Page 10 - Alueviesti_44_2009

Basic HTML Version

Keskiviikko lokakuun 28. 2009

Vuoden yrittäjät palkitt

Martti Suomalainen taitaa

moottorien koneistamisen

Hannu Virtanen

Martti Suomalainen ja hä-

nen omistamansa Vamma-

lan Moottorikoneistamo Oy

on vuoden yrittäjä Sastamalan

Vammalassa. Yritys on moot-

torialan korjauksiin sekä vara-

osiin erikoistunut liike.

Martti Suomalainen on ol-

lut moottorikoneistusalalla jo

yli 40 vuotta, sillä ammatti-

koulusta valmistunut nuoru-

kainen meni alan töihin vuon-

na 1967. Ura alkoi Tammer

Dieselissä, jatkui Postin kes-

kusautokorjaamolla ja vei sit-

temmin kymmeneksi vuodek-

si Vaihtomoottori Oy:n palve-

lukseen.

Työvuodet Tampereella

alustivat nokialaista moottori-

koneistajaa tarttumaan oman

yrityksen kahvoihin Vamma-

lassa vuonna 1982. Ensim-

mäiset tilat löytyivät Veljekset

Pohjan kenkätehtaan tilois-

ta Käsityökadulta Nuupalasta.

Yhden miehen "rma karttui

näinä vuosina kahdella työn-

tekijällä.

Yritys muutti 1986 Kivi-

senojankadulle Kiviniityn ti-

loihin. Vuodesta 1996 alkaen

Vammalan Moottorikoneista-

mo on toiminut omissa tilois-

sa Hopun teollisuusalueella

Trakinkatu kuudessa. Mart-

ti Suomalaisen lisäksi yrityk-

sessä on töissä kolme työnte-

kijää.

Osaamista ja koneita

Vammalan Moottorikoneis-

tamo Oy kuuluu Moottori-

korjaamoiden Yhdistyksen

Moottoriexpertti -ketjuun.

Ketju koostuu moottorien

korjaamiseen erikoistuneista

yrityksistä, jotka ovat panos-

taneet sekä henkilökunnan

-Ala vaatii väestöpohjaa,

sillä tämä on tietynlaista väli-

neurheilua, jossa tarvitaan eri-

laisia koneita.

Yrityksellä onkin käytös-

sään esimerkiksi tasohio-

makone, sylinteriporako-

ne, sorvi sekä kampiakse-

lin hiomakone, joka on jopa

jäsenyyden ehto ja edellytys

moottorikorjaamoiden yh-

distyksessä.

Koneistamisessa puhta-

us on olennainen juttu, joten

yrityksen konekannan tärkeä,

päivittäin sekin käytössä oleva

kone on pesukone. Kammio-

pesukoneen salainen ase on

80-asteinen vesi.

Kehittyneet moottorit

-Moottorit ovat muuttuneet

aika paljon, Suomalainen sa-

noo ja vertaa työuransa alku-

vuosiin.

-Silloin 50 000-100 000 ki-

lometriä ajetulla henkilöau-

ton moottorilla oli edessään

ensimmäinen peruskorjaus.

Nyt samoilla kilometrimääril-

lä hammashihna on vaihdettu

ja öljyt on vaihdettu pari ker-

taa. Moottorin teho on kaksin-

tai kolminkertaistunut.

Moottorin osat kuiten-

kin kuluvat edelleen käytössä,

minkä vuoksi moottorin suo-

rituskyky laskee ja siitä seuraa

käynnistys- ja käyntivaikeuk-

sia, polttoaineen ja moottori-

öljyn kulutuksen lisääntymis-

tä, moottorin savuttamista ja

kolisemista. Kulunut mootto-

ri on epätaloudellinen, epä-

luotettava ja ympäristöä saas-

tuttava.

Viat voidaan korjata ja

moottorista tehdä jopa uutta

vastaava: sylinteri porataan,

kampiakseli hiotaan, sylinte-

riryhmä ja sylinterikannen ta-

so oikaistaan, venttiilin istukat

koneistetaan ja varaosat uusi-

taan. Vammalan Moottoriko-

neistamon toiminta ei rajoi-

tu moottorin osien koneista-

miseen, vaan "rma toimittaa

myös kaikki moottorin tarvit-

semat varaosat.

tietotaitoon että työstökone-

kantaan.

Asiakkaat tulevat autoliik-

keiden ja teollisuuden piiristä

Sastamalan lisäksi Nokialta ja

Tampereelta.

Vuoden yrittäjä Martti Suomalainen perusti Vammalan Moottorikoneistamon 1982.

Lahjatalon omistaja on

vuoden yrittäjänainen

Vammalan Yrittäjänaiset

on valinnut vuoden yrittä-

jänaiseksi tänä vuonna An-

sa Puntalon.

Yrittäjänaisten mukaan

valintaan vaikutti Punta-

lon aktiivisuus Yrittäjänai-

sissa sekä monissa muissa-

kin yhdistyksissä.

