Page 25 - Alueviesti_47_2008

ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO
Silmälääkäripalvelut
Tieisännöinti
Työtarjouksia Työtarjouksia
Valokuvaamot
Alueviestin
palveluhakemistossa
ilmoitat edullisesti
Siivous- ja kotipalvelut
Rakennuspalvelut
Ruosteenestoa
Puutavaraliikkeitä
T:mi SAMI KOIVU
PUUTAVARAMYYNNISSÄ
• panelit • listat • höylätyt ja kyllästetyt • sahatavarat
Puh. 03-5130100, 0500-832740, 050-3030827
os. Koivulantie 78, 38250 Roismala, V:la
ent. Koivulan Sahaa vastapäätä
Pitopalvelut / Juhlatilat Siivous- ja kotipalvelut
0,39! /pmm/ilm. +alv
22% yht. 0,48!
Tämä hinta on voimassa kun ilmoitus on lehdessä
yhtäjaksoisesti vähintään 2 kuukauden ajan.
Ettei totuus unohtuisi
Kiitän VaLePan puheenjoh-
taja Antti Korpelaa ja sih-
teeri Jarmo Niemistä pu-
heenvuorosta (Alueviesti
12.11.), jossa he rehellises-
ti valaisivat urheiluseuran-
sa näkemystä “monitoimi-
hallista”. Luonnollisestikin
urheiluseuran edustajien
tehtävänä on ajaa seuransa
asiaa. Politiikan kielellä sa-
nottuna urheiluseura toimii
tällöin painostusryhmänä.
Jos taas kaupunginval-
tuutettu, kuten Arto Sato-
nen, asettuu ajamaan jota-
kin rakennushanketta, hän
on päätöksentekijä, joka
asettaa tuon hankkeen jon-
kin toisen hankkeen edelle.
Hän siis priorisoi kunnan
yhteisiä asioita. Hän tekee
kuntalaisten yhteistä hyvää
koskevan tulkinnan ja arvo-
valinnan. Täten valtuutetun
asema on toisenlainen kuin
painostusryhmän edustajan
asema.
Korpela ja Nieminen to-
tesivat, ettei VaLePa ole
missään nimessä uimahal-
lihanketta vastaan. He ei-
vät kuitenkaan ole valtuus-
tossa päättämässä siitä, aloi-
tetaanko uimahallin raken-
nustyöt vai siirretäänkö ne
hämärään tulevaisuuteen.
Valtuutettujen tilanne on
tältäkin kannalta toisenlai-
nen. Mikäli valtuutettu ei
kannata uimahallin raken-
nustöiden aloittamista, niin
silloin hän todella on ui-
mahallin rakentamistöiden
aloittamista vastaan. Jos siis
valtuusto päättää olla ra-
kentamatta uimahallin, se
todella on ilmaissut olevan-
sa uimahallin rakentamis-
ta vastaa. Tästä yksinkertai-
sesta tosiasiasta valtuutettu
ei pääse yli eikä ympäri!
Pieni ajatuskoe. Entä,
jos uusi valtuusto päättää-
kin aloittaa uimahallin ra-
kennustyöt? Mitä silloin
tuumaisivat monitoimihal-
lin ajajat olettaen, että mo-
nitoimihallin rakentamis-
ta siirretään hämärään tu-
levaisuuteen? Yhtyvätkö he
enemmistön iloon vai to-
teavatko he pettyneinä mo-
nitoimihallin jääneen uima-
hallin jalkoihin? Tietenkin
he yhtyvät yhteiseen iloon,
jos he todella ovat uimahal-
lihankkeen puolesta! Jos he
eivät iloon yhdy, tämä pal-
jastaa, että monitoimihalli
oli heille sittenkin tärkeäm-
pi asia kuin uimahalli.
Kukin ajakoon tärkeinä
pitämiään asioita. Arvova-
paata toimintaa poliittinen
päätöksenteko ei voi kui-
tenkaan koskaan olla. Kun
siis uusi valtuusto ratkaisee
sen, aloitetaanko uimahal-
lin rakennustyöt vai ei, tai
rakennetaanko ensin moni-
toimihalli, niin valtuutetut
tekevät arvovalinnan. Puo-
lueetonta taloudellista las-
kelmointia politiikassa ei
voi olla. Joka muuta väit-
tää, ei ole ymmärtänyt kun-
nallisen tai muun poliitti-
sen päätöksenteon todellis-
ta luonnetta.
Jos taas uusi valtuusto
päättää olla rakentamatta
uimahallia, tästä ei miten-
kään loogisesti seuraa, et-
tä tulisi rakentaa monitoi-
mihalli. Tosiasiallisesti se
on vain eräs vaihtoehto mo-
nien muiden vaihtoehto-
jen joukossa. Sellaisia ovat
esimerkiksi lisäinvestoinnit
koulutoimeen, sosiaali- ja
terveyspalveluihin, teihin ja
ulkoilualueisiin tai haja-asu-
tusalueidemme, pikku taaja-
miemme ja syrjäseutujem-
me palveluihin. Niihin ver-
rattuna jopa VaLePan näky-
minen Urheilukanavalla on
toissijainen asia! Jälleen ky-
symys on arvovalinnoista.
