Page 15 - Alueviesti_36

15

Keskiviikko syyskuun 3. 2008

Tekstiilisuunnittelija Anneli Keinonen:

”Taide lisää viisauden määrää”

Marianna Langenoja



Tekstiilisuunnittelija Anne-

li Keinonen pyörii hermostu-

neena ympäri Keikyän entistä

meijeriä, nykyistä ateljeetaan.

Hänellä on syksyn mallisuun-

nittelu kesken. Anneli tuhah-

taa, että hänellä on aina elämä

sekaisin, kun uusia malleja pi-

täisi syntyä. Useimmiten An-

neli purkaa hajamielisyyttään

siivoamalla.

-Siivoaminen on sellai-

nen symbolinen rituaali. Kun

vanhat asiat on pois, voi to-

teuttaa uutta, Anneli kertoo.

Nainen nauraa, että siivoami-

nen on ikään kuin “tenttikam-

moa” ennen työhön ryhtymis-

tä. Mallisuunnittelu tarkoittaa

kaavojen tekoa ja kuvien piir-

tämistä. Annelilla on oman-

laisensa tapa suunnitella tun-

nettujen t-paitojensa kuvioita.

-Siivoa, leikkaa, liimaa, skan-

naa, siivoa, skannaa, leikkaa,

liimaa, piirrä, hän luettelee.

Vaikutteita Suomen

luonnosta

Kun viimein vaatesuun-

nittelija malttaa istuutua, hän

suostuu paljastamaan mistä

abstraktit vaatekuviot oikein

syntyvät. Anneli sanoo, että

niitä täytyy vain ruveta teke-

mään, aivan kuten mitä työ-

tä tahansa. Usein vanhasta on

hyvä jatkaa. Ideoita Annelilla

olisi enemmän kuin niitä voi

toteuttaa. -Kuvat muokkau-

tuvat jatkuvasti, johonkin on

pakko aina lopettaa.

Tarkkaa sielunsilmää työs-

sä vaaditaan, sillä Anneli sa-

noo näkevänsä jo ennen työn

valmistusta, kuinka kuvion

helmiäisvärit menevät pääl-

lekkäin ja sulautuvat toisiin-

sa. -Aivan niin kuin muusikot

kuulevat valmistumattoman

musiikin sielunsa korvin, mi-

nä näen työni sieluni silmin.

Kuviot kankaalle tulevat

jostakin Annelin mielen peru-

koilta. Kiireisen yrittäjän elä-

män vastapainoksi Anneli pi-

tää luonnon tarkkailemisesta.

-On jotenkin äärettömän hie-

noa katsella miten viljapelto

heiluu tuulessa. Sellaisista asi-

oista saan ideoita töihini.

Kuten monet suomalai-

set taiteilijat, myös Anneli saa

vaikutteita Suomen kauniista

luonnosta. Naisella on itsel-

lään muistoissaan kasa elämää

suurempia hetkiä, joihin liit-

tyy Suomen luonto. -Olin jos-

kus käymässä New Yorkissa,

ja kun lähdin sieltä pois lento-

koneella, jäi taakse vain pitkiä

ketjuja pilvenpiirtäjiä ja taloja

talojen perään. Kun saavuim-

me Suomen yläpuolelle sydän-

talvella, oli uskomatonta näh-

dä jälleen oma kaunis luonto.

Talot notkuivat lumen painos-

ta, niitä oli siellä täällä harvak-

seen ja puut olivat kuin pitsiä.

Entinen ateljee

puliukkojen purkutilassa

Jo 15-vuotiaana Anneli

ompeli itselleen jakkupukuja

ja nahkatakkeja. Silloin raha

oli tiukalla, ja jos halusi vaat-

teita, ne piti tehdä itse. Nainen

nauraa, ettei oikeastaan ollut

koskaan hyvä koulussa, ennen

kuin lähti opiskelemaan teks-

tiilisuunnittelijaksi. Heti ku-

dontapuolen koulun päätyttyä

Annelin ystävä luki lehdestä,

että Sastamalan Opisto aikoo

kehittää taideaineopetusta.

