Page 18 - Alueviesti_34

18

Keskiviikko elokuun 20. 2008

Marianna Langenoja

Vammalalaisessa Laulukoulu

Prestossa on huollettu ääntä,

harjoiteltu tulkitsemista, tans-

sittu koreogra!oita sekä itket-

ty ja naurettu jo 15 vuoden

ajan. Monista oppilaista on

muovautunut vuosien varrel-

la osaavia ja rohkeita aikuisia.

Yrittäjä ja laulunopettaja Päi-

vi Vahela luettelee henkilöitä,

jotka ovat pysyneet Preston

matkassa koko yrityksen elin-

ajan. He ovat kuin perheenjä-

seniä, Päivin omia lapsia.

Jokaisen lauluesityksen jäl-

keen halataan ja jos oppilaal-

la on huolia, niistä puhutaan

suoraan. Laulutunti ei ole vain

harrastus, se on henkinen le-

vähdyspaikka ja elämäntapa.

Jos joku oppilas tulee tunnille

maansa myyneenä, hän usein

lähtee sieltä posket ja korvat

punottaen, suu hymyssä ja



15 vuotta esiintymisen iloa, itkua ja työtä

Laulukoulu Presto

viettää syntymäpäiviään

kaan Päivin tietoon ole kan-

tautunut. Laulukoulussa on-

kin muovattu kovan luokan

ammattilaisia, ja se on suosit-

tu paikka harjoitella laulukil-

pailuita varten. Myös Idolsiin

Prestossa harjoitellaan vuosit-

tain.

Laulukoulun tärkeimpä-

nä tehtävänä Päivi pitää ää-

nenhuoltoa. Hänen mieles-

tään ääni on laulajan työka-

lu, ja jos työkalu on rikki, ei

voi saada aikaan hyvää jälkeä.

Paras tapa on ennaltaehkäistä

mahdolliset rikkoontumiset

ja huoltaa arvokasta työkalua

säännöllisesti.

–Sitä tekevät myös kovan

luokan ammattiesiintyjät. Eh-

kä jollakin voi olla luontainen

kyky laulaa, mutta se ei tar-

koita sitä, ettei ääntä tarvitsi-

si huoltaa.

Esiintymisen ilo

Laulukoulun oppilaat pääse-

vät esiintymään moniin eri

tilaisuuksiin. Vuoden aikana

kierretään !rmojen juhlissa,

yhdistysten tilaisuuksissa, jou-

lunavajaisissa, markkinoilla ja

messuilla, Hopun palveluko-

dissa sekä Vesaisten vuosittai-

sissa tapahtumissa. –Rohkai-

sen nuoria esiintymisen iloon,

Päivi kuvailee.

Opettaja on itsekin kiertä-

nyt monia kilpailuja ja keik-

kailee viikonloppuisin. Päivi

on myös vuoden -95 Valssin

valtiatar ja hänet valittiin vuo-

den 2008 vesaiseksi.

Usko unelmaan

Presto syntyi vuonna 1993,

kun karaoke alkoi nostaa pää-

tään ja tulla muoti-ilmiöksi.

Tampereen konservatorios-

ta valmistunut, kymmenisen

vuotta lasten musiikkileikki-

koulun vetäjänä toiminut ja

koulussakin musiikinopetta-

jan virassa ollut Päivi jätti va-

kituisen työnsä ja päätti pe-

rustaa yrityksen. Tuttavat ih-

mettelivät, että aikooko tuo

nainen oikeasti elättää itsensä

laulukoululla, mutta Päivi us-

koi unelmaansa jo 15 vuotta

sitten. Alkuaikoina kappalei-

den taustat soitettiin c-kasetil-

ta ja laulunsanat kirjoitettiin

käsin. Jos ei mikään muu, niin

ainakin tekniikka on muuttu-

nut Preston elinaikana.

Aluksi Päivin opetuksessa

oli vain lapsiryhmiä. Pian hän

uskalsi tarjota aikuisille yksi-

tyistunteja.

–Koin aikuisten opetta-

misen riskiksi. Siinä on kova

vastuu, kun ottaa toisen ää-

nen haltuunsa ja muokkaa si-

tä. Entä jos jossakin epäonnis-

tuu?

