Page 10 - Alueviesti_36

10

Keskiviikko syyskuun 3. 2008

Tatjana Kuusisto:

Yhdistyksemme sotkeminen

kaappaukseen oli puukonisku

Erkki Petman

Pyhittäjäisä Sera"m Sarovilai-

senmuistoyhdistyksen puheen-

johtaja, vammalalainen Tatjana

Kuusisto pitää hirveänä sitä, et-

tä yhdistys kytkettiin pikkuisen

Anton-pojan kaappaukseen. -

Se oli kuin puukko selkään, hän

sanoo. - Tiesin, että Paavo Salo-

sen entisellä vaimolla Rimmalla

oli vaikeuksia miehensä kanssa,

mutta hänen elämäänsä emme

tietenkään voineet osallistua.

Hän teki itse omat päätöksensä

ja lähti, sanoo Tatjana Kuusisto

nyt kun pöly asian ympärillä on

jo laskeutunut.

Paavo ja Rimma Salosen

pojan kaappaukseen liittyviä

asioita käsitellään jatkossa ve-

näläisessä tuomioistuimessa.

Tatjana Kuusisto kertoo, mis-

tä syystä hänet ja yhdistyskin

asiaan kytkettiin: - Rimma otti

yhteyttä minun Venäjällä asu-

vaan sisareeni kun kävi selväk-

si että Paavo Salonen oli löy-

tänyt hänet Venäjältä. Sisareni

soitti sitten minulle ja tapasin

Rimman Moskovan ulkopuo-

lella ollessani matkalla suureen

luostariin. Olin hänelle vihai-

nen tapahtuneesta ja kyselin

miksi hän oli näin tehnyt. Rim-

ma oli shokissa kuultuaan mi-

nulta mitä Suomessa oli tapah-

tunut hänen lähtönsä jälkeen ja

miten meille, siis yhdistykselle,

on tämän vuoksi aiheutunut

vaikeuksia. Asiat on kuitenkin

sovittu Rimman kanssa.

Tatjana Kuusiston kerto-

muksesta käy ilmi, että hän ja

Rimma Salonen tapasivat Ve-

näjällä Rimma Salosen aloit-

teesta ja että hän ei tiennyt

Rimman olinpaikkaa ennen-

kuin tämä oli soittanut Tatja-

nan sisarelle.Tapaamisen aika-

na Tatjana Kuusisto ja Rimma

keskustelivat kahden suoma-

laisen tomittajan kanssa puhe-

limessa. Toinen oli Satakunnan

Kansasta, toinen Alueviestistä,



tämän jutun kirjoittaja. Kum-

pikin soitti Tatjana Kuusiston

matkapuhelimeen Rimman ol-

lessa Tatjanan seurassa.

Kumpikin lehti julkaisi ju-

tun naisten tapaamisesta.

Tatjana Kuusisto sanoo ih-

mettelevänsä Rimman ex-puo-

lison käytöstä yhdistystä koh-

taan: -On ihmeellistä, että Paa-

vo ajattelee meistä näin. Mehän

olemme rakentaneet kirkon

tänne sen vuoksi, että voisim-

me olla Suomessa ja harjoittaa

omaa uskontoamme ilman, että

täytyisi lähteä mihinkään.

Hän kertoo, että on joutu-

nutmiehensä kanssa välikäteen

selvitellessään suomalais-venä-

läisissä avioliitoissa syntyneitä

kon$ikteja: - Kerrankin meil-

le kotiin tuli yöllä venäläissyn-

tyinen nainen kertoen että hä-

nen suomalainen aviomiehen-

sä on käyttäytynyt väkivaltai-

sesti. Nainen oli kävellyt meille

kotoaan 12 kilometrin matkan

pyytääkseen turvaa. Naisen

mies tuli meille aamulla, ja me

kuuntelimme mieheni kanssa

yksityishenkilöinä heitä kol-

misen tuntia. Sama henkilö on

joutunut hakeutumaan turva-

koteihin myöhemminkin. Kun

autoimme vaimoa, mies koki

että olemme hänen vihollisi-

aan, siitä huolimatta että vaimo

palasi miehensä luokse.

