Page 13 - Alueviesti_34_2008

13 Keskiviikko elokuun 20. 2008

Marianna Langenoja

”
Nainen tietää, että mies on
rakastunut häneen ennen
kuin mies edes aavistaa
sitä.
Marilyn Monroe
Mistä naiseus
pulppuaa?
Kotiäidin päiväkirja
Siinä meni taas vuosi
Pitääkö ruoan
lisäaineita pelätä?
Elintarvikkeiden pakkaus-
merkinnöissä luetellaan usein
monia E-kirjaimella alkavia
kirjainkoodeja, jotka kertovat,
mitä lisäaineita tuotteeseen
on lisätty. Lisäaineita on käy-
tetty jo useiden vuosisatojen
ajan, mutta kuluttajat suhtau-
tuvat niihin silti epäluuloises-
ti. Miksi lisäaineita käytetään,
ja tarvitseeko niitä pelätä?
Useimmissa elintarvikkeis-
sa on nykyään jonkin-
laisia lisäaineita. Eten-
kin teollisesti valmis-
tetuissa elintarvikkeis-
sa lisäaineita tarvitaan
ruokien säilyvyyden ta-
kaamiseksi, sillä niillä
estetään ruokamyrky-
tysbakteerien lisäänty-
minen.
-Lisäaineita käyte-
tään paljon myös ke-
vyttuotteissa. Kun so-
kerin ja rasvan mää-
rää vähennetään, käy-
tetään lisäaineita, joilla
tuotteen rakenne ja ul-
konäkö saadaan pysy-
mään hyvinä, kertoo
Elintar viketur valli-
suusvirasto Eviran yli-
tarkastaja Taina Rau-
tio.
Lisäaineet ovat kemi-
allisia yhdisteitä, jois-
ta osa on synteettisiä ja
osa puolestaan peräisin
luonnosta. Elintarvike-
pakkauksissa ne mer-
kitään yleensä E-nume-
rokoodeilla.
Rautio vakuuttaa, et-
tä kemiallisia koodini-
miä ei tarvitse pelätä,
vaikka niitä ei osaisi-
kaan tulkita. -Koulujen
kemian opetus on var-
maankin ollut liian teo-
reettista, sillä monet ei-
vät tiedä myös normaalin ruo-
kamme, kuten esimerkiksi he-
delmien, marjojen, lihan tai
maidon, koostuvan pelkistä
kemiallisista yhdisteistä.
Lisäaineiden käyttö on kas-
vanut viimeisten 30-40 vuo-
den aikana teollisen elintar-
viketuotannon lisääntymisen
myötä. Mitä pidemmälle elin-
tarviketuote on jalostettu, sitä
enemmän siinä on lisäaineita.
Lisäaineet eivät kuitenkaan
ole ruokamaailmassa uusi tu-
lokas, sillä niitä on käytetty
jo useiden vuosisatojen ajan.
-Esimerkiksi viinien valmis-
tuksessa käytetään rikkidiok-
sidia säilyvyyden vuoksi, ja
kotitalouksien leivonnassa tai-
kinoihin lisätään leivinjauhet-
ta, Rautio huomauttaa.
Tiukka valvonta
ei ole poistanut
ennakkoluuloja
Elintarvikkeisiin lisättäviä li-
säaineita valvotaan tiukas-
ti. Niiden turvallisuus arvi-
oidaan tarkkaan, ja mahdol-
liset lyhytaikaiset toksiset eli
haitalliset vaikutukset selvi-
tetään aina. Pidempien tut-
kimusten avulla seurataan li-
säksi sitä, aiheutuuko aineis-
ta pidempään käytettäessä
haittaa, tai vaikuttavatko ne
ihmisten perimään. -Elintar-
vikesäädösten mukaan tuot-
teissa käytetyt lisäaineet pitää
aina ilmoittaa pakkausmer-
kinnöissä sekä ryhmänimel-
lä että lisäaineen omalla ni-
mellä tai sen E-koodilla. Li-
säainemääräykset ovat
nykyään samat kaikissa
EU-maissa, Eviran yli-
tarkastaja Taina Rautio
kertoo.
Tarkka valvonta ei
kuitenkaan ole poista-
nut kaikkien kuluttaji-
en epäluuloja lisäaineita
kohtaan. Monet elintar-
vikevalmistajat ovatkin
pyrkineet korvaamaan
ns. puhtaat lisäaineet
erilaisilla bakteeriviljel-
millä, jotka tuottavat li-
säaineita. Pakkausmer-
kinnöissä ne ilmoite-
taan usein hapatteena
tai bakteeriviljelmän ni-
mellä.
-Elintar vikkeiden
valmistajat ovat siirty-
neet käyttämään myös
entsyymejä, jotkamuok-
kaavat ruoan rakennet-
ta samalla tavalla kuin
lisäaineetkin. Kulutta-
jat eivät kuitenkaan saa
tietoa käytetyistä ent-
syymeistä, sillä niitä ei
pääsääntöisesti ilmoite-
ta pakkausmerkinnöis-
sä, Rautio sanoo.
-Lisäaineallergia on
hyvin harvinaista, kos-
ka niiden puhtaudelle
on asetettu tiukat vaa-
timukset. Entsyymei-
hin saattaa kuitenkin tietyis-
sä tapauksissa liittyä yliherk-
kyysvaara.
Vuosi sitten 19.8. syntyi pikkiriik-
kinen (2880 g, 46 cm) tyttönen
