10
Keskiviikko maaliskuun 5. 2008
Huittisissa tehdään aikamatka
hotelli Virun keittiöön
Liisa Ruha
(Lähde: Sakari Nupponen, Ai-
kamatka hotelli Viruun)
Kaikille avoin, toimittaja Sa-
kari Nupposen luento valottaa
legendaarisen Viru hotellin
keittiön saloja Huittisissa Pel-
lonpuiston koulun auditorios-
sa ensi lauantaina kello 12.00.
Ennakkoon ilmoittautuneet
osallistuvat luennon jälkeen
Viru hotellin menun valmis-
tamiseen kokki Elvi Gusinan
johdolla. Luento on Eesti 90-
juhlavuoden ohjelmistoa, to-
teuttajana Huittisten kansa-
laisopisto ja Huittisten Seu-
dun Suomi- Viro-Seura.
Silmäys 1980 Virun ruoka-
listoihin avaa näkymän aivan
toisenlaiseen ruokakulttuu-
riin, kuin mihin lännessä oli
totuttu. Se oli eksoottinen jo-
pa lähinaapureille, suomalai-
sille, vaikka Suomenkin ruo-
kakulttuuri poikkesi jonkin
verran muusta Euroopasta.
Virun keittiö ei ollut virolai-
nen eikä balttiansaksalainen.
Pikemminkin se oli yleisliitto-
lainen, mikä merkitsi neuvos-
toliittolaista kansainvälisyyttä
vahvalla venäläisellä paino-
tuksella.
Virun ruokalistalla an-
nosten nimet olivat eksootti-
sen venäläisiä :keitto saattoi
olla okroöka, ötöi tai lapsa,
kun taas Suomessa tunnettiin
itänaapurin keitoista lähin-
nä borssi. Neuvostoliittolais-
ta ja virolaista keittiötä ohjasi
suunnitelmatalous. Koko val-
takunnan tuotantosuunnat ja
-määrät suunniteltiin, mutta
ei kuitenkaan markkinoiden
ja kysynnän mukaan. Kaikki
ideat tulivat ylhäältä suunnit-
telukomiteasta - joskus aivan
Moskovasta asti.
Virun keittiötä pitkään joh-
taneen Jaan Tuuvikin mukaan
aina piti miettiä, mitä sai ja
mitä oli. Kokkien ei auttanut
taiteilla, kun ei kerta kaikkiaan
ollut mereneläviä, mausteita,
hedelmiä, merkkijuomia tai
ylipäätään maailmankaupan
tuotteita. Puuttuvalle tuotteel-
le oli oma nimityksensä: se oli
de!tsiitti eli de"a.
Kuubalaisia ja marokkolai-
sia appelsiineja Virussa riitti.
Viinirypäleet ja sitruunat tuli-
vat tuohon aikaan etelän tasa-
valloista. Sen sijaan banaane-
ja ja ananaksia ei 1980-luvun
neuvostojakelussa riittänyt Vi-
roon. Kotikonnuilla niitä ei
ollut, mutta Leningradin mat-
koilla joku oli nähnyt banaa-
neja. Banaanien tuonti alkoi
Suomesta ensin epävirallisesti,
sitten normaalina ulkomaan-
kauppana. Suomesta kehkey-
tyikin 90-luvulla ennen EU-
jäsenyyttä banaaninviejämaa
keskusliikkeiden suurien ba-
naaninkypsyttämöiden avulla.
Suunnitelmatalous
määräsi grammat
Baltian neuvostotasavalto-
jen maustehylly ei ollut kovin
monipuolinen. Siksipä resep-
teissä käytettiin sitä, mitä oli:
maustepippuria, mustapippu-
ria, laakerinlehtiä, muskottia,
neilikkaa, kanelia, sahramia...
Valkopippuria ei ollut, ei-
kä sitä edes tiedetty. Sitä, ku-
ten montakaan muuta nykyis-
tä itsestäänselvyyttä, ei osattu
siksi edes kysyä. Suomalaisen
kotikeittiön 70-luvulla valloit-
taneet paprika ja curry puut-
tuivat kokonaan makumaail-
masta.
