Page 22 - Alueviesti_35

ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO

Silmälääkäripalvelut

Työtarjouksia

Rakennuspalvelut

Ruosteenestoa

Siivous- ja kotipalvelut

Kiitos sastamalalaisille

herrasmiehille avusta

Kesäkuisena päivänä kö-

röttelin kohti Vammalaa,

kun matkan teko katke-

si paukahtaneeseen ren-

kaaseen. Kuin taikaiskusta

paikalle saapui pian punai-

sella mustangillaan Juura-

kontien charmantti maan-

tieritari, jonka ystävälli-

sellä avustuksella tuli op-

pia renkaan vaihtamisesta

ja vararengas pääsi hetkek-

si asfalttia maistelemaan.

Plussana toinen paikalle

ilmestynyt maantieritari,

joka viimeisteli vielä ren-

kaanvaihdon lopputulok-

sen. Sydämelliset kiitokset

sastamalalaisille herras-

miehille!

Maria

Yleisöltä

Y

hä useammin saamme lukea kirjoituksia ja uutisia,

jotka puhuvat nuorten pahoinvoinnista. Tapah-

tuu tekoja, joissa nuori vahingoittaa toista nuorta.

Nuori lopettaa elämänsä, itsemurhaluvut ovat liian suu-

ria. Itsensä vahingoittaminen viiltelemällä tai lopetta-

malla syomisen ovat lisääntyneet. Mistä johtuu, että tässä

ns.hyvinvointiyhteiskunnassa nuorilla on paha olla?

Toimin 17 vuotta kouluter-

veydenhoitajana pääosin ylä-

asteen koulussa. Pidin työ-

tä siellä antoisana ja koin,

että meillä täällä silloisessa

Vammalassa oli hyvä nuori-

so, ja niin on varmaan nyt-

kin. Ongelmia oli myös sil-

loin 70- 80- luvuilla, mutta ei

siinä määrin kuin nykyisin.

Huumeet eivät olleet ongel-

ma, alkoholin käyttökin oli

vähäisempää kuin nykyisin.

Nuoret osasivat myös auttaa

ja tukea toisiaan.

Syy ei ole nuorissa itses-

sään. Eikö meidän aikuis-

ten ole syytä katsoa peiliin?

Olemmeko luoneet maail-

masta sellaisen, johon ei ole

helppo siirtyä aikuisen vastuuta kantamaan? Ovatko ny-

ky-yhteiskunnan arvot muuttuneet sellaisiksi, että nuoren

on oltava kova selvitäkseen? Pärjääminen ja toisen voit-

taminen ovat arvoja, jotka syrjäyttävät välittämisen ja toi-

sen ihmisen kunnioitamisen arvot. Tuntuu siltä, että nyt

• Pirkko Lahtinen

Nuorten

koettava

turvallisuutta

juuri ollaan menossa hyvinkin kovien arvojen maailmaan.

Taloudelliset arvot peittävät alleen inhimillisyyden arvot.

Teemme yhteiskunassamme ratkaisuja, joissa ei enää suo-

jella lasta ja nuorta, ei varsinkaan sellaista, jolla ei mene

hyvin. Esimerkkejä tästä voisi luetella monia. Luokkako-

koja ollaan suurentamassa, tukiopetusresursseja ollaan

vähentämässä, oppilashuoltoa vähennetään, opettajia lo-

mautetaan niin että yksi opettaja joutuu opettamaan kah-

ta luokkaa yhtä aikaa. Jopa päiväkodista alkaen ryhmäko-

koja ollaan suurentamassa. Eivätkö nämä suunnitelmat ja

ratkaisut puhu siitä, että taloudelliset arvot ovat syrjäyt-

tämässä inhimilisyyden ja välittämisen arvoja. Yksi hälyt-

tävä esimerkki on myös se, että jos nuori tarvitsee psyki-

atrista apua, hän joutuu odottamaan liian kauan, niin kau-

an, että korjaamatonta vahinkoa syntyy, tai jopa niin, että

nuori ei enää jaksa elää.

Koin silloin kouluterveydenhoitajana toimiessani, kuin-

ka nuori osasi tukea toista nuorta. Sylvään koulussa toimi

ystäväoppilasjoukko, joka toimi ystävänä sellaiselle kou-

lutoverille joka ei omin neuvoin selvinnyt toverijoukos-

sa. Koulun aikuiset olivat tukena, mutta ystävätoimnnasta

huolehtivat nuoret. En tunne

enää tarkalleen nykykouluun

tilannetta, mutta uskon yhä

vielä, että nuori osaa välittää

toisesta nuoresta, jos saa ai-

kuisen tukea.