Jutun pohjalta Anneli päätti

hakea töihin opistolle ja pää-

sikin. Kesät Anneli kuitenkin

joutui olemaan ilman töitä, ja

hän koki nöyryyttäväksi käy-

dä työvoimatoimistossa kesäi-

sin. Siitä se idea sitten lähti.

-Vedin pyykkinarut kotini

yhden huoneen seinästä sei-

nään. Tein hyllyt lankusta ja

ison kyltin pahvista, minkä

päällystin ja laitoin ulos seiso-

maan. Näin minun yritykseni

syntyi.

Aluksi Anneli myi omate-

koisia nukkeja, tyynyliinoja,

huiveja ja painettuja tauluja.

Seulat hän pesi keittiön lavu-

aarissa. Anneli kuitenkin hy-

mähtää, ettei muistele aikaa

pahalla. -Aina kun jotakin

saavuttaa, se tuntuu suurelta.

Kyse on kehityksestä ja elä-

mänlaadusta.

Yksi Annelin uran käänne-

kohdista tuli eteen, kun eräs

asiakas tilasi todella ison mää-

rän tuotteita. Anneli muiste-

lee, että paperipino oli kym-

mensenttinen, niin paljon

töitä tarvittiin. Siinä vaihees-

sa tuli ajankohtaiseksi hank-

kia suuremmat tilat. Huittis-

ten kaupungilla ei ollut tarjo-

ta juuri muuta kuin purkutila,

johon Anneli sitten rakennut-

ti uuden ateljeensa. Taiteilija

muistelee, että se oli raskas-

ta aikaa. -Sain vielä lapsenkin

silloin, ja sekin tietysti rajoitti

elämää.

Anneli vietti talossa kolmi-

sen vuotta, kunnes hänet hää-

dettiin siitä pois toiseen “pu-

liukkojen purkutaloon”. Ra-

kennukseen ei tullut sähköä

eikä vettä, joten talvet olivat

jäätävän kylmiä. -En saanut

edes huopatossuja verovähen-

nyksiin, Anneli muistelee.

”En vielä tiedä mikä

minusta tulee isona”

Vuonna 1987 sopimus sa-

nottiin jälleen irti, ja Anne-

li jäi tyhjän päälle. Samaan

aikaan Äetsässä oli kuiten-

kin myynnissä Keikyän van-

ha meijeri, jossa oli viimeksi

valmistettu huonekaluja. An-

neli nauraakin nyt, ettei ehti-

nyt edes miettiä oliko päätök-

sessä järkeä, mutta meijeri oli

hujauksessa hänen omistuk-

sessaan. Sitä se on edelleen. -

Tunnen Äetsän omaksi pai-

kakseni. Täällä on tilaa hen-

gittää ja ihmiset ovat avoimia

uusille ideoille.

Anneli jatkoi taulujen te-

kemistä, mutta vuoden 1992

jälkeen hän siirtyi suunnit-

telemaan t-paitoja. -Ihmiset

sanoivat, että älä nyt mitään

t-paitoja ala tehdä, mutta us-

koin, että siinä oli minun ra-

koni. Niin monet ihmiset

käyttävät t-paitaa.

Sittemmin Anneli löysi hel-

miäisvärit ja tyylin, jonka koki

omakseen. Annelin mielestä

tyyli ei saa olla halvan näköi-

nen eikä liian koristeellinen.

Paitojen kuvioissa yhdis-

tyy abstrakti taide ja ja luon-

to. Kuviot ovat Annelin mu-

kaan monitulkintaisia. Tällä

hetkellä nainen suunnittelee

myös paitoihin sopivia lauk-

kuja, ja tekee vahvasti yhteis-

työtä muiden taiteilijoiden

kanssa. Anneli on saanut val-

takunnallisen TAITO-palkin-

non vuonna 2004.