maailmaan. Jospa en tar-
kemmin asiaa tai synty-
mää lähde puimaan,
mutta muutama
hikipisara taisi
siinä 13 tunnin
aikana ot-
salle kihota.
Vaikka ry-
tinällä nei-
tonen maa-
ilmaan saa-
puikin sitten
kun päätti vii-
mein tulla.
Eilen illalla katselin
Ronjasta kuvia muutaman
minuutin ikäisenä. Tyttö näyttää
ihan ruttuiselta mummolta, ei uskoi-
si että kyseessä on sama lapsi. Kauniit
vaalean siniset silmät ja pellavainen
suhteellisen pitkä tukka. Koolla ei Ron-
jaa edelleenkään ole pilattu, fyysisellä
koolla ainakaan, henkisellä sitten pa-
remminkin. Taivaalle kiitos, neiti ei vie-
lä ole kävelemään lähtenyt. Yhteen päi-
vään kun mahtuu 2 nenän telomista ja
hieman palaneet kämmenet, niin mitä
se sitten olisi jos vauhti olisi vielä ko-
vempi!?
Niin sitä vaan selvittiin alun koliikista
ja ainaisesta itkemisestä. Tuossa se tut-
kii maailmaan hymy kasvoillaan. Lau-
rista on vuodessa kehkeytynyt vallan
suuri hurmuri, puhe kehittyy koko ajan.
Ei hän vieläkään mikään Runeberg ole,
mutta aina lisääntyvässä määrin.
Poika on venynyt niin pi-
tuutta kun painoa-
kin. Taas kun ver-
taa vuoden ta-
kaisiin kuviin
h ä mm ä s -
tyy itsekin
muutosta.
V u o t e e n
m a h t u i
paljon, oli
muuttoa sun
muuta uuden al-
kua. Autotalli ko-
hoaa uuden talon pi-
haan hyvää vauhtia ja mui-
takin uusia kujeita alkaa mielen so-
pukoissa kertyä. Niistä paremmin joku
toinen kerta.
On se hullua huomata kuinka äkkiä se
aika vaan menee, eipä ihan heti uskoi-
si. Minähän en vanhene laisinkaan, lap-
set ne on jotka kasvaa ja muuttuu. Saa-
ko jo sanoa, että on syksy? No jos saa
niin pian se kevätkin tulee ja vietetään
Laurin 3-vuotissyntymäpäiviä! Hurja
ajatuskin.
Kysytään nyt lainaten suurlähettiläitä:
kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan py-
säyttää? Edes pieneksi hetkeksi.
Johanna Pihlava
”
Naiset ovat miehiä
viisaampia siksi, että he
oppivat vain sen, mikä on
tarpeellista tietää.
Philippen Erlanger
S iskoni tuli vuoden ikäisen tyt-
tönsä kanssa käymään luonani
kesällä. Kummityttöni seurasi
eräänä vierailupäivänään aktiivisesti
aamutoimiani. Silmiään minusta ir-
rottamatta hän tarkkaili kuinka laiton
kasvorasvaa. Tyttökin alkoi taputella
poskiaan. Harjasin hiukseni ja sovitin
hiuspantaa. Tästäkös riemu syntyikin.
Pian olivat sekä hiusharja että pan-
ta napattu peilipöydältä. Harja heilui
lapsen kädessä ja hiuspanta kökötti vi-
nossa tyttösen päässä, kun hän mennä
viuhotti pitkin asuntoa. Lapselle se oli
tietysti vain hauskaa leikkiä, mutta it-
se rupesin pohtimaan, ottiko kummi-
tyttöni minusta mallia vain sattumal-
ta.
Olen kuullut, että lapsi tunnistaa suku-
puolensa jo hyvin varhaisella iällä. Eräs
tuttavani kertoi tarinan siitä, kuinka
hänen parivuotias tyttärensä sovitte-
li korkokenkiä päästessään käsiksi äi-
din vaatekaapin sisältöön. Äiti totesi-
kin nauraen, että olisi ollut huolissaan,
jos hänen vanhempi poikalapsensa oli-
si tehnyt niin.
Entä jos poikalapselle ei tarjottaisi mui-
ta kuin korkokenkiä, tai tyttölapsi ei
koskaan saisi leikkiä hiuspannalla, vaan
käteen laitettaisi vaikka auto? Entä jos
lapsi saisi vaikutteita vain vastakkaisel-
ta sukupuolelta? Tulisiko silloin tytöis-
tä ”poikia” ja pojista ”tyttöjä”, vai elääkö
sukupuolinen identiteetti niin syvällä,
ettei ympäristö pysty siihen juuri vai-
kuttamaan? Nykypäivänä ei voida enää
puhua pelkästään leikin vaikutukses-
ta lapsiin, vaan myös media on entis-
tä vahvemmin mukana lasten -ja vähän
isompienkin ihmisten- arkiaskareissa.
Oli niin tai näin, olen onnellinen siitä,
että kummityttöni matki juuri minua
eikä talouden kaksilahkeisia. Kummi-
tyttöni saa ainakin minulta joululah-
jaksi nukkeja ja mekkoja. Jos joskus
saan tyttölapsen, hänet puetaan vaale-
anpunaiseen. Poikalapselle laitetaan si-
nistä. Piste.