Page 10 - Alueviesti_06_2009

Basic HTML Version

Keskiviikko tammikuun 28. 2009

Otsikoiden takaa

• Hannu Virtanen

avahduin huomaamaan iltataivaan kirk-

kaan tähden uudenvuodenaattona. Täh-

ti loisti taivaalla hyvin lähellä kuunsirppiä

heti auringonlaskun jälkeen.

Tähti oli tietenkin planeetta, jonka nimeä saatoin ar-

vailla. Varmistuksen sain Tähtitieteellisen yhdistyk-

sen Ursan verkkosivuilta, joilla kerrottiin planeet-

ta Venuksen näkyvän kirkkaana iltataivaalla ja juuri

tuona iltana lähellä kuunsirppiä.

Eteläisen iltataivaan asetelma toistuu nyt torstaina ja

perjantaina, kun Venus on jälleen lähellä kuuta. Toi-

vottavasti pilvet sallivat tilanteen todistamisen.

Tyrvääläissyntyinen Antero Varelius oli edelläkävi-

jä luonnontieteiden kansantajuistajana kirjoittaes-

saan 1800-luvun puolivälissä kaksiosaisen teoksen-

sa “Enon opetuksia luonnon asioista”.

Venuksen huomattava kirkkaus oli hyvin tiedossa.

Kirjassa kymmenenvuotias sisarenpoika Jusu kysyy

enoltaan näin:

-Onkos Kointähtikin Maan kaltainen? Lienee hän

kumminkin kalliimpaa ainetta koskahan paistaa kul-

taa kirkkaammin.

Eno vastaa: -Meidän Maamme, joka on yhtäläinen

kulku-tähti, paistaa toisille samalla lailla, kuin toi-

setkin Maalle; ja valo tulee Auringon säteistä, jotka

langetessansa merta ja manteretta vastaan önnähtä-

vät eli poukahtavat takaisin.

-Venus, joka toisin vuosin on Kointähtenä, toisin Eh-

tootähtenä, on Merkuriusta lähin Aurinkoa, kertoo

eno hieman myöhemmin ja tulee samalla mainin-

neeksi Venukselle ominaisen piirteen näkyä joko il-

tataivaalla tai aamutaivaalla.

Tämän vuoksi entisaikoina luultiinkin taivalla näky-

vän kaksi eri planeetta. Kreikkalaiset antoivat illalla

näkyvälle planeetalle nimen Hesperos ja aamulla nä-

kyvälle planeetalle nimen Fosforos. Suomen kieles-

sä aamulla näkyvää Venusta ryhdyttiin kutsumaan

Kointähdeksi.

Venus-nimi on planeetalle annettu roomalaisen my-

tologian rakkauden jumalattaren mukaan. Sen ast-

ronominen symboli on , jota yleisesti käytämme

naisen ja naisellisuuden symbolina.

Venusta pidetään Maan kaksoisplaneettana, koska

se on halkaisijaltaan ja massaltaan lähes saman ko-

koinen. Venus on kuitenkinMaata paljon kuumempi

paikka, jossa pintalämpötila kohoaa noin 400 astee-

seen. Myrkyllisistä kaasuista ja hiilidioksidista koos-

tuva tiheä ilmakehä on saanut aikaan planeetan pin-

nalla kasvihuoneilmiön.

Tutkijoita askarruttavatkin kysymykset siitä, mikä

on saanut Venuksen kasvihuoneilmiön alkuun, on-

ko se joskus ollut Maan tapainen planeetta ja voi-

ko Maasta tulla joskus Venuksen kaltainen tulikuu-

ma paikka.

Vastauksia odotellessa muistakaa vilkaista Ehtoo-

tähteämme ja ihailla sen kirkkautta.

Ehtootähti

Venus lähellä kuuta huomenna

Uudenvuodenaattona Venus näkyi näin lähellä kuunsirppiä. Kuuta lähellä Venus nä-

kyy jälleen torstai- ja perjantai-iltana.