Vaikka taiteilja oistautuu

nyt paitojen suunnitteluun,

hän vihjailee, ettei vielä tiedä

mitä aikoo tehdä isona.

-Haluaisin tehdä yhä enem-

män taidetta. Kun kutsu käy,

siihen on vastattava. Muu-

ten tuntuu, että ne kaikki te-

kemättömät teokset ovat kuin

pieniä lapsia, jotka ovat koko

ajan syntymässä, mutta niitä

ei päästetä pinnalle.

Anneli tarkoittaa tällä

muun muassa uutta innostus-

taan videotaiteeseen. -Jokai-

nen teos lisää viisauden mää-

rää, Anneli tietää.

Kun Anneli Keinonen suunnittelee malleja, hän haluaa

olla yksin. Taiteilija kertoo olevansa hyvin hajamielinen

aina kun pitää tehdä luovaa työtä.

Anneli Keinosen t-paito-

ja viedään tällä hetkellä

Sveitsiin ja Saksaan. Myös

Japanissa tuotteet ovat ol-

leet suosittuja.

Sini Vahelan kaapista löytyy yli

50 kenkäparia

”Saan inspiraatiota

muotinäytöksistä”

Marianna Langenoja



Vuoden 2006 Miss Suomen

ensimmäinen perintöprinses-

sa, nykyinen lastenhoitaja ja

malli Sini Vahela sanoo ole-

vansa vaatimaton pukeutuja.

–Pukeudun usein mustaan,

se on lempivärini vaatteissa.

Parhaiten viihdyn farkuissa

ja neuleessa. Se on kätevä asu

asten kanssa työskennellessä.

Vaikka Sini onkin kauneus-

alan ihminen, hän kehtaa

ihan hyvin kävellä keskustassa

verkkareilla.

–Joskus alkuaikoina, kun olin

juuri ollut missikisoissa, lait-

tauduin aina ulos lähtiessäni,

mutta ei sitä enää tarvitse ol-

la niin viimeisen päälle, nei-

to naurahtaa. Hän kertookin

usein kulkevansa jälkijunassa

muodin suhteen. –Kun jokin

asia tulee muotiin, olen aluksi

ihan kauhuissani. Kun se sit-

ten alkaa jo hiipua pois muo-

dista, omaksun sen itselleni.

Esimerkiksi Sini antaa yllään

olevat pillifarkut, jotka ovat

muuten löytyneet lastenosas-

tolta. –Nythän pitäisi olla taas

levät lahkeet, nainen huokai-

lee.

Tyylittömäksi Siniä ei kuiten-

kaan voi kutsua. Hän on hyvin

tietoinen uusista trendeistä ja

useimmiten hän saa muoti-

näytöksistä vaikutteita myös

omaan pukeutumiseensa. –

Joskus ihastun johonkin iha-

naan asuun näytöksessä ja ha-

luan ostaa sellaisen. Valitetta-

vasti ne ovat aina ihan hirve-

än kalliita.

Ei himoshoppailija

Sinin kallein ostos on Guessin

syystakki. –Se oli ihan hirve-

än kallis. Mutta se vain iski sil-

mään. Kun kokeilin sitä pääl-

leni, tiesin heti että tämä on

minun takkini. Yleensä en lai-

ta niin isoja rahoja vaatteisiin.

En ole myöskään tarkka

vaatemerkistä.

Joskus Sinillä ei mene

kuukaudessa senttiäkään

rahaa vaatteisiin, joskus

sitä menee runsaastikin.

Himoshoppailijaksi hän

ei itseään kutsuisi. –Alan

vain haukotella vaatekau-

poissa, kaunotar tuhah-

taa.

Käyttämättömiä kenkiä

kaappi täynnä

Mustaan pukeutuva Sini sä-

väyttää usein kengillään. Nii-

tä löytyykin naisen mukaan

kotoa vähintään 50 paria. –

Suurin osa käyttämättömiä ja

huonoja jalkaan.

