Page 13 - Alueviesti_20

13

Keskiviikko 14. toukokuuta 2008



Pauliina Parto



Bikinifobia ja

muut kevään

merkit

Pirkko Lahtiselta kirja välittämisestä ja sitkeydestä

Omaishoitajat tekevät

ratkaisunsa rakkaudesta

ja vastuuntunnosta

Maija Latva

Vammalalainen Pirkko Lah-

tinen, kasvatustieteen maiste-

ri, äiti ja omaishoitaja, on teh-

nyt kirjan, joka on koskettava

puheenvuoro lähimmäisen-

rakkaudesta, välittämisestä ja

sitkeydestä. Kirjassa ”Omai-

nen auttajana - Omaishoitajan

kasvu” kerrotaan omaishoita-

jien arjesta ja siitä, miten he

jaksavat tehdä arvokasta työ-

tään vuodesta toiseen, ympä-

rivuorokautisesti.

Pirkolle itselleen asia tu-

li ajankohtaiseksi pari vuosi-

kymmentä sitten, kun hänen

silloin 8-vuotias Marjaana-

tyttärensä sairastui vaikeaan

epilepsiaan.

Kirjassaan Pirkko kertoo

riipaisevan rehellisesti ajatuk-

sistaan ja vaikeista asioista,

joihin perhe on joutunut so-

peutumaan ja millaisia tilan-

teita on tullut eteen.

”Tyttären lapsuusvuodet

ovat opettaneen minulle äiti-

nä ja omaishoitajana paljon.

Kun oli saanut terveen lapsen

ja sitten menettänyt hänet ter-

veenä jälkeläisenä, oli opetel-

tava elämään pitkäaikaissai-

raan lapsen kanssa. Se oli suu-

ri ja vaikea läksy”, Pirkko tote-



aa kirjassaan. Pirkon mukaan

heidän selviytymistään auttoi

se, että hän puhui asiasta avoi-

mesti. Pirkko kokee saaneen-

sa suurta tukea ystäviltään ja

työtovereiltaan vaikempina

hetkinään.

”Pienet asiat

eivät enää hetkauta”

Kirjan tarinoita lukiessa saa

käsityksen siitä, millaista

omaishoitajana oleminen to-

dellisuudessa on. Pirkon oman

tarinan lisäksi kirjassa ker-

rotaan kymmenen muunkin

omaishoitajan arjesta. Tarinat

ovat hyvin erityyppisiä: nuori

mielenterveyskuntoutuja per-

heessä, vaimo monivammai-

sen aviomiehen omaishoita-

jana, poika dementiaa sairas-

tavan äidin omaishoitajana ja

omaishoito lähes koko aviolii-

ton jatkuneena työnä, joitakin

esimerkkejä mainitakseni.

Pirkon mukaan kirjan te-

keminen oli antoisaa ja puh-

distavaa, sekä hänelle itsel-

leen, että haastateltaville. Ver-

taistukea parhaimmillaan. -

Omaishoitajana oleminen on

jokaisen kohdalla tehnyt aina-

kin sen, että pienet asiat eivät

enää hetkauta ja luonnollisesti

tilanne on myös avartanut kä-

sitystä elämästä, Pirkko kertoo

huomanneensa haastatteluja

tehdessään. Yhteistä kaikille

omaishoitajille tuntuu olevan

myöskin se, että he ovat teh-

neet ratkaisunsa rakkaudesta

ja vastuuntunnosta.

Omaishoitajia tarvitaan

yhä enemmän

Pirkko on huomannut, et-

tä yksinäisyys ja omien voi-

mien ajoittainen hiipuminen

ovat tuttuja asioita monille

omaishoitajille. -Taloudellisen

tuen lisäksi omaishoitajille pi-

täisi olla tarjolla myös henkis-

tä tukea, Pirkko miettii. Hän

muistuttaa, että omaishoita-

jat ovat korvaamattomia sekä

inhimillisesti että taloudelli-

sesti.

-Jokainen kotihoidossa

oleva säästää kunnalta suuria

summia. Laitospaikka vähim-

millään maksaa kunnalle 1800

euroa kuussa, kun taas omais-

hoidon vähimmäistuki on 317

euroa kuussa. Tässä asiassa

olisi syytä herätä viimeistään

nyt, sillä suomalaisten ikään-

tyessä omaishoitajia tarvitaan

yhä enemmän ja heidän pär-

jäämisestään ja jaksamises-

taan on huolehdittava, Pirkko

Lahtinen vaatii.