Ostajan arki oli täynnä tais-
teluita. Vaahtoutuvaa voita ei
tahtonut saada tarpeeksi, eikä
konditorialle kelvannut pai-
kallisten vehnäjauhojen laatu.
Kakkujen suklaakuorrutuk-
sesta piti käydä ankara käden-
vääntö Kalevin kanssa. Täl-
laisessa taloudenpidossa tut-
tavat, naapurit, sukulaiset ja
mitkä tahansa suhteet olivat
suureksi avuksi.
Keittiötä johti
Neuvostoliiton mestari
Ajoittain pahaksi äityneen ta-
varapulan takia Moskovas-
ta tuli tiukkoja ohjesääntöjä,
kuten se, että lihaa sai käyttää
a’la carte-annoksiin vain 76
grammaa tai että Kiovan kot-
lettiin sallittiin korkeintaan
82 grammaa kanaa. Varsinkin
jälkimmäinen määräys oli ai-
van mahdoton, koska resepti
ei taipunut nuukailuun. Yhtä
kunnon kotlettia varten olisi
tarvittu 200 grammaa kanaa.
Kun Suomessa torstai oli
hernerokkapäivä, Neuvostolii-
tossa se oli kalapäivä. Päätök-
sellä yritettiin säästää lihaa.
Virussa kalaa oli saatavana ai-
na - ainakin jossain muodos-
sa. Vuosittain keittiö suolasi
kymmenen tonnia kirjolohta,
jota tuli Vırtsjärvestä ja me-
reltä. Ankeriasta ja kuhaakin
riitti, kiitos Virun hyvän mai-
neen ja suhteiden.
Saalista jakoivat Virussa
huipputekijät. Keittiömestari
Jaan Tuvike oli palkittu Neu-
vostoliiton parhaana Mosko-
vassa jo 1968. Tuolloin hän
oli työskennellyt vielä ravin-
tola Gloriassa. Virussa Tuvi-
ken käsialaa olivat useimmat
menestystuotteet, kuten mak-
sapasteija. Sitä meni kaupaksi
niin paljon, kuin keittiö ehti
tehdä. Pasteijaa oli parannettu
voilla ja konjakilla, mikä teki
siitä suussasulavan.
Tämä Tuviken hyve tai pa-
he kuului myös suosittuun Vi-
ru suupiste -makupalaan, jota
tarjottiin alkuruokana tai coc-
tail-palana. Makupalan perus-
raaka-aine oli paistetusta si-
an- ja naudanlihasta, savukin-
kusta, voista ja konjakista teh-
ty jauhettu massa. Se levitettiin
kaulitulle voi-persilja-tillilevyl-
le ja käärittiin kuin kääretorttu,
josta leikattiin suupaloja.
Oli toki jotain kevyttä-
kin. Tuviken kurkkukeittoa,
kurgip¸reetä, käytiin muualta
Neuvostoliitosta tutkailemas-
sa: voiko kurkusta tehdä keit-
toa? Koska tuoreita kurkkuja
ei ollut saatavana ympärivuo-
tisesti, keittiö umpioi talveksi
tuoreet kurkut. Suomalaisis-
sa ravintoloissa umpioimises-
ta eli reksaamisesta päästiin
eroon 60-luvulla.
Restorani peasaal,
ravintolan pääsali
Ravintolan pääsalissa kaikki
oli suurta ja mahtavaa. Suo-
messakin suosittiin tuohon
aikaan arkkitehtuurissa mel-
koisia hehtaarihalleja. Virun
logolla varustetut lautaset,
valkoiset pöytäliinat ja tyy-
likkäästi pukeutunut henki-
lökunta viestivät arvokkuut-
ta. Ravintolasalin tehtävänä
oli ruokkia asukkaat aamulla,
lounaalla ja illalla. Kolmessa
tunnissa hoidettiin aina kaksi
kattausta, jotta kaikki vieraat
saatiin ruokittua. Vähintään
puolihoito kuului yleensä pa-
kollisena matkapakettiin.