Tarina Pekka Rinteestä

Eräänä päivänä kuusi vuot-

ta sitten Preston ovi kävi ai-

kaan, kun ilmoittautuminen

uusille kursseille oli käynnis-

sä. Sisään asteli huonoryhti-

nen ujo poika maitokassi kä-

dessään. Päivi myöntää jär-

kyttyneensä. Poika oli nimel-

tään Pekka Rinne. Päivi pyysi

poikaa kajauttamaan ilmoille

jonkun kappaleen. Pekka lau-

loi Rauli Badding Somerjokea

saaden laulunopettajan hä-

milleen. Pojalla oli uskomat-

toman kaunis ääni. Ongelma-

na oli, että Pekan haaveena oli

tulla tangolaulajaksi. Päivi tie-

si, että edessä oli kova työmaa.

Koulutus aloitettiin siitä, et-

tä Pekka opetettiin seisomaan

suorassa.

Nyt 27-vuotiaalta Pekalta

ilmestyy kolmas single ja hän

on Päivin mukaan tänä päi-

vänä vitsikäs vauhtiveikko,

joka näyttelee kesäteatterissa

ja harrastaa tanssia. –Laulu-

koululaisten vanhemmilta on

tullut sellaista palautetta, että

lapsesta on tullut harrastuk-

sen myötä selvästi rohkeampi

ja sukujuhlissakin on aina jo-

kin musiikkiesitys.

uutta toivoa piukassa. –Se on

ehkä yksi tärkeimmistä syistä

tehdä tätä työtä, laulukoulun-

opettaja sanoo.

Ääni on laulajan työkalu

Presto on ainut laatuaan Suo-

messa. Vastaavanlaista kevyen

musiikin laulukoulua ei aina-

Preston yrittäjä Päivi Va-

hela soittaa pianoa, huol-

taa ääntä ja hallitsee tek-

niikkaa. Hän myös seuraa

eri musiikkilajeja tarkal-

la korvalla. Laulukoulun

pitäminen vaatii Päivin

mielestä uhkarohkeutta.

Haussa olisi toinen yh-

tä osaava avustaja ja lau-

lukoulun tilojakin pitäisi

suurentaa.

Päiväkeskuksen työ turvattava

Paaterolta

moitteita

Huittisille

Marianna Langenoja

Huittisten päiväkeskukses-

sa käytiin kiivasta keskuste-

lua viime keskiviikkona avoi-

messa keskustelutilaisuudessa.

Paikalle ollut Länsi-Suomen

lääninhallituksen sosiaali- ja

terveysneuvos Pekka Paatero

arvosteli kovalla kädellä Huit-

tisten tämänhetkistä päihde-

huoltopolitiikkaa. Paateron

mukaan on moraalisesti vää-

rin, että kaupunki lopetti puo-

litoista vuotta sitten Päiväkes-

kuksen rahoittamisen, eikä

jatka sitä nytkään toimintatu-

en turvin. -Yhteiskunnassa on

mennyt kokoajan paremmin,

mutta samalla kaksijakautu-

minen on kiihtynyt. Vähäosai-

simmilla menee entistä huo-

nommin, Paatero sanoi. Hä-

nen mukaansa viranomaisten

tehtävänä on huolehtia kaikis-

ta kaupunkilaisista, myös vä-

häosaisista. Muuten kaupun-

gilla ei ole oikeutta olla itse-

näinen kaupunki. Parhaiten

vähäosaisia autettaisiin, jos

palvelut olisivat lähellä.



Päiväkeskukselle ei enää

herunut rahaa puolitoista

vuotta sitten talouden tasa-

painottamissyistä, mutta Paa-

teron mukaan syy oli huono,

sillä tämän jälkeen erikoissai-

raanhoidon sekä vuodeosasto-

palveluiden kustannukset ovat

nousseet roimasti. Katkaisu-

hoidot ovat olleet lyhyitä, juu-

ri sen mittaisia, että alkoholis-

ti on kuntoutunut jatkaakseen

taas ryyppäämistä. - Kaupun-

gin pitäisi satsata ehkäiseviin

palveluihin, niin viiden vuo-

den päästä tulisi ehkä säästöä.

Näin vältyttäisiin loputtomas-

ta oravanpyörästä.

Päiväkeskustoiminta

kilpailutetaan

Vaikka kaupunginhallituksen

puheenjohtaja Aimo Lepistön

ja sosiaalijohtaja Timo Kaa-

jan ilme vakavoitui Paateron

puheen aikana, eivät hekään

sanattomiksi jääneet. Kaajan

mukaan on turha enää pohtia

historiaa. Päiväkeskustoimin-

nan rahoittamisen lopettami-

nen tapahtui sosiaalilautakun-

nan päätöksestä, eikä päätös-

tä voi demokratian puitteissa

muutella. Lepistö sanoi, ettei

Huittisissakaan ketään jäte-

tä yksin. Kaikille löytyy apua.

