Page 14 - Alueviesti_16

14

Keskiviikko huhtikuun 16. 2008

vv



• Hannu Virtanen

Afrikan

tähteä

huhtikuun

metsässä

Viisi ilvestä sai lähettimen

Ilvestutkimus otti

harppauksen eteenpäin

Riista- ja kalatalouden tutki-

muslaitos aloitti talvella ilves-

tutkimuksen ja asensi viiden

ilveksen kaulaan GPS-lähet-

timen. Pantailveksistä kolme

elelee Pohjois-Savossa, yksi

Pohjois-Pohjanmaalla ja yk-

si Länsi-Uudellamaalla. Pan-

nan sai kolme urosta ja kaksi

naarasta.

Tutkimuksen tavoitteena

on kartoittaa ilvesten liikku-

vuus ja elinpiirien koko, saa-

listuskäyttäytyminen ja suh-

tautuminen ihmistoimintoi-

hin.

Samalla kerätään aineis-

toa ilvesten lisääntymisestä

ja kuolleisuudesta sekä nuor-

ten ilvesten vaelluksista uusil-

le alueille.

Pohjoismaat ja

Puola tutkivat

Eurooppalaisen ilveksen eko-

logiaa tutkitaan intensiivisesti

muissa Pohjoismaissa ja Puo-

lassa.

Suomalaisten ilvesten elin-

ympäristö poikkeaa kuitenkin

mainittujen alueiden oloista,

sillä siellä ilvesten pääravinto

on metsäkauris.

Itä- ja Keski-Suomen il-

vekset saalistavat ravinnok-

seen pääasiassa metsäjänistä.

Lounaisessa Suomessa ilvek-

sen ruokalistalla on jänisten ja

metsäkauriin lisäksi myös val-

kohäntäkauris, jota ei muualla

eurooppalaisen ilveksen esiin-

tymisalueilla tavata.

Saaliseläinkannoilla on to-

dennäköisesti vaikutuksensa

sekä ilvesten liikkumiskäyt-

täytymiseen että lisääntymi-

seen ja kuolleisuuteen, minkä

takia on välttämätöntä hank-

kia tietoa myös suomalaisista

ilveksistä. Tutkimusta rahoit-

tavat Eemil Aaltosen Säätiö

ja maa- ja metsätalousminis-

teriö.

Helppoa ei ole pedollakaan. Tämä kuollut nuori ilves löytyi Kiikoisista tammikuun

alussa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittää eläimen ravitsemustilan ja kuo-

linsyyn.

Metsästyskaudella

kaadettiin 94 ilvestä

Riistanhoitopiirien myöntämil-

lä 117 ilveksenpyyntiluvilla am-

muttiin 94 ilvestä. Suurin osa il-

vestenmetsästyksestä kohdistui

runsaille ilvesalueille: Pohjois-

Savon (24), Pohjois-Karjalan

(13) ja Etelä-Savon riistanhoi-

topiirien (12) alueelle.

Maa- ja metsätalousminis-

teriö antaa vuosittain mää-

räyksen riistanhoitopiireil-

le metsästettäväksi sallittujen

ilvesten enimmäismääristä,

pyyntilupien myöntämisessä

noudatettavasta menettelystä

sekä muista pyyntiin liittyvis-

tä selvityksistä.

Enimmäismäärän asetta-

misessa käytetään Riista- ja

kalatalouden tutkimuslaitok-

sen kantatietoja ja suosituksia

kestävän metsästyksen mitoit-

tamisesta. Enimmäismääril-

lä varmistetaan se, että ilves-

kantaa ei vaaranneta liiallisel-

la metsästyksellä.

Runsaslukuisin

suurpetomme

Maa- ja metsätalousministe-

riö asetti joulukuun alussa al-

kaneelle ja helmikuun lopussa

päättyneelle ilveksen metsäs-

tyskaudelle enimmäismääräk-

si 127 eläimen kaatokiintiön.

Riistanhoitopiirit tekivät kaik-

kiaan 106 pyyntilupapäätöstä,

joilla myönnettiin yhteensä

117 ilveksen pyyntilupaa.

Ilves on Suomen suurpe-

doista kaikkein runsaslukui-

sin. RKTL:n kanta-arvioiden

mukaan ilveskanta on runsas-

tunut viime vuosina selvästi

ja ennen viime syksyn met-

sästyksen alkamista Suomes-

sa arvioitiin olevan 1 300-1

350 ilvestä. Tutkimuslaitos ar-

vioi kantatietojen perusteella

kestäväksi metsästysmääräksi

153 ilvestä.

Luontodirektiivin velvoit-

tamana Suomi huolehtii ilves-

kannoista niin, että ne pysy-

vät suotuisan suojelun tasol-

la. Kantoja halutaan kasvattaa

erityisesti siellä, missä on so-

pivia alueita ilveksille ja mis-

sä ilvesten määrä on vielä al-

hainen.

Ilveskantojen hoidossa on

kuitenkin otettava muun mu-

assa huomioon, ettei ilveksistä

saa aiheutua kohtuutonta rasi-

tusta millekään alueelle, väes-

töryhmälle tai elinkeinoille.