Matkailija saapui arastellen
kuin oppilas koulun ruokalaan
ja etsi omiaan matkanjohtajan
viittoillessa oikeaan suuntaan.
Kaikki pöydät oli varattu ryh-
mille, ja ryhmämatkalaisten
olikin syytä pitää kiinni ruo-
kailuajoista, jos aikoi syödä.
Valmiiksi katetulla aamu-
palalla sai teetä, leipää, keitet-
tyä munaa ja makkaraa. Sa-
laatti oli korvattu persiljatup-
sulla ja säilykkeillä, eikä tuo-
reita hedelmiä juuri näkynyt.
Lounaalla ei ollut varaa nir-
soilla. Eteen tuotiin sitä, mitä
ryhmille oli tilattu: alkukeitto,
kanaa tai sianlihaa ja jälkiruo-
ka. Ruoka oli suomalaisittain
rasvaista, mutta siinä ympäris-
tössä se oli parasta, mitä sai.
Ruokalistoilta jäi monelle
mieleen Kiovan kotletti. Sel-
laista kun ei enää tahdo saada
samanalaisena kotoisen ja kä-
sin tehdyn makuisena. Muut
kakkoskerroksen bravuuri-
herkut olivat Eesti karbonaat
eli virolainen porsaankyljys ja
neuvostoliittolainen Pealinna
salat eli Pääkaupungin salaatti.
Grill-Baar, Grillibaari
Elisabeth Taylor oli grilli-
baarin kuuluisin asiakas. Hän
poikkesi Tallinnaan useaan
kertaan Lintu Sininen -eloku-
van !lmausten aikana. Geor-
ge Cukorin 1976 ohjaama sa-
tuelokuva oli ensimmäinen
yhdysvaltalaisneuvostoliitto-
lainen yhteistuotanto. Diivan
ja hänen seuralaistensa ker-
rotaan ihastuneen Virussa ni-
menomaan grillibaariin. Myös
Miljoonan ruusun Alla Pugat-
sovasta tuli grillibaarin ystävä.
Neuvostoliittolaisesta nä-
kökulmasta paikka oli jotain
aivan uutta. Missään muualla
ei asiakas nähnyt, miten hä-
nen ruokansa valmistetaan.
Suosittu uutuus oli grillikana.
Grillistä sai aina lihaa, kuten
possunkyljyksiä, naudan!lee-
tä, saslikkeja ja omatekoisia
metsästäjänmakkaroita.
Ruoka oli vahvasti maustet-
tua - päinvastoin kuin neuvos-
tokeittiön ruoka yleensä. Väi-
tetään, että baarimikot tilasi-
vat itse mausteita etelästä eli
Kaukasian neuvostotasaval-
loista ja toivat niitä myös län-
nestä. Kanalle grillibaarissa oli
oma kevyt tillikermakastike.
Viru on Viru
tulevaisuudessakin
Sokos-hotellina Viru tuntuu
melko tavalliselta: heti aulas-
ta löytää tiensä koko perheen
Amarilloon, lasten Onni Ora-
vana luo ja aikuisten Public
Corneriin. Vanhan Virun ta-
rinat eivät kuitenkaan kuole, ja
uusia syntyy. Viruun palaa yhä
uudelleen entisiä vieraita, joil-
la on kerrottavanaan oma kiin-
nostava tarina majapaikastaan.
Rakennus itsekin herättää
tunteita. Viime vuodet on kiis-
telty, pitääkö huipulle nostaa
vanhat mainostekstit vai saa-
ko siellä lukea uuden isännän
nimi. Jokaisella tallinnalaisel-
la, kuten useimmilla suoma-
laisillakin, on mielipiteensä
tai mielikuvansa Virusta. Se
on jotain se.
Keittiömestari Jaan Tuvike (keskellä) oli palkittu Neuvostoliiton parhaana Mosko-
vassa jo 1968.