Mitään ei olla tehty lain mu-

kaan väärin.

Päiväkeskustoimintaa jat-

ketaan nyt tauon jälkeen, ja

viisi vuotta tästä eteenpäin on

turvattu. Kaupungin tarkoi-

tuksena on palkata toiminnal-

le yksi vakituinen työntekijä

ja keskus tulee olemaan auki

5 päivää viikossa. Päihdehuol-

to hankitaan ostopalveluna, ja

Lepistön mukaan laki velvoit-

taa tällöin kaupunkia kilpai-

luttamaan toiminnan tarjon-

nan. Nyt kilpailutus on käyn-

nissä, eikä nykyinen päiväkes-

kus ole ainoa joka on jättänyt

kaupungille tarjouksen. -Tä-

mä yhdistys on vahvoilla, sillä

tilat ovat jo valmiina, Kaaja ja

Lepistö molemmat korostivat.

Tästäkin huolimatta epäilys

kalvasi monia kuulijoita. Paa-

tero muistutti, ettei palvelua

kannata ostaa pelkän hinnan

perusteella. Häntä ihmetyt-

ti, miksei kaupunki voi antaa

päiväkeskukselle toimintatu-

kea, kuten urheiluseuroillekin

annetaan. Tähän kaupungin

puolesta ei juuri osattu vasta-

ta.

Huittislaiset

vähäosaisten puolella

Tämä puolitoista vuotta päi-

väkeskus on toiminut sisulla ja

sydämellä, niin kuin päiväkes-

kuksen touhutäti Sirpa Niska-

nen asian ilmaisi. -Ollaan lei-

vottu kakkuja markkinoil-

le, leikattu ruohoa ja kuljettu

tuolla hattu kourassa, jos joku

roponen irtoaisi meille. Itkua,

tuskaa ja työtä tämä puolitois-

ta vuotta on ollut, jotta ollaan

pärjätty, Niskanen sanoi. Päi-

väkeskuksen puolesta ovat

taistelleet myös muut kuin

Sirpa Niskanen. Kun kaupun-

ki päätti tammikuussa 2007

kiristää lompakon nyörejä,

yli 5000 kansalaista kirjoit-

ti nimensä listaan taistellak-

seen päiväkeskuksen puoles-

ta. Sekään ei auttanut. Niska-

nen muisteli, kuinka vuosi sit-

ten kaupungin päättäjät kättä

päälle lupasivat jatkaa rahoi-

tusta vuoden 2008 syksyllä.

Myös Paateron mukaan ti-

lanne on erikoinen Huittisis-

sa. Vastaavanlaista vapaaeh-

toisvoimin toimivaa päiväkes-

kusta on vaikea löytää muista

kaupungeista. -Yleensä ihmi-

set saa kirjoittamaan nimen-

sä päiväkeskustoimintaa vas-

taan. Sinänsä erikoinen tilan-

ne, että huittislaiset kirjoitta-

vat nimensä vähäosaisempien

puolesta.

Paateron mukaan Huit-

tisten kaupungin päättäjiltä

puuttuu pitkäjänteisyyttä. -Jos

asiat eivät suju niin kuin kan-

sa tahtoo, niin vaihtakaa päät-

täjät, Paatero kehotti paikalla

olijoita.

Huittisten päiväkeskuksen

tilanteesta lisää sivulla 4 Huit-

tisten kaupungin päätösten

valossa.

Sirpa Niskanen kuvaili päiväkeskuksen arkea keskus-

telutilaisuudessa viime viikon keskiviikkona. -Sisulla

ja sydämellä olemme pysyneet auki tämän puolitoista

vuotta siitä lähtien, kun kaupunki ei ole rahoittanut toi-

mintaamme.

Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveys-

neuvos Pekka Paatero torui kovin sanoin Huittisten

kaupungin päihdehuoltoa. Hänen mukaansa päiväkes-

kustoiminnan rahoittamisen lopettaminen puolitois-

ta vuotta sitten talouden tasapainottamisen vuoksi oli

huono syy.

Junnuja ja”fossiilijunnuja”

Koko päivä

lentopalloa

Huittisissa

Marianna Langenoja

Lauttakylän Pyry järjestää

Huittisten ammatti- ja yrittä-

jäopistolla kokopäiväisen len-

topallotapahtuman lauantai-

na 23.8. Tapahtumassa otta-

vat mittaa toisistaan Lujan ja

Pyryn junnut. Lauantaiaamun

avaavat D-pojat klo 10.30,

jonka jälkeen nähdään D-tyt-

töjen peli. Pelin jälkeen pari

euralaista liigapeluria kilpai-

luttavat tyttöjä. –Nuoria kil-

pailuttaa muun muassa Essi-

So!a Koskinen. D-tytöt laite-

taan syöttökilpailuun, tapah-

tuman järjestäjä Timo Mäkelä

kertoo.