- Olemme auttaneet myös

muissa ongelmissa, mm. huu-

menuoria, sanoo Tatjana Kuu-

sisto. Hänen johtamansa yh-

distys tekee laajaa vapaaeh-

toistyötä Tampereella.

Tatjana Kuusisto tuntee

suomalaista yhteiskuntaa hy-

vin koska on asunut täällä jo

20 vuotta. Hän on syntynyt

Moskovassa ja tutustui siellä,

työpaikallaan hotellissa Jukka

Kuusistoon, tulevaanmieheen-

sä. He asuivat ensi kaksi vuotta

yhdessä Moskovassa ja muut-

tivat sitten Suomeen, Kemiin,

mistä Jukka on kotoisin. - Kun

hän lähti Moskovaan työhön,

kaverit sanoivat että sinä tuot

sieltä venäläisen vaimon. - En

takuulla, sanoi Jukka silloin

vielä, mutta toisin kävi.

Nuoripari asettui siis Suo-

messa ensin Kemiin. - Siellä

oli kylmää, en sopeutunut sin-

ne, ihmisetkin olivat erilaisia,

Tatjana kertoo.

Perhe muutti etelämmäksi ja

asui Tampereella ja Ylöjärvel-

lä yhteensä viisi vuotta, kunnes

muutti Stormiin Vammalaan.

Pariskunnalla on neljä lasta.

Vanhin, tytär, täyttää pian 25

vuotta ja on naimisissa amerik-

kalaisen sotilaan kanssa, joka

palvelee Italiassa, missä paris-

kunta asuu. Poika on 20-vuoti-

as ja paraikaa armeijassa. Sitten

on kaksi tyttöä, 12 ja 9-vuoti-

aat. Kaikki puhuvat venäjää.

Kemin kausi oli Tatjanan

mukaan ”suuri kulttuurishok-

ki”. - Venäläiset ovat avoimia,

ja kertovat myös henkilkoh-

taisia asioitaan. - Älä älä kerro,

sanoivat minulle Kemissä.

Tatjana oli hotellissa Mos-

kovassa kokki ja työskente-

li keittiöapulaisena jonkin ai-

kaa kemiläisessä hotellissa.

Tampereella hän oli kokkina,

mutta sitten kun muutti Vam-

malaan, ei alan töitä löyty-

nyt. Hän ei pitänyt keittöapu-

laisen työstä ja päätti vaihtaa

alaa. Hän kouluttautui linja-

autonkuljettajaksi Huittisten

Aikuiskoulutuskeskuksessa ja

on tehnyt tätä työtä nyt kak-

si vuotta. Hän ajaa kaupunki-

bussi Huitsikkaa Huittisissa.

- Ensin se tuntui yksitoikkoi-

selta kun mentiin samat paikat

monta keraa päivässä, mutta

nyt minä tykkään mummuista

ja mummut minusta, naurah-

taa Tatjana ja kertoo saavan-

sa heiltä usein lämpimäisinä

vaikkapa karjalanpiirakoita.

Liikemies teki yllättäen

lahjoituksen

Tatjana kertoo yhdistykses-

tään: - Yhdistys on seitsemän

vuotta vanha. Alussa meitä oli

5-6 henkilöä ja kävimme Tam-

pereella kirkossa ortodoksien

tuomiokirkossa. Sitten saim-

me tietää, että Helsingissä on

venäläisiä kirkkoja ja venäläi-

siä pappeja. Menimme sinne

käymään ja tuntui kuin oli-

simme tulleet tulleet kotiin.

Meitä tuli lisää ja päätimme

perustaa yhdistyksen ja aloi-

timme yhdessäololla, johon

osallistuivat perheet, lapsille

oli kerho, me aikuiset joim-

me teetä ja keskustelimme

omista asioistamme, iloista ja

suruista. - Kun me rakastim-

me venäläistä kirkkoa, kävim-

me siellä kerran kuukaudessa.

Sitten meille tarjottiin Pieta-

rista armeijan telttakirkkoa.

- Otimme sen mielellämme

vastaan. Laitoimme sen ton-

tillemme Stormiin, ja siitä al-

koivat palvelukset. Talvella oli

kylmää, kesällä kuumaa. 40-

50 ihmistä paikalla. Sitten me

päätimme rakentaa kirkon.