Lauri Koski jatkaa
Sotaveteraanien
puheenjohtajana
Pentti Hannula
Vammalan Seudun Sotavete-
raanit ry:n vuosikokous pi-
dettiin Vammalan seurakun-
tatalolla. Kokouksen puheen-
johtajana toimi kapteeni evp.
Martti Sipponen. Todettiin
kokouksen laillisuus ja pää-
tösvaltaisuus. Yksimielisesti
hyväksyttiin toimintakerto-
mus vuodelta 2007, tuloslas-
kelma ja taseet sekä tilintar-
kastuskertomus.
Vahvistettiin tilinpäätös ja
myönnettiin vastuuvapaus ti-
livelvollisille yhdistyksen ti-
leistä ja hallinnosta vuodelta
2007.
Päätettiin jäsenmaksun
suuruus: hallituksen ehdotuk-
sen mukaan veteraanien puo-
lisot ja lesket vapautetaan ve-
teraanien ohella jäsenmaksu-
velvollisuudesta. Muiden koh-
dalla tulee jäsenmaksu vuoden
2009 alusta olemaan 10 euroa.
Kannatusjäsenmaksu vielä
vuodelle 2008 on 5 euroa.
Hyväksyttiin talousarvio
vuodelle 2008. Hallituksen jä-
senmäärä pysyy kahdeksas-
sa jäsenessä. Sotaveteraanien
puheenjohtajaksi valittiin yk-
simielisesti Lauri Koski. Hän
on vuodesta 1995 johtanut
yhdistystä ja on yhdistyksen
kolmas puheenjohtaja. Hänen
aikanaan on kannatusjäsenten
lukumäärä kasvanut yli 500 jä-
sentä.
Kannatusjäsenillä on muu-
tettujen yhdistyksen sääntöjen
mukaisesti kaikissa kokouk-
sissa täysvaltainen äänioikeus.
Hallituksen jäseniksi valittiin
Timo Kökkö, Pentti Hannula,
Pekka Maaranen, Paavo Sand-
holm, Rauno Laitinen, Han-
nu Toivonen, Pekka Koski ja
Matti Riihimäki. Hallituksen
kokouksiin osallistuvat nais-
toimikunnan puheenjohtaja
Aino Sandholm ja talouden-
hoitaja Pirkko Maaranen. Ti-
lintarkastajiksi valittiin Seppo
Kallio ja Olli Simola, varalle
Erkki Aaltonen ja Leevi Mä-
ki-Ikola.
Kokouksessa jaettiin yhdis-
tyksen ansioituneille jäsenille
ansiomerkit yhdistyksen hy-
väksi suoritetusta työstä.
Runsaasti ohjelmaa
Vammalan Seudun Sotave-
teraanit ry:n jäsenille tarkoi-
tettuja tapahtumia järjeste-
tään vuonna 2008 runsaasti.
Ohjelmassa on ainakin allas-
voimistelua miehille ja naisil-
le kuntoutuskeskus Luovissa,
kuntovoimistelua miehille To-
rikeskuksen alakerrassa, piiri-
kokous, liittopäivät Turussa,
jo perinteinen kesätapahtuma
puheenjohtaja Lauri Kosken
piha-alueella, jossa tänä ke-
sänä vierailevat Pärnun Inke-
rinsuomalaiset, jotka esittävät
myös ohjelmaa. Lisäksi ohjel-
massa on uutispuurojuhla ja
kunniavartio Tyrvään kirkon
sankarihaudalla. Yleisötilai-
suuksia ovat esimerkiksi Ve-
teraanipäivän tilaisuus, kaatu-
neiden muistopäivä ja itsenäi-
syyspäivän juhla lukiolla.
Retkiä tänä vuonna teh-
dään Säkylän talvi- ja jatko-
sotamuseoon, eduskuntaan ja
Heurekaan. Suomen rajojen
ulkopuolella vieraillaan Pär-
nussa kuntoutusmatkalla ja
Tuntemattoman sotilaan ja-
lanjäljissä Petroskoissa ja Au-
nuksella.