Pelottaa tulevaisuus, jos-

sa kilpailu ja raha ovat pää-

arvoja. Ajattelen, että sellai-

seen maailmaan ei nuorel-

la ole halua kasvaa ja siirtyä

lapsuuden maailmasta. Van-

hempien olisi annettava lap-

sille ja nuorille turvaa ja läm-

pöä varhaisvuosina, niin et-

tä heillä olisi voimia kasvaa

inhimilliseen aikuisuuteen.

Malli ja voima tulevat lap-

suuden kodista.

Perusturvallisuuden tunne ei

saa järkkyä. Monissa kodeissa turvattomuus ja särkynei-

syys eivät anna sitä turvaa, jonka varassa lapsi voisi tur-

valliseti kasvaa. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimia luo-

da lapselle turvaa, on yhteiskunnan turvaverkkojen olta-

va apuna.

”

Eikö meidän aikuisten

ole syytä katsoa peiliin?

Olemmeko luoneet maailmasta

sellaisen, johon ei ole

helppo siirtyä aikuisen

vastuuta kantamaan?

Ovatko nyky-yhteiskunnan

arvot muuttuneet sellaisiksi, että

nuoren on oltava

kova selvitäkseen?

MLL vetoaa kuntiin:

Perusopetukseen

ei tule kohdistaa

leikkauksia

Mannerheimin Lastensuojelu-

liitto vetoaa kuntiin, että pe-

rusopetukseen ei kohdiste-

ta leikkauksia. MLL vaatii, et-

tä opetustoimeen ei kohdisteta

opettajien ja muun kouluhen-

kilökunnan lomautuksia ja vä-

hennyksiä, opetusryhmien ko-

kojen suurentamisia eikämuita

toimia, joilla heikennetään las-

ten oppimisedellytyksiä ja tur-

vallista opiskeluympäristöä.

Kunnan talousvaikeudet ei-

vät ole peruste loukata lasten

sivistyksellisiä oikeuksia. Ope-

tus tulee järjestää niin koulu-

lainsäädäntöä kuin perus- ja

ihmisoikeuksia noudattaen

myös taloudellisesti haastava-

na aikana.

Koska vanhempien työttö-

myys ja perheiden talousvai-

keudet heijastuvat kielteises-

ti lasten arkeen, taloudellisesti

vaikeina aikoina koululla tuli-

si olla tavallista enemmän voi-

mavaroja lasten koulunkäyn-

nin ja hyvinvoinnin tukemi-

seen.

Opettajien lomautukset

vaarantavat vakavasti perus-

opetuslain 30 §:ssä turvatun

oppilaan oikeuden saada ope-

tussuunnitelman mukaista

opetusta ja oppilaanohjausta.

Lomautukset vaarantavat va-

kavasti myös lain 29 §:ssä tur-

vatun oppilaan oikeuden tur-

valliseen opiskeluympäris-

töön.

On hyvin kyseenalaista,

onko kunnalla mahdollisuus

saada aikaan todellista säästöä

opettajien ja muun kouluhen-

kilöstön lomautuksilla. Hei-

di Somersalon lastenpsykiat-

rian alan väitöstutkimukses-

sa (2002) on todettu edellisen

laman aikana tehtyjen koulun

henkilöstövoimavarojen leik-

kausten kielteiset vaikutukset

oppilaiden psyykkiseen ter-

veyteen. On todennäköistä, et-

tä tämän päivän säästöt kou-

luissa lisäävät koulupudokkai-

den määrää tulevaisuudessa.

Opetustoimen säästöjä on

erittäin vaikea perustella, kos-

ka Suomessa käytetään jo nyt

opetukseen hyvin vähän rahaa.

OECD:n vertailun mukaan pe-

rusopetukseen käytetään Suo-

messa selvästi vähemmän ra-

haa kuin muissa Pohjoismais-

sa. Myös oppituntien määrä on

Suomessa kansainvälisesti ver-

taillen pieni. OECD:n vertai-

lussa 0-14-vuotiaiden lasten

oppituntien määrä oli Suomes-

sa koko vertailun toiseksi alhai-

sin. Ainoastaan Virossa on vä-

hemmän oppitunteja.

”

Opetustoimen säästöjä on

erittäin vaikea perustella,

koska Suomessa käytetään jo nyt

opetukseen hyvin vähän rahaa.

Page 22 - Alueviesti_35_2009