Kuusistot lahjoittivat ton-

tin ja seurakunta rakensi kir-

kon talkoilla. Kukin auttoi mi-

ten voi, rahallisesti tai työllä.

- Yhdistyksellä oli myyjäisil-

lä hankittuja rahoja, mutta ne

riittivät vain perustuksiin. -

Sitten meille soitti venäläinen

liikemies ja kertoi kuuleensa

meidän rakentavan kirkkoa.

Hän sanoi haluavansa osal-

listua kustannuksiin ja mak-

soi loput.Se oli meille Jumalan

lahja, sanoo Tatjana Kuusisto

kiitollisena.

Hän kertoo myös, että

kaikki naapurit antoivat suos-

tumuksena kirkon rakentami-

selle: - Vaikka meitä kyllä vä-

hän etukäteen jännitti.

Kaupunki suhtautui hank-

keeseen niinikään suopeasti.

Kaikki meni hyvin ja nope-

asti.

Moskovan patriarkaatista

piispa Mark kävi vihkimäs-

sä kirkon, huomatkaa kirkon,

ei rukoushuonetta, 20. touko-

kuuta 2007. Nyt Suomeen on

tullut Moskovasta pappi, jo-

ka palvelee seurakuntia Vam-

malassa ja Porissa. - Meillä

on kaksi kertaa kuukaudesssa

palvelus, sanoo Tatjana Kuu-

sisto.

- Aina kun on palvelus, me

kokoonnumme sen jälkeen

syömään ja juttelemaan koko

päiväksi Stormin nuorisoseu-

ran talolla. Kirkon pihalla voi-

daan aterioida kesäisin myös

telttakatoksessa.

Monipuolista toimintaa

Yhdistys toimii aktiivisesti Tam-

pereella. - Siellä on kerho lapsil-

le, lapsikuoro ja aikuisten ker-

ho. Aktiivijäseniä on noin 30 ja

kokonaismäärä jo 75. Palkattuja

työntekijöitä ei ole, kaikki teh-

dään vapaaehtoistoimin. Meil-

lä on apuna myös työllistettyjä.

Järjestämme erilaisia tilaisuuk-

sia invalideille, vanhuksille ja

mm. yksinhuoltajien lapsille.

Meillä on oma lehtikin, luette-

lee puheenjohtaja. Palveluun

kuuluu venäläisiä ruokia. Tam-

pereella voimme järjestää ulko-

puolisille jonkin kokouksen ai-

kana pitopalvelun venäläisen

keittiön merkeissä.

Jäsenistä suurin osa on

Suomeen naituja venäläisnai-

sia. On myös jäseniä ortodok-

sikirkosta Tampereelta, mie-

hiä, aviopuolisoita.

Tatjana Kuusisto kertoo,

että yhdistys on saanut paljon

hyvää palautetta mm. Tampe-

reen kaupungilta, - On pal-

jon ihmisiä, jotka ovat saaneet

meiltä apua. Täällä on vaikea

asua kielitaidottomana. On

paljon ihmisiä, venäläisiä, jot-

ka sanovat että Stormiin tulee

kuin kotiin. Se antaa meille

voimaa jaksaa.

Yhdistys auttaa ihmi-

siä myös rahallisesti. - Erääl-

le pikkutytölle keräsimme ra-

haa proteesiin. Saksalainen

proteesi maksoi yli 10 000 eu-

roa. Nyt tyttö on jo aikuinen

ja opiskelee Moskovassa yli-

opistossa.

Tatjana Kuusisto kertoo, et-

tä heille voi tulla tutustumaan

kirkkoon silloin, kun perhe on

kotona. - Kun auto tulee, me-

nen pihalle ja kerron toimin-

nastamme, hän lupaa.

Tatjana Kuusisto ja nuoria ennen jumalanpalvelusta Stormin kirkon portailla.

Kirkon sisustus voi olla mistä tahansa pienestä ortodoksikirkosta Venäjältä.

Entisestä kokista on tullut linja-autonkuljettaja. - Ensin

työ tuntui yksitoikkoiselta, mutta nyt pidän työstä ja asi-

akkaista ja asiakkaat minusta.

Page 10 - Alueviesti_36_2008