Planeetta Venus on näkynyt

kirkkaana tammikuun iltatai-

vaalla. Mikäli pilvet eivät nä-

kyvyyttä estä, Venuksen et-

simistä helpottaa torstai- ja

perjantai-iltana kuu, sillä pla-

neetta näkyy lähellä kuunsirp-

piä 29. ja 30. tammikuuta

Selkeällä taivaalla Venus

on hyvin näkyvissä. Se lois-

taa kirkkaana iltatähtenä ete-

län suunnalla auringonlaskun

jälkeen. Venus on planeetois-

ta kirkkain.

Ilta- ja aamutähti

Venukselle on ominaista, että

se näky iltatähtenä tai aamu-

tähtenä. Iltatähtenä se on Au-

ringon itäpuolella, aamutähte-

nä länsipuolella.

Aikoinaan luultiinkin, että

taivaalla näkyy kaksi eri pla-

neettaa. Kreikkalaisten anta-

ma nimi illalla näkyvälle pla-

neetalle oli Hesperos ja aa-

mulla näkyvälle planeetalle

Fosforos.

Suomessa Venusta on kut-

suttu vanhastaan Aamutäh-

deksi eli Kointähdeksi ja Il-

tatähdeksi. Sanassa Kointähti

koi tarkoittaa joko koillista tai

aamunkoita eli aamun ensi va-

loa ennen auringon nousua.

Vaikka Venus on kirkas ja

helppo löytää taivaalta, siitä

ei erotu lainkaan yksityiskoh-

tia. Venuksella on tiheä kaa-

sukehä, jonka pysyvä pilviver-

ho kätkee. Venus kiertää au-

rinkoa Merkuriuksen tapaan

Maan radan sisäpuolella.

Tähtitieteellinen yhdistys

Ursa kertoo, että Venuksen li-

säksi tähtitaivaalla näkyvät il-

tahämärässä myös Jupiter ja

Merkurius. Uranus ja Neptu-

nus löytyvät niin ikään ilta-

taivaalta. Saturnus nousee il-

tayöllä ja näkyy aamuun asti.

Perhoset kohti pohjoista

ilmastonmuutoksessa

Suomen päiväperhoset ovat

levittäytyneet lyhyessä ajas-

sa ja maailmanlaajuises-

ti ennätyksellisen nopeasti

kohti pohjoista. Perhosten

levinneisyysalueen pohjois-

reuna on keskimäärin siir-

tynyt noin vuosikymmenes-

sä 60 kilometriä pohjoisem-

maksi.

Kolme lajia oli levittäyty-

nyt jopa yli 300 kilomet-

riä pohjoisemmaksi. Tämä

käy ilmi Suomen ympäris-

tökeskuksen tutkijoiden

kansainvälisessä julkaisu-

sarjassa juuri ilmestynees-

sä artikkelissa.

Suomen perhosten le-

vinneisyyttä tutkittiin kah-

den tutkimusjakson, vuo-

sien 1992-1996 ja vuosien

2000-2004 välillä. Samaan

aikaan vuosittaiset lämpö-

summan kertymät ovat siir-

tyneet maassamme 200-300

kilometriä pohjoista kohti.

Nopeimmin reagoivat per-

hoslajit ovat pysyneet muu-

toksessa mukana, mutta

useimmat lajit eivät ole tä-

hän pystyneet.

Perhosten lajiominai-

suudet selittävät hyvin tut-

kimuksissa havaitut levin-

neisyysalueiden muutokset:

voimakkaasti liikkuvat per-

hoslajit, jotka elävät metsän-

reunoissa ja käyttävät puu-

vartisia kasveja ravintonaan

toukkavaiheessa, ovat levin-

neet voimakkaimmin.

Niityillä elävät perho-

set ovat siirtyneet pohjois-

ta kohti selvästi metsänreu-

nalajeja vähemmän. Lajien

suojelun kannalta huoles-

tuttavaa on, että uhanalai-

siksi luokitellut perhoset ei-

vät ole siirtyneet lainkaan.

