Page 11 - Alueviesti_47

11

Keskiviikko marraskuun 19. 2008

vv

Otsikoiden takaa

• Hannu Virtanen

URHEILUTARVIKE

HÄIJÄÄN

h a i j a a . f i

Ostimme maahantuojan loppuvaraston

SIMMONS laatuoptiikkaa

nyt

halvalla

Ympäristöjärjestöt

moittivat maatalouden

ympäristönsuojelua

BirdLife Suomi, Suomen

luonnonsuojeluliitto jaWWF

ovat tyrmistyneitä siitä, että

Suomi vastustaa viimeiseen

asti maatalouden ympäris-

töongelmien ratkaisua myös

EU:ssa.

Suomen maa- ja metsäta-

lousministeriö on pitänyt Eu-

roopan unionin komission

esittämää kahdeksan prosen-

tin suuruista suorien tukien

siirtoa maaseudun kehittä-

miseen ja ympäristönhoitoon

liian suurena. Suomalaisten

ympäristöjärjestöjen mieles-

tä tämä noin viittä miljoo-

naa euroa vastaava summa

on selvästi liian pieni vastaa-

maan maatalouden ympäris-

töhaasteisiin.

EU:n komission laatimas-

sa maatalouspolitiikan väli-

arviossa on tarkoitus vastata

uusiin ympäristöhaasteisiin,

kuten ilmastonmuutoksen

torjuntaan, vesistöpäästöjen

vähentämiseen ja luonnon

monimuotoisuuden säilyttä-

miseen. Komissio ehdottaa

varojen siirtoa viljelijöiden

suorista tuista maaseudun

kehittämisohjelmaan, jonka

kautta viljelijöitä kannuste-

taan ympäristötoimiin.

Suomi suhtautuu erittäin

varauksellisesti myös suoja-

kaistojen ja muiden ympäris-

tön tilaa parantavien toimien

lisäämiseen, vaikka suoja-

kaistojen merkitys eroosion

ja vesistöpäästöjen hallitse-

misessa on hyvin perusteltua

myös Suomessa.

-Suomen vastuuton asenne

tekee tyhjäksi maatalouspoli-

tiikan uudistuksen ympäris-

töhaasteiden ratkaisemiseksi.

Se, että suomalaiset haluavat

puhtaampia vesiä ja moni-

muotoista luontoa ei heijastu

maatalouspolitiikkaamme,

sanoo vesiensuojelukoordi-

naattori Hannele Ahponen

Luonnonsuojeluliitosta.

Ympär istöj är j e stöj en

mielestä komission esityk-

sen suurin puute on kesan-

noinnin lopettaminen. Suo-

mi tukee komission ehdo-

tusta.

-Kesannoinnin lopettami-

nen heikentää välittömäs-

ti maatalousympäristön ja

vesistöjen tilaa. Pelkästään

vapaehtoisten ympäristö-

tukitoimenpiteiden kautta

on mahdotonta saavuttaa

riittävää kesantopinta-alaa

etenkään tehokkaasti viljel-

lyillä alueilla, joilla kesanto-

jen merkitys on suurimmil-

laan, toteaa BirdLife Suo-

men maatalousasiantuntija

Irina Herzon.

Ympäristöjärjestöjen mu-

kaan Suomen ympäristökes-

kuksen koordinoiman maa-

talouden ympäristötuen vai-

kuttavuuden seurantatutki-

muksen tulokset osoittivat,

että ympäristötuen vaikut-

tavuus luonnon monimuo-

toisuuden säilyttämisessä

on ollut hyvin vaatimaton

ja sen vaikuttavuutta tulisi

kehittää monimuotoisuut-

ta edistävillä toimenpiteillä.

Myös Valtiontalouden tar-

kastusviraston syyskuussa

julkistama raportti osoittaa

maatalouden ympäristötuet

tehottomiksi.

Jjärjestöt vaativat, että

Suomi lopettaa EU:n ym-

päristötoimien jarruttami-

sen ja ryhtyy toimiin maa-

talouden ympäristöongel-

mien korjaamiseksi.

Uudistettu

tietopaketti

ympäristön tilasta

Ilmasto muuttuu ja Itäme-

ri rehevöityy, mutta miksi

ja miten? Entä mitä kuuluu

muille ympäristöongelmil-

le ja miten ympäristöä suo-

jellaan?

Näihin kysymyksiin vastaa

juuri ilmestynyt kirja Ympä-

ristön tila ja suojelu Suomes-

sa. Nyt julkaistu kirja on uu-

distettu laitos alun perin vii-

si vuotta sitten ilmestyneestä

teoksesta.

