Page 15 - Alueviesti_42

15

Keskiviikko lokakuun 15. 2008

Muistoja Karpaateilta

Jukka Mäkinen

Karpaattien alue on osa Uk-

rainaa, mutta keskivertokan-

salainen Kiovassa ei paljoa

tiedä moisesta alueesta, eikä

kyllä välttämättä haluakaan.

Vuorten yli on hankala men-

nä, ja minkä ihmeen takia me-

nisikään. Minä kävin vaimo-

ni Merjan ja Lindemanin Sa-

rin ja Rainerin kanssa hank-

kimassa muistoja Karpaateilta

syyskuun alussa, mikä tuntui

siellä olevan vielä aivan täyt-

tä kesää. Koska matkassa ei-

vät kaikki olleet ensikertalai-

sia, ymmärsimme mennä en-

sin lentokoneella Budapestiin,

Unkariin ja sieltä autolla Uk-

rainan rajalle, jossa meitä jo

oltiinkin vastassa.

Hyviä tuloksiakin

saatu aikaan

kurjuuden keskellä

Suomen valtiolla, romanilähe-

tysjärjestöllä Elämä ja Valolla

ja Suomen helluntaiseurakun-

tien lähetysjärjestöllä Fidalla

on yhteinen kyläprojekti me-

nossa Ukrainassa Karpaattien

vuoristossa sijaitsevissa kol-

messa romanikylässä. Siellä,

kaiken köyhyyden lisäksi vai-

keutena on ihmisten huono it-

setunto. Heille ovat muut ih-

miset sanoneet, että he ovat

toisen luokan kansalaisia niin

monta kertaa, että he ovat itse-

kin uskoneet sen. Osittain sen

seurauksena kurjat olosuhteet

ovat muuttuneet vielä kurjem-

miksi. Oikeastaan siellä tehtä-

vä työ voidaan jakaa kolmeen

osaan, joilla pyritään autta-

maan siellä asuvia romaneja.

Usko Jumalaan, usko itseen

ja usko koulutukseen. Näil-

lä eväillä on jo nyt saatu hy-

viä tuloksia.

Olinhan minä nähnyt kuvia

ja kuullut niistä kolmesta ro-

manikylästä, jotka ovat suoma-

laisten yhteistyökohteita, mutta

taas kävi ilmi, että todellisuus

on tarua ihmeellisempää. Suu-

rin osa taloista, jos niitä nyt voi

taloiksi sanoa, oli sellaisia röt-

telöitä, että pakkasta ei varmas-

ti millään keinolla saa talvella

kokonaan pysymään ulkopuo-

lella. Nopea käynti kylissä an-

taa tietysti varsin pintapuoli-

sen kuvan, toista olisi, jos siel-

lä joutuisi asumaan vaikka pa-

ri talvea. Jukka Harjula, joka

on toiminut sekä lähettinä et-

tä lääkärinä eri puolilla maail-

maa totesi, ettämoista kurjuut-

ta hän ei ole nähnyt missään.

Ehkä Afrikassa, mutta siellä ei

talvi ole ihan samaa luokkaa.

Tosin sekin oli merkille panta-

vaa, että eteenpäin on yrittävän

mieli, koska todella monta ma-

jaa oli peruskorjauksen kou-

rissa ja uuttakin rakennettiin.

Minulle kerrottiin, että silläkin

hetkellä oli kylistä poissa noin

300 romanimiestä, jotka olivat

matkustaneet kauas pois rahan

perään. Töihin aina Harkoviin

asti. Se selittää sen, että rahaa

riittää korjauksiin. Eikä sovi

unohtaa sitäkään, että uskoon

tulleilla perheillä rahat riittävät

huomattavasti paremmin, kun

alkoholi ei syö vähiä varantoja

eikä aiheuta rokulipäiviä.

