Page 12 - Alueviesti_10

12

Keskiviikko maaliskuun 5. 2008

Kiikan Vähähaarassa asuu tyytyväinen emäntä

Maija Latva

Äetsäläisellä Seija Kerolla on

parikymmenpäisen lypsykar-

jatilan emäntänä ja neljän lap-

sen äitinä kädet täynnä työtä

eikä siis juurikaan tietoa va-

paa-ajan ongelmista. Päivä al-

kaa aamunavetassa jo kuuden

aikaan ja siitä lähtien maati-

lalla riittää töitä iltamyöhäi-

selle. -Olen joskus miettinyt,

että mitä mahtaisin tehdä, jos

en olisi maatilan emäntä. En

kuitenkaan ole vielä keksinyt,

hän kertoo.

Lempääläläisellä lypsykar-

jatilalla kasvanut Seija kohtasi

äetsäläisen Antti Keron maa-

talouskoulussa ja siitä alkoi

nuorten yhteinen taival. -Olen

aina tykännyt tehdä enem-

män ja lukea vähemmän, Sei-

ja taustoittaa oppilaitosvalin-

taansa. Päätökseen vaikutti

sekin, että koulutus pätevöit-

ti myös perhepäivähoitajaksi.

Maatalouskoulun lisäksi Seija

on valmistunut mallipukinei-



den valmistajaksi Vammalan

Ammattikoulusta.

Tutut ja turvalliset rutiinit

Seija ja Antti Kero ovat nyt pi-

täneet Antin kotitilaa Kiikan

Vähähaarassa muutaman vuo-

den. Lypsykarjan lisäksi tilal-

la on nuorkarjaa ja muutama

emolehmä. Pihalla viilettää

myös innokas koiranpentu ja

pari kissaa.

Lapsista vanhimmat, 9-

vuotias Suvi ja 7-vuotias San-

ni käyvät Kiikan ala-astetta,

5-vuotias Samuli ja 4-vuotias

Silja ovat kotona vanhempien

kanssa.

-Pidän tärkeänä sitä, että

voin tehdä työtä ja silti hoi-

taa lapset kotona, Seija miet-

tii. Keskiviikkoisin Seija käy

nuorempien lastensa kanssa

seurakunnan perhekerhossa.

Muutoinkin päiviin on muo-

dostunut aivan oma rutiini:

aamulla noustaan aikaisin as-

kareille, sitten Seija tulee si-

sälle laittamaan aamiaista ja

lähettää koululaiset matkaan.

Suvin ja Sannin lähdettyä

kouluun Seija ja Antti tekevät

askareet loppuun ja sen jäl-

keen Seija keskittyy kotitöihin

Antin häärätessä niitä maata-

lon miehisempiä hommia. Pe-

rinteeksi tulleet iltapäiväkah-

vit pariskunta juo siinä kello

15 aikaan kaikessa rauhassa

keittiön ison pöydän ääressä.

-Juttelemme päivän kulusta,

lapsista ja mitä nyt milloinkin

mielessä sattuu olemaan, Seija

kertoo ja myöntää, että päivä-

kahvihetki tärkeän ihmisen ja

työkaverin kanssa on odotet-

tu hetki päivästä. Ilta-askareet

kutsuvat jälleen molempia na-

vetalle sen jälkeen, mutta päi-

vän kolmannen navettakier-

roksen myöhään illalla Antti

hoitaa yksin Seijan laittaessa

lapsia yöpuulle.

Eväitä parisuhteeseen

avioliittoleiriltä

Juhlapyhät eivät maatalous-

yrittäjien rutiineja muuta, kar-

ja kun pitää ruokkia ja lypsää

pyhänäkin. Erityisesti kesä on

maatiloilla kiireistä aikaa.

Kaiken kiireenkin keskel-

lä Kerot haluavat hoitaa pari-

suhdettaan ja sen vuoksi per-

heen rutiineihin kuuluu Piek-

sämäellä järjestettävä NMKY:

n avioliittoleiri joka toinen

kesä.

-Olemme olleet leirillä en-

simmäisen kerran silloin, kun

meillä oli vasta yksi lapsi, Sei-

ja kertoo.

Hänen mukaansa parisuh-

teen hoitaminen on erittäin

tärkeää, avioliitossa eteen tu-

levien asioiden edessä on hy-

vä pysähtyä aika ajoin.

-Tärkein leireiltä saatu oi-

vallus on varmaankin se, että

tässä ollaan samalla puolella

silloinkin, kun ollaan asioista

eri mieltä, Seija pohtii.

Hän miettii, että heillä on

varmaan monessa suhteessa

aika haasteellinenkin tilanne,

koska aviopuoliso on myös

työkaveri ja yhdessä ollaan yöt

ja päivät. Leireillä Seija myön-

tää nauttivansa siitäkin ylelli-

syydestä, että voi nauttia vain

puolisosta ja lapsista ja päästä

kaiken kukkuraksi vielä mon-

ta kertaa päivässä valmiiseen

pöytään.

Enemmänkin

elämäntapa

Seitsemän päivää viikossa

ahertavat maatalousyrittäjät

eivät juuri voi kerskua vapaa-

päivillä.

-Vuoden aikana saamme

25 lomapäivää, Seija laskiske-

lee. Hänen mukaansa kyseessä

onkin yhä enemmän elämän-

tapa, koska jo pelkästään EU

on hankaloittanut maaseu-

dun ihmisten elämää. Esimer-

kiksi paperihommia on nyky-

ään valtavasti. -Onneksi Antti

hoitaa sen puolen, Seija kiit-

telee. Hän myöntää myöskin

sen, että maatalouden tulevai-

suus on epävarmaa eikä heil-

läkään isompia investointeja

ole suunnitelmissa.

-Meille maaseudulla asu-

minen on kuitenkin ainoa oi-

kea tapa elää. Emme kumpi-

kaan ole kaupunki-ihmisiä,

Seija sanoo painokkaasti.

Sentti, Virkku, Uni, Tikki ja monet muut odottelevat emäntää askareille aamuin illoin, seitsemänä

päivänä viikossa.

-Maaseudulla asuminen on minulle ainoa oikea tapa elää, Seija Kero vakuuttaa. Pikkuinen vasikka

hamuaa välittömästi hoitajansa sormen imeskeltäväksi.

Seija pitää tärkeänä sitä, että saa itse hoitaa lapset kotona ja tehdä silti mieleistään työtä.

Seija ja Antti haluavat panostaa parisuhteeseensa ja käyvät koko perheen voimin joka toinen kesä

avioliittoleirillä Pieksämäellä. Arjen kohtaamisissa tärkeä hetki on esimerkiksi päivittäiset iltapäi-

väkahvit, jolloin pariskunnalla on hyvää aikaa keskustella päivän tapahtumista.

”

Olen joskus miettinyt, että

mitä mahtaisin tehdä, jos en

olisi maatilan emäntä. En

kuitenkaan ole vielä keksinyt.

”

Avioliitossa eteen tulevien

asioiden edessä on hyvä

pysähtyä aika ajoin.

Page 12 - Alueviesti_10_2008