Pirkko Lahtisen kirjassa kerrotaan omaishoitajien arjesta ja siitä, miten he jaksavat tehdä arvokasta työtään vuodesta toiseen.

-Kun oli saanut terveen lapsen ja sitten menettänyt hänet terveenä jälkeläisenä, oli

opeteltava elämään pitkäaikaissairaan lapsen kanssa. Se oli suuri ja vaikea läksy, Pirk-

ko Lahtinen toteaa kirjassaan. Joulupäivänä vuonna 1981 otetussa kuvassa Marjaana

istumassa äitinsä sylissä.

K

evät, tuo riipaisevan ihana vuodenaika on

jälleen täällä. Vaikka kevät saapuu joka vuo-

si, ovat sen antamat merkit aina yhtä ihmeel-

lisiä. Ensimmäiset leskenlehdet lenkkipolun varrella

saavat hihkumaan riemusta, kunnes yhtäkkiä huo-

maat, että koko ympäröivä maailma onkin alkanut

vihertää. Kevään tietää saapuneen viimeistään siinä

vaiheessa, kun löydät itsesi istumasta aurinkoiselta

terassilta kylmä juoma kädessäsi. Pieni tuulenvire on

vielä viileä, mutta se ei haittaa, sillä se on kuitenkin

täällä. Kevät.

Lauantaina, kun istuin saunan jälkeen takapihani

upouudella terassilla katsellen juuri maahan kaivet-

tuja istutuksia ja nuuhkien grillistä nousevaa tuok-

sua, tuntui maailma jälleen olevan radallaan. Minul-

la on välillä tapana tavoitella kuita taivaalta, mutta

lauantaina se jälleen iski. Se, että onni on pienissä

asioissa. Ei menneessä, eikä liioin tulevassa, vaan

juuri tässä hetkessä.

Yksi kevään mukavimmista puolista on ehdotto-

masti vähenevä vaatetus. Jos alkavat miesten suu-

pielet valua naisten hameenhelmojen hulmutessa,

en pistä minäkään pahakseni hieman vähäpukei-

sempia uroksia. Kilometrin mittainen kassajonokin

muuttuu kuin taikaiskusta miellyttäväksi paikaksi,

jos edessä sattuu jonottamaan tiukkaan t-paitaan it-

sensä verhonnut hyväkroppainen kesämies.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun läm-

pötilat kohoavat, pitäisi sinun itsesikin siirtyä villa-

paidoista kevyempiin vaihtoehtoihin. Jossain taka-

raivon tietämillä kummittelee myös se tosiasia, että

kun viikot tästä vielä vähän vierivät, alkaa uimaran-

ta kutsua. Ja siellä jos missä on yleensä totuttu näke-

mään erityisen niukkaa vaatetusta.

Olen onnistunut pudottamaan painoani lähes kym-

menen kiloa sitten joulun. Valitettavasti itsetuntoni

ei ole kohonnut ihan samassa tahdissa haihtuneiden

kilojen myötä. Toki tunne on suorastaan huumaava,

kun vanhat farkut pyörivät jaloissa, mutta että biki-

nit ylle? Ehei, ei ikinä.

Maailma on epäreilu paikka. Koska olet kuullut

miehen miettivän, kehtaako hän ottaa paidan pois

päältään ja käyskennellä pelkissä shortseissa? Niin-

pä. Vaikka vatsanseudulle olisi kertynyt rasvaa vä-

hän keskimääräistä runsaammin, se kuitataan aina-

kin miesten välisissä keskusteluissa raikuvan naurun

saattelemana pelkäksi korkean elintason merkiksi.

Jos taas nainen on hieman pyöreä, hän on armotta

läski, joka ei jaksa nähdä vaivaa itsensä eteen. Jää-

vuoren huippu ovat juuri nämä ”elintasovatsaiset”,

jotka arvostelevat ohikulkevia neitoja kuvitellen kel-

paavansa itse suunnilleen Mister Finland -mitte-

löön.

Sanotaan, ettei ole koiraa karvoihin katsominen.

Koska elämme välillä vähän liian ulkonäkökeskei-

sessä maailmassa, sovitaanko, että tänä kesänä ei

ole ihmistä kokoon katsominen? Meillä kullakin on

mieltymyksemme vastakkaisen sukupuolen suhteen,

mutta jos joku ei sinun silmääsi satu sopimaan, ole

edes sen verran fiksu että pidät mölyt mahassasi.

”

Koska olet kuullut miehen

miettivän, kehtaako hän ottaa

paidan pois päältään?

Page 13 - Alueviesti_20_2008