Ikimuistoinen kokemus

Yhteen kokoukseenkin pää-

simme Pasikan kylän komeas-

sa rukoushuoneessa. Väkeä ei

arki-iltana ollut aivan koko ti-

laa täyttämään, varsinkin kun

suuri osa uskovista miehistä

oli lähtenyt hankkimaan rahaa

talven varalle. Sopiikin toivoa,

että tänä talvena nälkä ei kol-

kuttele Karpaattien romaniky-

lien ovilla, minkä se on tehnyt

valitettavan monta kertaa vuo-

sisatojen aikana. Eikä se kyllä

ole aina säästänyt muitakaan

kansallisuuksia. Me Suomes-

ta tulleet tyydyimme lähinnä

kertomaan itsestämme, pait-

si suomalaisten paikkakun-

nalla asuva edustaja Hekkalan

Veikko, joka saarnasi lyhyes-

ti. Vaikka hän taitaakin olla jo

enemmän Karpaattien väkeen

kuuluva. Kun seurakunta alkoi

laulaa, aukeni ainakin minun

suuni hämmästyksestä aivan

auki. Totta kai minä sen olen

oppinut, että tummilta laulu

käy, mutta nyt tuntui mene-

vän kyllä hiukan liian pitkälle.

Oli meinaan lähellä, ettei kate-

us tehnyt pesää minun pusero-

ni alle. Kuiskasinkin vieressäni

istuvalle Lindemanin Raineril-

le, että moni suomalainen seu-

rakunta voisi lopettaa yhteis-

laulut kokonaan, kun niistä ei

kerran mitään tule. Jo pelkäs-

tään sen laulun kuulemisen ta-

kia kannatti nähdä matkusta-

misen vaiva.

Hevosia kylissä oli, totta

kai, mutta sentään muutamia

autojakin. Tosin tiet, niin ky-

lissä kuin varsinaisessa ukrai-

nalaisten asuttamassa Usko-

dorin kaupungissa olivat sitä

luokkaa, ettei moista höykytys-

tä kauaa kestä minkään auton

jouset tai iskunvaimentimet.

Välistä tuntui, että itseltäkin

lähtee siinä tärinässä ja heilu-

tuksessa kohta hampaat suusta.

Vuoret, jotka ympäröivät ky-

liä ja kaupunkia olivat todella

kauniita, mutta aika paljon pi-

tää kaupunginkin yleisilmees-

sä tapahtua, ennen kuin turistit

ryntäilevät sinne. Monessa pai-

kassa meikäläinenkin on ehti-

nyt elämänsä aikana käymään,

mutta kyllä käynti Karpaattien

romanikylissä oli joka tavalla

sellainen, että sen muistan ta-

kuulla loppuikäni.

Vanha mies mökkinsä

ovella.

Romanikylän arkea.

Lapsia riittää.

Jukka, Merja ja lapsia.

Lapsen oikeuksien sopimus

rantautui Vammalan seudulle

Kiikan ja Lavian koululai-

set ottivat viime torstaina

Seukulla tuntumaa Lapsen

oikeuksien sopimukseen.

Musiikista vastasi Tohtori

Or! & Herra Dalcroze.

Pauliina Parto

Vammalan alueella toimii TE-

keskuksen rahoittama seudul-

linen lasten ja nuorten osalli-

suushanke. Sen tavoitteena on

kehittää seudun lasten ja nuor-

ten hyvinvointia ja osallisuut-

ta. Hankkeen kohderyhmänä

ovat tulevan Sastamalan, Pun-

kalaitumen, Kiikoisten ja Lavi-

an lapset ja nuoret sekä aikuis-

toimijat. Hankkeelle on puol-

lettu rahoitusta Joutsenten

reitiltä vuodelle 2008. -Hank-

keen myötä jokaisen kuuden

kunnan alakoulussa alkaa op-

pilaskuntatoiminta. Aiemmin

ala-asteiden ainoat oppilas-

kunnat ovat löytyneet Vam-

malasta, kertoo seutukoordi-

naattori Maija Koivu.