En ole liikunnan vastus-
taja – siksi kannatan uima-
hallin rakentamista. Kilpa-
ja huippu-urheilu on toinen
asia. Ei ole osoitettu, että
varsinkaan lasten ja nuorten
kilpailukulttuuri urheilussa,
kouluelämässä tai viihteen
maailmassa edistäisi hei-
dän henkistä hyvinvointi-
aan tai tekisi heistä suvait-
sevaisia ja yhteisvastuulli-
sia ihmisiä muidenkin kuin
oman “joukkueensa” suh-
teen. Päinvastoin, kilpaur-
heilu on omiaan tuottamaan
suvaitsemattomuutta lietso-
via asetelmia “meidän” ja
“muiden” välillä.
Kiistatonta on puoles-
taan se, että elämme nyky-
ään maailmassa, jossa jatku-
va kilpaileminen ja sen ni-
miin vannova yksioikoinen
ja pinnallinen käsitys inhi-
millisestä hyvinvoinnista
on itsessään yhä vakavampi
yhteiskunnallinen ongelma.
Onkin helppo olla samaa
mieltä niiden monien tut-
kijoiden kanssa, jotka ovat
osoittaneet yhteyksiä kil-
pailukulttuurin ja aikamme
monien henkisten ja sosiaa-
listen ongelmien välillä.
Jos yli 40-vuotta jatkunut
farssi edelleen jatkuu, eikä
uimahallia vieläkään raken-
neta, niin toivoa sopii, et-
tä meidän sastamalalaisten
hyvinvointia perusteltaisiin
muulla tapaa kuin kilpailu-
kulttuurin ja läpeensä kau-
pallisen urheiluviihteen ky-
seenalaisiin periaatteisiin
vedoten.
Mikko Lahtinen
Mikko Lahtisen “totuuksista”
”Totuuksistasi”, kuten sisä-
liikuntatilojen riittävyydes-
tä, salien käyttäjistä, hyvien
liikuntatilojen merkitykses-
tä nuorten hyvinvointiin ja
eri toimintojen vaikutuksis-
ta kuntalaisten sivistykseen ja
viihtymiseen voisi kirjoittaa
kirjan, mutta se ei tänne pai-
kallislehtien palstoille mah-
du. Niinpä käsittelen hiukan
totuuksistasi asiantuntemat-
tomuudessaan ja yleistykses-
sään kaikkein pöyristyttävin-
tä. Kirjoitat:
“Ei ole osoitettu, että var-
sinkaan lasten ja nuorten kil-
pailukulttuuri urheilussa, kou-
luelämässä tai viihteen maail-
massa edistäisi heidän hen-
kistä hyvinvointiaan tai tekisi
heistä suvaitsevaisia ja yhteis-
vastuullisia ihmisiä muiden-
kin kuin oman “joukkueensa”
suhteen. Päinvastoin, kilpaur-
heilu on omiaan tuottamaan
suvaitsemattomuutta lietsovia
asetelmia “meidän” ja “mui-
den” välillä.”(lainaus)
Nuorten jalkapallovalmen-
tajana tunsin puolen sekunnin
ajan hirvittävää syyllisyyttä.
Suvaitsemattomuuttako täs-
sä olenkin ollut edistämässä
?! Otan nyt esimerkiksi maail-
man suurimman joukkuelajin
jalkapallon, koska sen tunnen
ehkä parhaiten. Haluan uskoa,
että tämä koskee myös useim-
pia muitakin yksilö- joukkue-
lajeja.
Kansainvälinen jalkapal-
loyhteisö on jo vuosien ajan
kampanjoinut mm. rasismia
vastaan hyvin näkyvästi. Mus-
tat ja valkoiset huippupelaajat
syleilevät taiston tauottua toi-
siaan miljoonissa tv-vastaan-
ottimissa ympäri maailman.
Myös vastustajia tervehdi-
tään rehdisti halauksin ja kät-
telyin. Tämäkö antaa suvaitse-
mattomuutta edistävän kuvan
kilpaurheilusta ? Jalkapallon
katsojamäärät ovat valtavia.
Jos katsomossa on kuusikym-
mentätuhatta ihmistä ahtaa-
seen sullottuna, on selvää, et-
tä joukkoon mahtuu aina joi-
takin suvaitsemattomia sur-
kimuksia. Ei ole ihme, että
jossain Italiassa ja Itä-Euroo-
pan suunnalla on jalkapallos-
sakin enemmän suvaitsemat-
tomuutta, kun sikäläiset mai-
den johtajatkin heittelevät ra-
sistisia letkautuksia.