Metsästys ja

kestävä käyttö

Ilveksiä voitaisiin kestävän

käytön periaatetta noudattaen

metsästää noin 10-13 prosent-

tia kannasta. Ilveksen metsäs-

tys on Metsästäjäin Keskusjär-

jestön mukaan pysynyt edel-

leen kestävän metsästyksen

arvioituun enimmäismäärään

nähden vähäisenä ja siksi il-

veskanta on runsastunut Suo-

messa selvästi viimeisten vuo-

sikymmenten aikana.

Eläimet ovat tulleet entis-

tä rohkeammiksi ja havainnot

asutustaajamissa liikkuvista

ilveksistä eivät ole harvinaisia.

Nykyisen tasoinen metsästys

ei ole siis vaikuttanut kantojen

tilaan, vaan kannat ovat run-

sastuneet, mutta kuitenkin py-

syneet suhteellisen terveinä.

Jänisten vähäisyys ja muut

ravinnon saatavuuteen liitty-

vät ongelmat ohjaavat myös

ilveskantojen kehitystä. Ilves-

ten ilmestyminen asutuksen

liepeille on merkkinä ravinto-

pulasta tai liian voimakkaasta

ilveskannasta.

Metsästäjäin Keskusjärjes-

tön mukaan ilveksen pitkän

tähtäyksen kannanhoidossa

parasta olisi, että ilvesten mää-

rä pidetään kestävän metsäs-

tysverotuksen avulla sopivana

suhteessa alueen tarjoamiin

ravintoresursseihin.

Katiskakalastus

kehittynyt edelleen

Katiskakalastus on kehittynyt

erittäin voimakkaasti Suomes-

sa 2000-luvulla. Kalatalouden

Keskusliiton mukaan hyvällä

syyllä voidaan puhua katiska-

kalastuksen renessanssista.

Katiska on perinteinen

suomalainen kalanpyydys ja

se soveltuu erittäin hyvin se-

kä ruokakalan pyyntiin että

hoitokalastukseen. Erilaisilla

katiskoilla on saatu 2000-lu-

vulla Suomen vesistä yhteensä

25 kalalajia. Hyvä katiska on

myös ravunpyydys.

Ahvenen ja

hauen pyyntiä

Kesämökkiläisen katiskapyyn-

nin tavoitteena on tavallisim-

min ämpärillinen raitapaitai-

sia ahvenia savustusuuniin

sijoitettavaksi taikka hauki

soppakalaksi. Keväällä näi-

tä kaloja on vaivaton pyytää

katiskalla. Ja katiskalla myös

saa kaloja. Kalatalouden Kes-

kusliiton toiminnanjohtajan

Markku Myllylän mukaan tie-

dossa oleva yhden vuorokau-

den pyyntiennätys katiskalla

on 58 kiloa kalaa.

Myllylän mukaan yhdel-

lä katiskalla on vuoden aika-

na pyydetty 1 546 kiloa kalaa.

Pienin viikkosaaliis oli tuol-

loin 19 kiloa ja suurin 135 ki-

loa.

Katiskapyynnistä on tulos-

sa piakkoin tuhti tietopaketti,

sillä Kalatalouden Keskusliitto

julkaisee loppukeväästä Katis-

kakirjan.

Opas on tarkoitettu kaikil-

le katiskakalastuksesta kiin-

nostuneille, yhtälailla mökki-

läisille, hoitokalastusta mietti-

ville osakaskunnan edustajille

kuin ammattikalastajillekin.

Perinnemaisemia ja

kosteikkoja hoitamaan

Varsinais-Suomen ja Sata-

kunnan viljelijät ovat ympä-

ristökeskuksen mukaan kii-

tettävästi hyödyntäneet eri-

tyisympäristötukien tuomat

mahdollisuudet erityisesti

perinnemaisemien hoitoa se-

kä luonnon ja maiseman mo-

nimuotoisuuden edistämistä

koskevien sopimusten teossa.

Viime vuonna käsiteltäväk-

si tuli 230 hakemusta, mikä

on valtakunnan mittakaavas-

sa kärkiluokkaa. Kosteikko-

jen hoito on kiinnostanut vain

harvoja, koska sopimuksista

maksettava korvaus on jäänyt

kustannuksiin nähden varsin

alhaiseksi.

Lounais-Suomen ympäris-

tökeskus toivookin, että ha-

kemusten määrä ja laatu py-

syy korkealla tasolla. Erityi-

sesti hakemusten toivotaan

kohdistuvan valtakunnallises-

sa inventoinnissa mukana ole-

viin arvokkaisiin perinnemai-

semiin sekä luonnon moni-

muotoisuuden ja kosteikkojen

yleissuunnittelualueille.

Sopimukset

5- ja 10-vuotisia

Perinnebiotooppien hoitoa,

luonnon monimuotoisuuden

ja maiseman monimuotoisuu-

den edistämistä sekä kosteik-

kojen hoitoa koskevissa eri-

tyistukisopimuksissa maksi-

mitukitaso on 450 euroa heh-

taarilta vuodessa.