Vaikka Sini omistaakin paljon

kenkiä, hän sujauttaa jalkaan

lähes aina samat kengät, vuo-

denajasta riippuen tietysti.

Vaikka crocsit olivat kesän

kuumin juttu, niille kaune-

uden ammattilainen ei iki-

nä syttynyt. –En ikinä laittai-

si päälleni myöskään vyötärö-

laukkua, Sini hekottaa.

Sinin unelmien

hääpuku

Vuoden 2006 ensimmäinen

perintöprinsessa Sini Vahe-

la viettää häitään ensi kesänä,

8.8.2009. Kaksi viime vuotta

Tampereella vaikuttanut Si-

Ihana Sini Vahela ei jou-

du poseeraamaan yksin.

Sylistä löytyy vilkas kää-

piöpinseri Luca. Tummiin

pukeutuva kaunotar sä-

väyttää värikkäillä kengil-

lä. Korkeavyötäröiset far-

kut ja toisen olkapään pal-

jastava toppi sopivat hie-

nosti bileiltaan.

Sini Vahela viihtyy juhlissa me-

koissa. Naisen mukaan kuvan

mekko on yllättävän räikeä hä-

nen makuunsa. –Mustavalkoi-

set juhlavaatteet ovat hienoja.

ni on vammalalaissyntyinen.

Myös häät pidetään Tyrvään

kirkossa.

Nuorempana Sinillä oli

häidensä suhteen prinsessau-

nelmia. Hääpuvusta löytyi-

si paljon röyhelöä ja rimpsua

sekä puhvihihat. Päässä oli-

si tietysti huntu. Nyt tulevalla

morsiamella on kuitenkin eri-

lainen unelma.

–Haluaisin ma hdollisim-

man simppelin hääpuvun.

Olkaimettoman, takana voisi

olla nyörit ja ihan pieni laa-

hus. Kangas saisi olla vartaloa

myötäilevää silkkiä. Huntua

en halua käyttää ollenkaan.

Pieni tiara riittää.

Myöskään häiden koristus

ei tule olemaan pröystäilevä.

–Hääpaikalla ei näy mitään

vappuviuhkoja. Vähemmän

on enemmän.

sisia, uusia trendi-ilmiöitä pi-

tää nuuskia jatkuvasti. Mallis-

toja kun tehdään ainakin pa-

ri kertaa vuodessa. Koivusen

perhe kiertää messuilla ja ti-

laa nahkanäytteitä ja laukun

metalliosia tuleville kausille.

Vielä tilausvaiheessa harvem-

min on tiedossa minkälaisia

laukkuja nahoista ja erilaisista

soljista tulee syntymään. Vas-

ta valmistuspaikalla ruvetaan

näytteitä katselemaan lähem-

min ja ideoimaan.

Ideat laukkujen malleihin

löytyy silkasta kokemukses-

ta. Perheyrityksellä on tapa-

na kierrellä maailmaa ja nuus-

kia laukkujen uusia tuulia. –

Otamme kuvia Ranskan, Ita-

lian ja Saksan näyteikkunoista

ja seuraamme muotilehtiä.

Emme ikinä kopioi tietenkään

suoraan, mutta sieltä löytyy

usein hyviä pieniä ideoita, Sa-

mi kertoo. Joskus idea tulee

jostain muualta, kuten syk-

syn uuden Kroko-laukun juju

syntyi yksinkertaisesti yhdes-

tä metallirenkaasta. Toisinaan

vanhan malliston haamu pa-

laa kummittelemaan.

–Meiltä löytyy tämän syk-

syn mallistosta muun muassa

laukkumalli, mitä valmistim-

me 20 vuotta sitten. Ajattelim-

me herättää mallin eloon uu-

destaan.