Viime vuonna Vammalan

kaupunki osallistui Opetusmi-

nisteriön koordinoimaan las-

ten ja nuorten foorumiin. Sen

tavoitteena oli edistää nuor-

ten ja valtakunnan päättäjien

vuoropuhelua ja näin ollen ke-

hittää lasten ja nuorten osalli-

suutta puolin ja toisin. -Vam-

malan seudulla koulut ottivat

vuoden 2008 teemaksi YK:n

Lapsen oikeuksien sopimuk-

sen. Sitä tarkastellaan erilai-

sin teemapäivin kouluissa lo-

ka-marraskuun aikana, Koi-

vu jatkaa.

Startti teemapäiville otet-

tiin viime viikolla Vammalan

Seukulla, jonne olivat tiistaina

ja torstaina kutsuttuina kaik-

kien kuuden kunnan alakou-

lut. Seukulla vauhdista vastasi

lastenmusiikkiorkesteri Toh-

tori Or" & Herra Dalcroze.

Lisäksi nähtävillä oli Unice#n

valokuvanäyttely sekä koulu-

jen julisteet tulevista teema-

päivistään.

Seutukoordinaattori Mai-

ja Koivu kertoo kaikkien kou-

lujen valinneen itselleen lähei-

simmän kaikkiaan 54:stä Lap-

sen oikeuksien sopimukseen

kuuluvasta artiklasta. -Artik-

loita on tutkittu koulussa, ja

oppilaskunta on kerännyt jo-

kaiselta luokalta kolme tär-

keimpänä pidettyä. Suosituim-

maksi esimerkiksi Vammalas-

sa on noussut artikla 19. Sen

mukaan sopimusvaltioiden on

ryhdyttävä kaikkiin asianmu-

kaisiin toimiin suojellakseen

lasta kaikenlaiselta henkiseltä

väkivallalta, vahingoittamisel-

ta ja laiminlyönneiltä.

Toiveissa jatkoa hankkeelle

Lasten ja nuorten osallisuus-

hanke on ollut käynnissä ku-

luvan vuoden ajan. Hankkeen

kustannukset ovat reilut 40

000 euroa. Maija Koivu ker-

too, että rahoitusta ensi vuo-

delle on jo haettu. -Hankkeen

päämäärä on, että kuntiin

saataisiin juurrutettua osalli-

suusajatus. Jokaiseen muka-

na olevaan kuntaan on vuo-

den aikana perustettu nuori-

son vaikuttamisryhmä, esi-

merkiksi nuorisovaltuusto,

jolla on osallistumisoikeus

kunnan kokouksiin ja lauta-

kuntiin. Toiveissa on että nä-

mä ryhmät ja oppilaskunnat

jatkaisivat toimintaansa vie-

lä hankkeen jälkeenkin, Mai-

ja Koivu sanoo.

Jatkossa suunnitelmissa on

nuorisotyön kehittäminen ja

katupartion koulutus. -Lisäk-

si tarkoitus on pohtia yhdessä

kolmannen sektorin toimijoi-

den kanssa, miten lasten hy-

vinvointia kunnissa voisi ke-

hittää.

”Lapsen oikeus on

aikuisen velvollisuus”

Lapsen oikeuksien sopi-

mus (LOS) hyväksyttiin

YK:n yleiskokouksessa

marraskuussa 1989.

-Sopimus on yleises-

ti hyväksytty käsitys sii-

tä, mitä oikeuksia kaikil-

la lapsilla pitäisi olla.

-Lapsen oikeuksien so-

pimus on maailman laa-

jimmin ratifioitu ihmis-

oikeussopimus. Sen ul-

kopuolella ovat vain So-

malia ja Yhdysvallat.

Otsikko on Unicefin

entisen pääsihteerin, J.P.

Grantin suusta.

Page 15 - Alueviesti_42_2008