Kun oikeat junnut ovat

saaneet pelinsä pelattua, tu-

lee ”fossiilijunnujen” vuoro.

Klo 15 pelikentän valloittavat

70-80-lukujen junnut. Pelis-

tä lupaillaan jännittävää, sil-

lä palaajina on vanhoja liiga-

pelureita. Kukaan kilpailuun

osallistuneista ei enää pelaa

lentopalloa. –Yleisö pääsee

katsomaan tasokasta peliä,

joskin vähän vanhentunutta,

Mäkelä nauraa.

Kun fossiilijunnut ovat saa-

neet pelinsä pelattua, yleisö



pääsee nauttimaan ammat-

timaisesta loppuhuipennuk-

sesta. Kentälle nimittäin saa-

puvat VaLePa ja Loimijoen

Hurrikaani klo 17. –Siinä on

junnuille jotain mistä ottaa

mallia, Mäkelä sanoo.

Lajin suosio nousussa

Tapahtuma on järjestetty jun-

nupelaajia varten. He pääse-

vät katsomaan ammattimaista

lentopalloa, mitä monet eivät

välttämättä ole koskaan näh-

neet. Samalla he pääsevät it-

sekin vähän kisailemaan ja in-

nostus pysyy yllä.

–Nimenomaan junnu-iäs-

sä alkaa nuorten kiinnostus

suuntautua johonkin ihan

muualle kuin lentopalloon.

Ainoa tapa pitää junnut pe-

likentällä on innostaa heitä,

Mäkelä tietää. Tapahtumalla

haetaan myös näkyvyyttä len-

topallolle. Laji kun on jo nyt

kasvussa.

–Kun maajoukkueella me-

nee hyvin, lajin suosio kasvaa

ja pelaajat ovat innoissaan,

kun pelaajat ovat innoissaan,

ovat valmentajatkin innois-

saan.

Mäkelän mukaan lento-

pallon suosio on noussut val-

takunnallisesti, mutta myös

paikallisesti. –Kiitos Oivasen

Mikon ja Matin, Mäkelä hy-

mähtää.

Myös muut kuin järjestäjä

ovat innoissaan tapahtumas-

ta.

Mäkelä kummastelee saa-

neensa joka puolelta pelkäs-

tään positiivista palautetta ta-

pahtuman suhteen.

–Liigat olivat heti mukana,

kunhan saatiin järjestettyä so-

piva päivä. Vanhat pelaajatkin

lupailivat tulla mielellään fos-

siilijunnujen vahvistukseksi

ja junnutkin ovat innoissaan.

Lujan puolelta jopa uumoil-

tiin, että tästähän tehdään pe-

rinne. Meni pari kolme päi-

vää vein asiaa eteenpäin. Siinä

se sitten oli. Ei paljon ehtinyt

ajattelemaan, että onko tässä

järkeä, Mäkelä nauraa.

Lauttakylän Pyryn C-ty-

töissä pelaava Mira Mäkelä

sanoo saaneensa isänsä kaut-

ta intoa lentopallon pelaami-

seen. Hän on pelannut nyt

puolitoista vuotta, ja odottaa

tulevaa matsia.

–Vielä ei jännitä, mutta sit-

ten vähän lähempänä saattaa

kyllä jännittää, Mira sanoo.

Hänen mielestään vastaavan-

laisia tapahtumia pitäisi olla

enemmän, sillä kunnon peliä

pääsee harvoin pelaamaan.

–Lentopallossa hauskinta

on nimenomaan se pelaami-

nen. Yleensä jos pelaamme, se

on sellaista epävirallista har-

joittelua toisiamme vastaan.

Miralla on haaveena nous-

ta lentopallossa ihan huipulle

saakka. Pitkä tyttö on löytänyt

paikkansa keskitorjujana.

Lauttakylän Pyryn C-ty-

töissä pelaava Mira Mäke-

lä on sitä mieltä, että jun-

nut pääsevät pelaamaan

oikeita pelejä liian vähän.

Lauttakylän Pyryn junnut harjoittelevat ahkerasti. Ta-

pahtuman järjestäjän Timo Mäkelän mukaan lentopal-

lo on todella vaikea laji, ja sen harjoitteleminen vaatii

kärsivällisyyttä.

Page 18 - Alueviesti_34_2008