Mallin ensiaskel

Kun laukulle on viimein mie-

titty muoto, nahka ja soljet, on

seuraava askel mallikappalei-

den valmistus. Mallikappaleet

tekee perheen äiti Annikki

Koivunen. Ensin täytyy piirtää

laukun kaavat. Isosta pahvista

leikellään palasia: pohjapala,

sivupala, kansipala, vuoripala

jne. Valittua nahkalaatua lei-

kataan ja siitä ommellaan en-

simmäinen malli. Yhdessä sit-

ten mietitään, hyväksytäänkö

kyseinen laukku.

–Useimmiten käy niin, että

valmistamme mallista koko-

naisen tuoteperheen, mihin

kuuluu samasta laukusta eri

kokoja.

…Ja sitten töihin

Kun viimein laukkumalli on

hyväksytty, sitä aletaan val-

mistaa sarjassa. Koivusen

mukaan yhden laukun val-

mistukseen kuuluu yhteensä

kymmeniä eri vaiheita, mut-

ta ns. ”päävaiheet” on helppo

esitellä.

Aluksi kaavoista tehdään

meistinteriä, joiden avulla na-

han leikkaaminen onnistuu

nopeammin. Kaiken kaikki-

aan ”normaalikokoiseen” 24

senttiä korkeaan ja 20 senttiä

leveään käsilaukkuun menee

0,3-0,4 neliömetriä nah-

kaa. Okay’sin nahka tuo-

daan lähes kaikki Italias-

ta, ja se maksaa noin 45-

50 euroa neliömetriltä.

Erikoisemmilla nahoilla

on vielä korkeammat hin-

nat.

Kun nahanpalasista alkaa

muodostua meistin vie-

reen iso läjä, on seuraa-

va vaihe nahan ohenta-

minen tarvittavista kohdista.

Joissakin tapauksissa nahka

leikataan paksuussuunnassa

puoliksi, mutta joihinkin lau-

kun osiin kelpaa paksumpi-

kin nahka. Usein kuitenkin

ommelkohtia ja taitoksia on

syytä hieman ohentaa, mikä

tapahtuu siihen tarkoitetulla

koneella. Laukun päätypalaset

vaativat usein hieman tukea ja

ryhtiä. Tämän vuoksi nahan

takapuolelle silitetään kiinni

tukikangasta.

Jotkut laukkumalleista teh-

dään ns. raakareunamalleiksi.

Tällöin raakareunojen maa-

laaminen ja viimeistely on yk-

si tärkeimmistä työvaiheista.

Tämäkin tehdään käsityönä

konetta apuna käyttäen. Kun

jälki on tarpeeksi hyvää, ja

kaikki palaset ovat vielä säi-

lyneet mukana matkassa, on

ompelun aika. Renkaat, soljet

ja lukot kiinnitetään laukkui-

hin mallista riippuen eri työ-

vaiheissa.

Kun kaavat on piir-

retty, ja laukusta on

koekappale valmistet-

tu käsin, tehdään kaa-

voista meistinteirä.

Tuukka Syrén leikkaa

krokonahkaa meisti-

mellä.

Mallisto on syntynyt

Okay Stylen ympärille on ke-

hittynyt yhteistyökumppani-

verkosto, jossa varsinainen

laukkujen sarjatuotanto ta-

pahtuu. Työparin valmista-

mana laukkuja syntyy mallis-

ta riippuen kymmenestä kah-

teenkymmeneen tuotetta päi-

vässä. Koivunen sanoo, että

hänen mielestään koko lau-

kunvalmistusprosessissa pa-

rasta on se, kun uusi mallisto

on juuri syntynyt, ja sitä läh-

detään kauppaamaan asiak-

kaille.

–Tulee hyvällä mielelle, kun

asiakkaat tykkäävät uudesta

mallistosta.

Maalauksen, liimauksien

ja ompelun jälkeen lauk-

ku on valmiina. Okay Sty-

len toimitusjohtaja Sami

Koivunen esittelee syksyn

uutta mallistoa.

Page 15 - Alueviesti_36_2008