Noin 450-sivuinen tieto-

paketti käy läpi kaikki mer-

kittävät ympäristöongelmat

ja suomalaisen yhteiskun-

nan eri lohkot. Teos tarjo-

aa jäsennetyn kokonaisku-

van ympäristökysymysten

eri ulottuvuuksista ja kytkee

maailmanlaajuiset kehitys-

kulut Suomen tilanteeseen.

-Julkisen huomion kiinnit-

tyessä lähes yksinomaan il-

mastokysymyksiin on tärke-

ää tarjota ajantasaista tietoa

myös muista ympäristöky-

symyksistä, painottaa kirjan

päivityksestä vastannut tut-

kija Jari Lyytimäki Suomen

ympäristökeskuksesta.

-Yksittäisiä ongelmia kuvaa-

va sirpaletieto on hyödytöntä

ilman laajempaa ymmärrystä

ongelmien taustatekijöistä ja

pitkän aikavälin seurauksis-

ta, toteaa teoksen toinen kir-

joittaja, erikoissuunnittelija

Harri Hakala Helsingin yli-

opistosta.

Helppolukuinen teos so-

veltuu perustiedon lähteeksi

kenelle tahansa ympäristö-

kysymyksistä kiinnostuneel-

le. Viisi vuotta sitten ilmesty-

nyttä teosta on käytetty laa-

jasti oppikirjana yliopistoissa

ja ammattikorkeakouluissa.

Päivitykseen on koottu

runsaasti kotimaisia ja kan-

sainvälisiä seurantatietoja.

Kirjaan on pyritty ottamaan

mukaan erityisesti pitkän ai-

kavälin kehitystä kuvaavia

aikasarjoja. Uutta tutkimus-

tietoa on ammennettu noin

250 tutkimusjulkaisusta.

Kirjan kustantaja on Gau-

deamus ja julkaisija Suomen

ympäristökeskus. Kirjan päi-

vitys on toteutettu Suomen

tietokirjailijat ry:n tuella.

Lumotun metsän joulu

syntyy erä- ja riistaherkuista

Hannu Virtanen

-Nyt kannattaa toimitta-

jan tulla katsomaan. Tääl-

lä on harvinaista herkkua,

keittiömestari Heimo Kar-

ne vinkaa rantamökin keit-

tiöstä ja tarkoittaa Gilwell-

paistia.

Kohta tarjolle tulevaa

juhlallista riistapöytää en-

nakoiden keittiömesta-

ri avaa käärön, josta löytyy

lämminsavusikaa sisältävä

peurapaisti. Pintaansa tä-

mä luonnontulien keskellä

valurautapata päällään kyp-

synyt paisti on saanut meri-

suolaa.

Lämpimään kookosmai-

toon maustettu ja Karkun

kaakaoksi ristitty juoma

valmistaa kutsuvieraat erä-

ja riistaruokien makuihin.

Merja Kompsi (Kihniö),

Jaana Vanhatalo (Janakkala)

ja Erkki Mäkelä (Vesilahti)

ovat saaneet tehtäväkseen

kattaa juhlapöydän valmis-

tamistaan riistaherkuista

Karkun evankelisen opiston

rantasaunalle. Taustavoimi-

na vaikuttavat keittiömesta-

ri-eräopas Heimo Karne se-

ka muinaisruokien ekspert-

ti Turkka Aaltonen.

-Meillä on teemana kattaus,

johon on liitetty juhlaruo-

ka, 32 vuotta ruokaa laitta-

nut Heimo Karne paljastaa

jutun juonesta.

Juhlapöydän kattaus an-

timineen viestii keittiömes-

tarin mukaan myös tarjol-

la olevasta laadukkaasta

koulutuksesta, jota opiston

eräopetuksessa esimerkik-

si juuri riista- ja eräruokiin

liittyen annetaan.

Keittiömestarin mu-

kaan laadun lisäksi esille

on nostettu työskentelyta-

pa ja ajatus siitä, että pie-

nelläkin vaivalla voi saa-

da hyvää aikaiseksi. “Pieni

vaiva” tosin tuntuu juhla-

pöydän antimiin syventy-

neestä ruokailijasta oudol-

ta ajatukselta tämän kun-

ninahimoisen kattauk-

sen äärellä. Heimo Karne

kuitenkin mainitsee ihan

oikean esimerkin. Se on

peura, jonka valmistami-

seen on kulunut aikaa vain

vartti.

Lumotun metsän joulun jälkiruokana on

marja-kermahyytelöä sekä tyrnisiirappia.

Erkki Mäkelä kertoo pöydän an-

timista, joista esittelyvuorossa

peuran!leen jälkeen ovat kata-

jaiset perunat. Merja Kompsi ja

Jaana Vanhatalo ovat myös juh-

laruuan loihtijoita.

