vuotias Nuutajärven
kartanon torpparin mökissä
veljeni ja vanhempieni kans-
sa asuva souvari. Toivo pa-
remmasta heräsi maailmal-
ta kuuluvien huhujen myötä
ja Leninin Suomen työväel-
le lupaaman itsenäisyyden,
joka todennäköisesti sitten
synnytti sodan, aloitti Sipi.
- Lähdin punakaartiin hel-
mikuulla ja olin yksi monien
joukossa. Koulutusta ei meil-
le juuri annettu, pitkäsuuta-
ri ”lesti” oikealta nimeltään
Lehti, jotakin neuvoi Laukee-
lassa Urjalan kirkolla. Muu-
taman kerran mentiin Leh-
mussuon syrjään ja ampua
präiskittiin kiväärillä. Kars-
kisti mies sanoi: ”Kun sinne
rintamalle menette, niin an-
takaa viholliselle, että räkä
on uusilla liiveillä”.
- Teloituksia suoritettiin
kasarmialueella ja mo-
nissa paikoissa kaupun-
gilla sekä Parolaa lähellä
olevalla suolla. Ruumii-
ta myös kuljetettiin juuri
sillekin alueelle, sen työn
teimme me vangit ja hau-
tojen kaivuunkin. Vartio-
miehiä ja kai teloittajiakin
vaihdeltiin, pirunmoista
hommaa se oli.
- Kesällä nälkään ja tau-
teihin kuolleiden määrät
rutkasti lisääntyi. Teloi-
tukset vähenivät, kun hu-
huttiin Amerikan puuttu-
neen niihin kieltäytymällä
toimittamasta elintarvike-
apua, jos se meno jatkuu.
Ruoaksi meille annettiin
päiväannokseksi kauran-
jyvistä kuorineen käyte-
tystä jauhosta tehtyä lei-
pää sormen levyinen siivu
ja pala silliä, joka oli tosi
suolaista. Kerran saimme
herkutella varsineen kei-
tetyllä papusopalla.
Vartijat antoivat luvan ke-
rätä Vanajavedestä näkin-
kenkiä - simpukoita, joi-
den sisältö syötiin raaka-
na. Luvan onkimiseen sai
muutamat itsekin, mut-
ta onkivehkeistä oli kova
puute, muisteli Sipi.
(Jatkuu)
Yleisöltä
Vammala!
Senjälkeen, kun ”Länsi-Suo-
men lääninhallitus kehottaaa
(7.2.2008) Vammalan kau-
pungin asukkaita sekä kaik-
kia muita, jotka katsovat asian
koskevan itseään ja jotka kat-
sovat olevansa asianosaisia
Vammalan kaupunkiin näh-
den, kolmenkymenen (30)
päivän kuluessa siitä, kun tä-
mä kuulutus on julkaistu, jät-
tämään kirjalliset huomautuk-
sensa kuntajaon muutosesi-
tyksestä Vammalan kaupun-
ginhallitukselle uhalla, ettei
heillä ole siihen myöhemmin
tilaisuutta.”
Vetoan teihin kaikkiin täy-
dessä ymmärryksessä oleviin
vammalalaisiin ja muihinkin
asianosaisiin että huomau-
tatte kaupunginhallituksel-
le KIRJALLISESTI 7.3.2008
mennessä vaativanne uuden
perustettavan kaupungin ni-
meksi Vammala.
Esimerkiksi seuraavasti:
Vammalan kaupunginhallitus
Aarnontie 2 A
38201 VAMMALA
Asianosaisena vaadin, että
Mouhijärven ja Äetsän kun-
nista ja Vammalan kaupungis-
ta perustettavan uuden kau-
pungin nimeksi on annettava
Vammala.
Vammalassa 12.2.2008
allekirjoitus
nimen selvennys
osoite
Ellette nyt toimi, jälkeen-
päin voi olla turha ruikut-
taa.....Maksa nyt postimak-
su, säästämme sen kyllä myö-
hemmin moninkertaisesti.....
Toki joku aikaansaava voi ke-
rätä adressinkin....
Kirjoittelemisiin
Taisto Kuusisto
Ilmaise Sinäkin mielipiteesi,
lähetä kirjoituksesi osoitteella
Alueviesti, Yleisön osasto PL
101, 38201 VAMMALA
tai
toimitus@alueviesti.fi