Page 14 - Alueviesti_34_2008

14 Keskiviikko elokuun 20. 2008
Kiven valon haloja
Ari Virtasen veistoksia Hämeen linnassa 15.8.-15.9.
Ilari Mehtonen
Taiteesta kirjoitettaessa kai
kuuluisi käyttää mm. sanoja
metamorfoosi, kontrasti, abst-
rakti ja !loso!a.
Niitä ei nyt runsaammin
ripotella tekstin sekaan, vaan
pyrin lyhyesti kuvailemaan
kolmea Ari Virtasen veistos-
ta käyttäen kieltä jota itsekin
ymmärrän.
Tämän teen lunastaakseni
antamani lupauksen.
Kyseessä ei ole varsinainen
kritiikki, vaan eräänlainen
aperitiivi.
Veistosten materiaaleina
ovat graniitti ja marmori. Ne
vaativat paljon tekijältä ja jo-
pa työkaluilta. Voidaan pu-
hua kuvanveiston kuningas-
lajista; teknisestä ja älyllises-
tä leikistä. Motiivit arvokkai-
den materiaalien muotoiluun
 suodattuvat luonnosta ja liik-
keestä.
Marmoriviulu
Ajattelehan, että saisimme ai-
heeksemme muotoilla savesta
viulua soittavan hahmon. Sel-
laisen, joka kestäisi tarkastelua
ja tuottaisi katsojilleen mieli-
hyvää.
Useimmissa tapauksis-
sa työmme tuottaisi korkein-
taan vahingoniloa. Sen sijaan
Virtasen marmorinen veistos
henkii onnistumisesta. Ole-
mus on jäntevä, hienosti jä-
sennelty.
Huomio kiinnittyy ensin
kasvoihin. Ne ovat kuulak-
kaan syvälliset, hienon sile-
ät. Tyylitelty viulu sulautuu
soittajaan.
Viulistin hahmo kaartuu
soittimeen päin. Viulu aset-
tuu mainitulle kaarelle vasta-
voimaksi. Syntyy jännite jota
soittaja hallitsee.
Veistoksen pinta on upean
näköistä taltan jäljen ja sile-
äksi hiotun marmoripinnan
vaihdellessa. Karkeaa ja sile-
ää on juuri siellä, missä tai-
teilija on hyväksi nähnyt.
Viulistin puvun helmassa
on hieno yksityiskohta; teks-
tiili laskostuu kuin värähtä-
en jäntevästi soittajan liik-
kuessa.
Kohdan toteuttaminen on
vaatinut paljon myös tekni-
sesti.
Veistoksessa on paljon vi-
suaalisia jännitepareja – eh-
kä osittain niiden ansios-
ta ote ei herpaannu missään
osassa, vaan katsojan kiin-
nostus pysyy.
Veistosta tekee mieli kos-
kettaa.
Pianisti
Tämän marmorimuusikon
svengi tarttuu, ja katsojan
jalka alkaa taputella tahtia
vaikka veistoksesta lähtisi
ääni korkeintaan silloin kun
se pudotettaisiin kivilattial-
le.
Se olisikin suuri sääli, sillä
työ on eräs tekijänsä upeim-
mista – taiteilijan itsensäkin
mielestä.
Instrumenttinsa ääreen
asettunut hahmo on ihmeel-
lisen liikkuva. Ottaen huo-
mioon että se ei oikeasti lii-
ku.
Muusikko on todella kes-
kittynyt soittoonsa ja sen
olemus muistuttaa suuresti
erästä paikallista pianistia.
Tämä työ on näyte hyväs-
tä ammattitaidosta, jossa yh-
tä suurta osaa edustaa ky-
ky nähdä ja kyky toteuttaa.
Kompakti ja imponoiva pu-
riste dominantista atmosfää-
ristä, saatettaisiin todeta, ellei
olisi luvattu karttaa vieraspe-
Alla: Marmorimuusikoi-
ta. Etualan teokset yksi-
tyiskokoelmassa.
Marmoripianisti. Yksityiskokoelma.
Vasemmalla: Työssään
Virtanen joutuu muuntu-
maan moneksi.
Yllä: Yleiskuva näyttelyn
marmorisalista.
räisiä sanoja – siksi toteankin
että tässä kivessä on tunnel-
ma tallessa.
Laulupuu
Graniittinen veistos kohda-
taan silmästä silmään. Se on
jalustoineen ihmisen pitui-
nen työ, jossa sulautuu yh-
teen kevyellä ruokavaliol-
la ollut nainen ja puu. Puun
yläoksilla istuu lintu. Tämä
työ jatkuu joka puolella. Sel-
kä seinää vasten se olisi alis-
tettu.
Mitä lie mielenmaise-
mia taitelija on kiveensä ha-
kannut, mutta satunnaiselle
tarkkailijalle veistos on kuin
runo, jossa lukijalle jätetään
tilaa.
Sen ääreen voi palata yhä
uudelleen ja siitä saa iäti jota-
kin uutta.