Sopimukset ovat 5- tai 10-

vuotisia.

Pienialaisten perinnebio-

tooppien hoitoon (5-30 aaria)

on mahdollista hakea kiinte-

ää tukea 135 euroa hehtaarilta

vuodessa.

Arvokkaiksi inventoitujen

perinnebiotooppien alkurai-

vaukseen ja aitaamiseen sekä

kosteikkojen perustamiseen

on mahdollista hakea ei-tuo-

tannollista investointitukea.

Kosteikkojen osalta tukea voi-

daan hakea kohteelle, jonka

valuma-alueesta on peltoa yli

20 prosenttia.

Perustettavan kosteikon

pinta-ala pitää olla vähintään

puoli prosenttia valuma-alu-

een pinta-alasta. Maksimis-

saan korvattavat kulut ovat

perinnebiotooppien osalta

676 euroa hehtaarilta ja kos-

teikoissa 4000 euroa hehtaa-

rilta.

Toimenpiteet voidaan to-

teuttaa 1-3 vuoden aikana.

Investointituella peruskun-

nostetun perinnebiotoopin

tai rakennetun kosteikon

hoitoon on haettava 5- tai

10-vuoden erityistukisopi-

musta.

Muutkin kuin viljelijät

voivat saada erityistukea ja

ei-tuotannollista investointi-

tukea Leader-toimintatavan

kautta.

Käytännössä tämä tarkoit-

taa sitä, että hakijana on rekis-

teröity yhdistys, joka voi olla

esimerkiksi kyläyhdistys tai

metsästysseura.

Erityistukien osalta haku-

aika päättyy 30. huhtikuuta.

Ei-tuotannollisten investoin-

titukien hakuaikaa ei ole vielä

vahvistettu.

Tornien taisto 15. kerran

Tornien taisto järjestetään

tänä vuonna 3. toukokuuta.

Kilpailu on järjestyksessään

viidestoista Tornien taisto.

BirdLife Suomen järjestämäs-

sä leikkimielisessä kilpailussa

pyritään havaitsemaan lin-

tutornista mahdollisimman

monta lajia kahdeksassa tun-

nissa. Samalla tehdään lintu-

harrastusta tunnetuksi ja ke-

rätään varoja linnustonsuo-

jeluun.

Lisäksi yleisö on tervetullut

jokaiseen kisaan osallistuvaan

torniin.

Viime vuonna kisattiin en-

nätyksellisesti jo 260 tornissa.

H

uhtikuisesta metsästä olen muistaakseni

kirjoittanut edellisen kerran ylioppilaskir-

joituksissa keväällä 1986. En yhtään ihmet-

tele, että moinen aihe päätyy yhdeksi ainekirjoituk-

sen aiheeksi.

Helmipöllöjen rengastajana pidän itseäni hivenen

etuoikeutettuna kulkijana, mitä tulee nautiskeluun

huhtikuisessa metsässä.

Vertaan helmipöllöjen ja niiden pesien etsimistä Af-

rikan tähden pelaamiseen. On muutamia reittivaih-

toehtoja, joista valita ja joita kulkea. Timantteja, ros-

voja, hevosenkenkiä ja tyhjiä kiekkoja löytyy järjes-

tyksessä, jota ei voi ennalta arvata tai tietää.

Rengastajan Afrikan tähti on tietenkin pesivä pöllö,

jolla asiat ovat kunnossa. Seitsemän valkeaa munaa

pesäkuopassa on hieno homma. Jos pöntössä on li-

säksi pöllösulhasen morsiamelleen tuomia myyriä

aina pieneksi varastoksi asti, voi olettaa homman

toimivan ja palvelun sujuvan haudonnan ajan. Hy-

väkuntoisen pöllöpoikueen voikin sitten käydä ren-

gastamassa joskus äitienpäivän aikoihin.

Peliin verraten Afrikan tähteä vaatimattomammiksi

timanteiksi voi ajatella viisi-, kolme- ja kaksimunai-

set pesät. Rosvo on tietenkin näädän tyhjäksi popsi-

ma pesä tai muuten elämän karikoissa tuhoutunut

pesäpaikka. Hevosenkengäksi taas voisi katsoa ora-

van pönttöön laatiman pesän.

Yhtä kaikki, vaikka reitillä olisikin pelkkiä tyhjiä

kiekkoja, pesättömiä pönttöjä ja koloja, reitin kulke-

minen on sinällään kokemus. Suosikkimetsäni näinä

huhtikuun hetkinä on ehdottomasti paksusammali-

nen kuusikko, jossa iltaisin kuuluu punarinnan laulu

ja laulurastaan juttelu.

Paikallakin on merkitystä. Mielestäni laulurastas,

muinainen vasikkamatti, ei laula missään niin kau-

niisti kuin syvällä Vammalan Kotajärvenmaan met-

sien uumenissa, kadonneiden pikkupirttien maassa.

Page 14 - Alueviesti_16_2008