Suvaitsemattomuus ei kas-
va missään asiassa, vaan ih-
misessä itsessään. Missä ei ole
suvaitsemattomuutta ? Ko-
deissa, kouluissa, työpaikoilla,
kirkoissa, vapaa-ajattelijoissa,
politiikassa, kaduilla, kapa-
koissa... ? Suvaitsematon ih-
minen löytää aina väylän pur-
kaakseen pelkojaan ja pahoin-
vointiaan. Tietenkin tällaisia
ihmisiä hakeutuu myös ur-
heilun piiriin. Urheilutapah-
tumissa kautta maailman liik-
kuu niin valtavat ihmismassat,
että joukkoon mahtuu kaiken-
laisia säheltäjiä.
Itse olen yrittänyt opettaa
valmennettavilleni, että em-
me pelaa toista joukkuetta
vastaan, vaan toisen joukku-
een kanssa. Pelaaminen jouk-
kueessa avartaa maailmanku-
vaa ja tutustuttaa nuoria eri-
laisiin kavereihin. Mm. FC
Vapsin järjestämän Tyrvislii-
gan yhtenä suurena merkityk-
senä näen sen, että joukkueita
on kaupungin lähes jokaises-
ta kylästä. Näin ala-asteikäi-
set lapset oppivat tuntemaan
kavereita kaikkialta kaupun-
gin alueelta ennen siirtymis-
tään ylä-asteelle. Sylväällä sit-
ten varmasti on helpompaa,
kun tuntee jo ennestään mo-
nia pelimiehiä ja -naisia. Tä-
mä pätee muihinkin lajeihin –
myös sisäpalloiluun.
Sitten, kun siirrytään pelaa-
maan tuota kauheata kilpasar-
jaa Tampereen suuntaan, nuo-
ret tapaavat edelleen paljon
uusia kavereita, joiden kanssa
ei todellakaan heti aleta tappe-
lemaan, vaan jutellaan ja jae-
taan kokemuksia ja näkemyk-
siä. Voin olla väärässä, mutta
puolentoista vuosikymmenen
suomalla valmennuskoke-
muksella olen tullut siihen tu-
lokseen, että joukkuelajit tar-
joavat erinomaisen mahdolli-
suuden kasvattaa sosiaalisesti
oikeudenmukaisia ja nimen-
omaan suvaitsevia kansalai-
sia.
Kaikki on tietenkin aina ih-
misistä kiinni. Asiat voidaan
tehdään niin monella tavalla
– joka paikassa.
Kirjoituksesi kertovat hy-
vin siitä mielentilasta, mis-
sä sinä, Mikko ja ilmeises-
ti myös suuri joukko muita
kuntalaisia ovat vuosikymme-
niä jatkuneiden uimahallikes-
kustelujen jäljiltä. Mielenrau-
ha voitaneen saavuttaa lopul-
takin vain rakentamalla se hi-
ton uimahalli. Kuitenkaan
muiden hankkeiden vastus-
taminen ei ole oikea tie ajaa
tärkeää uimahallia. Joukkue-
urheilussakin on tärkeämpää,
että oma joukkue voittaa – ei
se, että toinen joukkue häviää.
Toivottavasti sinullekin, Mik-
ko, on tärkeämpää, että uima-
halli tehdään kuin se, että pal-
loiluhallia ei tehdä.
Jaakko Mäkelä,
uimahallin ja
palloiluhallin kannattaja
Viikonpäivät poistettava
Koska kipitämme yhä kiih-
tyvämmällä vauhdilla siihen,
ettei arkea voi erottaa pyhäs-
tä, niin ehdotan, että samalla
luovuttaisiin viikonpäivien ni-
mistä. Almanakassa olisi aino-
astaan päivämäärä ja ihmisten
nimipäivät. Toinen merkittävä
uudistus olisi se, että kelloista
poistettaisiin tunnit vallan pii-
loon. Tunti on tuskallisen pit-
kä aika, kun jotain pitäisi saa-
da aikaiseksi. Tästä edettäisiin
lopulta siihen, että myös mi-
nuutit hävitettäisiin ja kaikki
toiminta tapahtuisi sekunnis-
sa. Voi olla että tälläinen ke-
hitys ihmisessä vaatisi geeni-
manipulaatiota mutta kyllä se
kannattaisi.
Nim. Tulevaisuus
Kiertonäyttely
Mouhijrvellä
Mouhijärven kirjastossa on
esillä Pirkanmaan taidetoi-
mikunnan kiertonäytte-
ly Bumerangi 27.11.2008
saakka.
Näyttely koostuu kah-
deksantoista pirkanmaalai-
sen kuvataiteilijan ja muo-
toilijan työpareina valmista-
mista teoksista.