Turkka Aaltonen on muinaisruokien

taitaja, jolta voi kysyä neuvoa vaikka-

pa luonnontulilla valmistettavasta suo-

lapaistista.

Supikoiruuksia

Sain soiton Vammalan Kotajärvenmaasta. Soittaja

kertoi katselleensa supikoiran vääntämää läjää kes-

kellä linja-autopysäkkiä Putajantien varrella. Tapa-

us oli kuitenkin saanut uuden käänteen, kun hän oli

huomannut samassa kasassa myös paperia.

Tätä havaintoa siististä supikoirasta sitten aikamme

hekotimme puhelimessa.

Supikoira on lähtöisin Itä-Aasiasta. Sen alkuperäi-

nen elinalue käsittää alueita Kiinasta, Korean, Indo-

kiinan niemimaan koillisosan, Venäjän kaakonkul-

man sekä Japanin.

Suomeen tämä veijari tuli Neuvostoliitosta, jossa si-

tä Lauri Siivosen mukaan siirrettiin eri puolille Eu-

roopan puoleista valtakuntaa ja Länsi-Aasiaa vuo-

sina 1927-57. Siivonen mainitsee kohteita olleen yli

seitsemänkymmentä. Näille alueille tuotiin kaikki-

aan 9000 eläintä.

Eurooppaan levinnet eläimet ovat lähtöisin Ussur-

ja Amurjokien laaksoista. Supikoiran leviämisvauh-

ti länteen ja luoteeseen on ollut 40 kilometriä vuo-

dessa.

Suomessa ensimmäiset havainnot tehtiin 1930-lu-

vulla, mutta varsinainen supikoiran läpimurto ta-

pahtui 1950-luvun puolivälissä. Etelä- ja Keski-Suo-

mi saivat tämän jälkeen varsin kattavan supikoira-

asutuksensa parissa vuosikymmenessä.

Tyrvään metsissä supikoira lienee nähty jo kesäl-

lä 1943, sillä Matti Järvenpää kertoo muistelma-

kirjassaan kohtaamisestaan tämän “erilaisen mäy-

rän” kanssa kyseisen vuoden heinäkuussa. Häntä oli

tullut vastaan vaaleakarvainen, vähän pystykorvaa

muistuttava otus.

Havainnon tekijälle otus paljastui supikoiraksi pa-

rikymmentä vuotta myöhemmin, kun Satakunnan

Kansa julkaisi kuvallisen jutun tulokkaasta.

Lähiaikoina linja-autopysäkkien ja tienvarsien muut-

kin läjät - paperilla tai ilman - saa varmemmin laittaa

joko kaksijalkaisten ohikulkijoiden tai muiden neli-

jalkaisten piikkiin, sillä supikoira asettuu talviunil-

le marras-joulukuussa. Pahnoiltaan se heräilee vii-

meistään maaliskuussa.

Tutkija Kaarina Kauhalan mukaan supikoiran uni on

kuitenkin varsin kevyttä. Eläimet ovatkin usein liik-

keellä leutoina talvipäivinä, mikäli upottavaa lunta

ei ole liikaa.

Kun supikoira vetää oikein sikeästi unta palloon, sen

ruumiinlämpö on laskenut muutaman asteen ja ai-

neenvaihdunta on hidastunut neljänneksen.

Supikoira on ainoa koiraeläin, joka nukkuu talviun-

ta mäyrän ja karhun tavoin. Joskus mäyrä ja supi-

koira koisivat saman talvipesän onkaloissa. Mäyrän

hurjalle luonteelle tämä ei varmasti muuten sopisi,

mutta se ehtii syksyllä ottaa ehtoon ennen supikoi-

raa ja on autuaan tietämätön naapurinsa läsnäolos-

ta. Keväällä vastaavasti supikoira ehtii herätä ennen

mäyrää, mikä onkin vallan toimiva ja parhaimmil-

laan varsin väkivallaton järjestely.

Karkun kaakao

Limegraavattua lohta, tyrnisiirappia

Lohipatee, smetanadippiä

Jokirapusalaatti

Vihreä salaatti

Punasipuli hilloketta

Hunajamarinoituja

suppilovahveroita

Kylmäsavuporonapit

Sienisalaatti

Sienileipää

Suolapaisti au Gilwell

Kotasavupeuraa

Villisikaa taikinan alla

Jänistä smolnan tapaan

Peuran!leetä ja luumukastiketta

Katajaiset perunat

Pottuvoi

Punajuuripaistikkaita

Marjakermahyytelö

Tyrnisiirappia

Lumotun metsän joulu -menu

Karkku 14.11.2008

Page 11 - Alueviesti_47_2008