Tulosten pohjalta voi-

daankin ennustaa, mitkä la-

jit ovat enemmän turvas-

sa ilmastonmuutokselta ja

mitkä lajit ovat ongelmis-

sa ilmastonmuutoksen jat-

kuessa. Esimerkiksi toukka-

vaiheessa yleisiä ja laajalle

levinneitä pensaita ja puita

ravintonaan käyttävät haa-

paperhonen, paatsamasini-

siipi ja pihlajaperhonen jat-

kanevat ilmaston lämmetes-

sä levittäytymistään kohti

pohjoista.

Toisaalta monet elinym-

päristöjen vähenemisen

vuoksi harvinaistuneet per-

hoslajit kuten pikkuapollo,

tummakirjosiipi ja virnasi-

nisiipi, kohtaavat jatkossa

entistä suurempia ongelmia,

koska ne eivät pysty seuraa-

maan niille suotuisan ilmas-

toalueen siirtymistä pohjoi-

seen.

Lähes sata lajia

pihabongauksessa

Pihabongauksen alustavi-

en tulosten mukaan viikon-

loppuna havaittiin 98 lin-

tulajia. Korkeaa lajimäärää

selittää ainakin lauha talvi

ja myyrien runsaus. Ranni-

koilla oli monipuolisesti ve-

silintuja ja peltoaukeilla tal-

vehtii myyriä syöviä peto-

lintuja, kuten piekanoita.

Lauha talvi näkyi muun

muassa siinä, että hippiäi-

nen ja mustarastas nähtiin

useammalla pihalla kuin

vuosi sitten. Tulokset osoit-

tavat myös, että pikkuvar-

pusen runsastuminen jat-

kuu. Punatulkku harvinais-

tui jo toisena perättäisenä

vuonna, mutta syytä tähän

ei tiedetä.

Syksyn valkoselkätikka-

vaellus näkyi tuloksissa: 20

pihalla käväisi uhanalainen

valkoselkätikka.

Keskimäärin yhdellä pi-

halla havaittiin kahdeksan

lajia, joista yleisimmät oli-

vat viimevuotiseen tapaan

talitiainen (96 % pihoista),

sinitiainen (82 %) ja harak-

ka (66 %). Harvinaisin laji

oli Savonlinnassa havaittu

mustakaularastas.

Alustavat tulokset pe-

rustuvat noin 6200 pihan

havaintoihin. Määrä kas-

vaa vielä, sillä viikonlopun

havaintoja otetaan vastaan

vielä perjantaihin 30. tam-

mikuuta asti joko osoittees-

www.pihabongaus.fi

tai

postikortilla BirdLife Suo-

mi, PL 1285, 00101 Helsin-

ki.

Osallistujamäärän arvi-

oidaan nousevan selvästi

viimevuotista suuremmak-

si, jolloin 12 000 ihmistä pi-

habongasi 8500 pihalla. Lo-

pulliset tulokset julkaistaan

helmikuun lopulla BirdLi-

fe Suomen verkkosivuilla ja

Tiira-lehdessä.

laji

% pihoista yksilöä/piha

talitiainen

sinitiainen

harakka

vihereippo

käpytikka

keltasirkku

varis

hömötiainen

varpunen

10.

urpiainen

laji

yksilöitä

talitiainen

50 000

keltasirkku

50 000

viherpeippo

34 000

sinitiainen

25 000

urpiainen

24 000

naakka

19 000

varpunen

17 000

pikkuvarpunen

13 000

harakka

11 500

10.

varis

10 000

Taulukossa on kymmenen yleisintä lajia ja niiden kes-

kimääräinen yksilömäärä pihoissa.

Viereisessä taulukossa on kymmenen lukumääräisesti

runsainta lajia ja niiden yhteismäärät. Luvut kasvavat,

kun havaintoilmoituksia saadaan vielä lisää.

Page 11

Page 9

1,2,3,4,5,6,7,8,9 11,12,13,14,15,16,17,18,19,20,...28