Page 31 - Alueviesti_23_2008

31 Keskiviikko kesäkuun 4. 2008
Koristeomenapuut ja
monivuotiset orvokit
ovat kesäkuun kasveja
Kun japanilaiset järjestävät
kirsikankukkajuhlia, me suo-
malaiset voisimme juhlia ko-
risteomenapuiden kukintaa.
Tuoksuvat liilanpunaiset ja
valkoiset kukat peittävät pui-
den oksia juuri nyt eteläi-
simmässä Suomessa. Loppu-
kesällä puita koristavat punai-
set omenat. Ne ovat pieniä ja
usein kirpeitä, mikä erottaa
koristeomenapuut hedelmä-
puista.
Kesäkuun perennasuku eli
monivuotinen kukkakasvi on
orvokit. Lajien pääväri on si-
ninen, mutta jokainen löytää
varmasti risteymistä ja lajik-
keista mieleisensä värin. Or-
vokit viihtyvät parhaiten alu-
eilla, jotka jäävät kesällä osit-
tain siimekseen. Sopiva paikka
löytyy vaikkapa omenapuun
lempeästä varjosta.
Punakukkaiset
purppuraomenapuut
Purppuraomenapuidenpunai-
suus ulottuu kukista lehtiin ja
nuoriin oksiin. Tummimman
punalehtiset lajikkeet erottu-
vat ympäristöstään koko ke-
sän. Tumman- ja vaaleanpu-
nakukkaisia puita on tarjolla
runsaasti Etelä-Suomen oloi-
hin, mutta pohjoisempanakin
voi kasvattaa useita lajikkeita,
kuten ’Hopa’, ’Makamik’, ’Mar-
jatta’ ja ’Roosa’. Muutamien la-
jikkeiden kukat ovat jopa osit-
tain kerrannaiset.
Kestävät
paratiisiomenapuut
Valkoteriöiset paratiisio-
menapuut puhkeavat kuk-
kaan varhain kevätkesällä,
ja ne pölyttävät samalla te-
hokkaasti hedelmien vuok-
si istutetut omenapuut. Pa-
ratiisiomenapuita istutetaan
niiden erinomaisen kestä-
vyyden, helppohoitoisuuden
ja koristeellisten hedelmien
vuoksi. Kauniin punaisia he-
delmiä kehittyy esimerkik-
si seuraaville puille: ’Dol-
go’, ’John Downie’ ja ’Ranet-
ka Purpurovaja’. Muutamien
puiden omenat ovat suoras-
taan herkullisia. Valkokuk-
kaisiin koristepuihin luetaan
myös yleisin riippaoksainen
lajikkeemme rautatienome-
napuu.
Paratiisiomenapuut ovat
perineet ominaisuutensa pal-
jolti siperian- ja marjaome-
napuulta. Varhain kukkiva
marjaomenapuu (Malus bac-
cata) lienee maailman kestä-
vin omenalaji, sillä se menes-
tyy pensasmaisena vielä Ro-
vaniemen korkeudella.
Vain 4–6 metriä korkeat
koristeomenapuut suosivat
läpäisevää, syvämultaista,
hikevää ja runsasravinteis-
ta maata. Koska noin metrin
syvyyteen ulottuva juuris-
to ei kestä märkyyttä, taimet
istutetaan mieluiten loivaan
kumpuun. Nuorten puiden
rungot ja alimmat oksat suo-
jataan jyrsijöiden varalta.
Pikkuiset monivuotiset
orvokit
Sarviorvokki (Viola cor-
nuta) ja sen risteymät ovat
suosituimpia monivuotisia
orvokkeja, mikä johtuu nii-
den isoista, monissa väreis-
sä ilahduttavista kukista.
Lisäksi kukinta kestää Ete-
lä-Suomessa lyhyitä tauko-
ja lukuun ottamatta touko-
kuun puolivälistä pitkälle
syksyyn.
Seuraavien orvokkien ku-
kat ovat pienempiä, mutta
lajit ovat vähemmän vaati-
via kasvupaikan suhteen ja
pitkäikäisempiä kuin sar-
viorvokit. Ne kukkivat ke-
väällä tai alkukesällä. Hyvin
kestävä altainorvokki (Vio-
la altaica) muistuttaa eni-
ten sarviorvokkia kookkai-
ne sinisine kukkineen. Myös
perinnekasveihin luettava
tummansiniteriöinen, mutta
pienikukkainen tuoksuor-
vokki (Viola odorata) on
niin sitkeä, että sitä tavataan
viljelykarkulaisena.
Perhosorvokki (Viola so-
roria) ja purppuraorvokki
(Viola labradorica) talveh-
tivat kohtalaisesti sarvior-
vokin tavoin. Perhosorvo-
kin lajikkeisiin luetaan mm.
valkokukkainen ’Albiflora’.
Purppuraorvokki on saanut
nimensä tumman violetin-
punaisista lehdistään. Sen
pikkuruiset kukat ovat lähes
tuoksuttomat ja sinivioletit.
Noin 20 senttiä korkeat
orvokit leviävät melko hi-
taasti, mutta siementävät
ahkerasti. Ne istutetaan osit-
tain varjoisalle paikalle, sillä
ne lakastuvat herkästi aurin-
gon paahteessa. Kasvualus-
tan tulee olla tuore, multa-
va ja vähintään 20 cm syvä.
Talvehtiminen varmistetaan
sijoittamalla orvokit koho-
penkkiin tai loivaan rintee-
seen, mistä liika vesi valuu
pois.
Purppuraomenapuiden punaisuus ulottuu kukista lehtiin ja nuoriin oksiin.
Sarviorvokki ja sen ris-
teymät ovat suosituimpia
monivuotisia orvokkeja.