Yhdistys julkaisee omaa
tiedotuslehteä Jäsenviestiä
neljä kertaa vuodessa. Lehti
tulee tänä vuonna toimineek-
si yksitoista vuotta. Tiedote
on palvelumuoto ja yhdysside
yhdistyksen jäsenille. Painos-
määrä on 1000 kappaletta. Sen
painatusmaksusta ja osin pos-
tituksesta ovat huolehtineet
kannatusjäsenet.
Hallituksen järjestäytymis-
kokouksessa vuodeksi 2008
valittiin varapuheenjohtajak-
si rovasti Timo Kökkö, sih-
teeriksi sosiaalineuvos Rauno
Laitinen, toiminnanjohtajaksi
rehtori Pentti Hannula ja ta-
loudenhoitajaksi Pirkko Maa-
ranen.
Vammalan Seudun Sotaveteraanit palkitsivat vuosiko-
kouksessaan yhdistyksen ansioituneita jäseniä.
”
Valmiiksi katetulla
aamupalalla sai teetä, leipää,
keitettyä munaa ja makkaraa.
Tohtori Or! & Herra Dalcrozen riemukkaat
videot pyörivät Pikku Kakkosen aamussa
Pitkän linjan lastenmusiikki-
yhtye Tohtori Or# & Herra
Dalcroze julkaisi marraskuussa
2007 Sum#aan paluu -DVD:n,
joka sisältää koko joukon yhty-
eenkappaleisiin tehtyjä riemuk-
kaita musiikkivideoita. Videoi-
ta voi lasten ja aikuisten iloksi
seurata nyt myös aamuisin Pik-
ku Kakkosen aamulähetyksissä
10. maaliskuuta saakka.
TV-vastaanottimet kannat-
taa virittää YLE:n TV2-kana-
valle kello 7.00 ja 7.40 välise-
nä aikana, mikäli mielii päästä
nauttimaan ohjelmasta, joka
herättää ajatuksia, mutta lait-
taa samalla myös koko per-
heen rokkaamaan. Ikiliikkuja,
Prinsessa Charlotta, AB/CD,
Lenkkarit, Sumfatirallaa ja
muut lasten suosikit laittavat
letin heilumaan heti aamusta
niin maan vimmatusti.
Musiikkivideoiden tekijä-
porukkaan kuuluu poikkeuk-
sellisen laaja, yli 300 henkilön
tiimi toimijoita. Luonnollises-
ti itse Or$t, vammalalainen
Hannu Sepponen, Matti Pollari
ja Kimmo Ojala sekä heidän li-
säkseen muun muassa Tampe-
reen Ylioppilasteatteri, Haiha-
ran nukketeatteri, Sara Hildén
-akatemia/PEK, Tampereen
konservatorio,
Vammalan
teatteri ja Tapparan muodos-
telmaluistelijat. Mukana teke-
mässä ovat olleet myös tuotan-
toyhtiö Provisual Oy, Panvisi-
on Oy sekä Pirkanmaan Elo-
kuvakeskus, taiteilija/tuottaja
MinnaMännistö ja Tampereen
ammattikorkeakoulu.
Tohtori Or! & Herra Dalcrozen riemukkaat musiikkivideot voi nyt nähdä myös te-
levisiossa.
Kevätmuoti -08
Alueviestissä
ke 19.3.08
Aineistopäivä pe 14.3.
Muodin trendit päät-
tää viimekädessä ku-
luttaja.
Muotivirtauk-
set rantautuvat Suo-
meen nykyään entistä
nopeammin. Suoma-
laisilla on nykyään
halua ja uskallusta
pukeutua rohkeasti
ja muodikkaasti. Me-
diat ja nopea tiedon-
välitys mahdollistavat
sen, että muotitrendit
ovat Suomessa samaan
aikaan kuin muuallakin.
Alueviestin ”Kevätmuoti”
-numerossa on paljon asi-
aa muodista.
Varaa ajoissa ilmoitustilasi!
1,2,3,4,5,6,7,8,9 11,12,13,14,15,16,17,18,19,20,...32