Perusteluissa todetaan

lisäksi, että Ansa Punta-

lo on luonut yrityksestään

Lahjatalosta omannäköi-

sensä myymälän, jota voi

ylpeänä esitellä vieraili-

joillekin. Puntaloa kiitel-

tiin myös kulttuurin edis-

tämisestä paikkakunnalla.

Lahjatalon alakerrassa toi-

mii Galleria, jossa on vaih-

tuvat näyttelyt.

Vammalan Yrittäjänai-

set valitsi vuoden yrittä-

jänaisen nyt toista ker-

taa. Ensimmäinen vuoden

yrittäjänainen oli Putiikki

Naiselle -alusasumyymälän

omistaja Ritva Jalkanen.

Satu Janhuhen,

yrittävä nainen

autonratin takaa

Mouhijärven vuoden yrittä-

jä on taksiautoilija Satu Jan-

hunen, josta tuli alan yrittäjä

vuonna 1985 sukupolvenvaih-

doksen myötä. Autot ovat eh-

tineet tämän jälkeen vaihtua

useasti. Hän aloitti papan far-

mari-Peugeotilla. Nyt ajokkina

on henkilömallin Volkswagen,

mutta samanmerkisillä tilatak-

seillakin on ajettu pitkään.

- Aluksi pääpaino oli kou-

lulaiskuljetuksissa, kertoo Satu

Janhunen, joka oli Mouhijär-

ven ensimmäisiä naispuolisia

taksareita. - Kuljetin lapsia Uo-

tsolan ala-asteelle ja yläasteel-

le sekä Pukaran ja Tervamäen

kouluille. - Autoissa oli silloin

täyttä, koska koululaisia sai au-

tossa olla 30 prosenttia yli nor-

maalin sallitun matkustajamää-

rän. Kymmenenkin kyytiläis-

tä saattoi matkassa joskus olla,

hän naurahtaa. - Silloin ei vielä

ollut turvavyöpakkoa, sitten tu-

li suositus ja lopulta pakko.

Satu Janhunen luopui kou-

lukyydeistä vuonna 2002. - Syy

oli se että kun 17 vuotta tekee

samaa työtä, koluaa samat ki-

viset polut ja tekee pitkää päi-

vää, tekee mieli vaihtaa toisen-

laiseen ajoon. Kun toimin kou-

lukyytien ohella tilaustaksina,

ei vapaata ollut oikein koskaan.

Tuon jälkeen Satu Jan-

hunen on toiminut ainoastaan

tilaustaksina. - Nyt Mouhijär-

venkin taksien kesken on jär-

jestetty päivystys niin että yk-

si ajaa yhden viikon ja viikon-

loppuna on kaksi päivystäjää.

Itse ajan enää viikolla. Viikon-

loppuisin autoani ajaa Tero

Itälinna, joten minun viikon-

loppuni ovat pääsääntöisesti

vapaita. Muuta lomaa järjes-

tämme puolison kanssa niin,

että voimme olla kaksi viik-

koa vapailla ja käydä vaikkapa

Rukalla laskittelemassa.

Ilmaista lomailu ei ole eikä

yrittäjälle makseta minkään-

laista tukea lomaltapaluura-

hoista puhumattakaan. - Itse

maksan tuuraajani palkan, sa-

noo Satu ja toteaa ettei ole yh-

teiskunnalta mitään tässä mie-

lessä odottanutkaan.

Olosuhteet ovat monella ta-

valla muuttuneet Satu Janhu-

sen yrittäjyyden aikana. - En-

nen auton sai kiinni jos autoili-

ja sattui olemaan kotona, koska

puhelinyhteydet olivat kiinte-

ät. Nyt auton saa kiinni koska

vain, samoin maksuliikenne

toimii langattomasti. Kaiken

ammattiin liittyvän tekniikan

joudumme hankkimaan itse.

Satu kiittää Sastamalan tak-

siautoilijoitten joukkoa hyvästä

yhteishengestä. - Täällä Mou-

hijärvellä annetaan kyyti toisel-

le jos ei itse päästä lähtemään.

Vammalankin taksien kanssa

tuntuu yhteispeli toimivan.

Kysymysmerkkejäkin alan

tulevaisuudessa on. - Odo-

tan pikku pelolla, miten Kelan

ajot jatkossa järjestyvät tilaus-

keskuksen kautta kun ajoja ni-

putetaan. Jyväskylässä on me-

nossa tähän liittyvä pilottihan-

ke. - Pelkään ettei se onnistu,

sillä ongelmia on jo Saspenkin

kokoisella alueella.

Satu Janhunen toivookin,

että hankkeen toteutus suun-

nitellaan niin hyvin, ettei asi-

akas joudu kärsimään.

Mouhijärven vuoden yrittäjä

on ennen nykyistä ammattiaan

ehtinyt toimia tomerasti mm.

myyjänä elintarvikeliikkees-

sä, postin palveluksessa, ajanut

MOM:n voita Tampereella ja

kokoillut kutunmaitoa tiloilta

Mouhijärven Osuusmeijerille.

Satu Janhusen taksi kuljetti tätä juttua tehtäessä mat-

kustajia toisen ohjastamana. Satu itse laitteli viihtyisän

omakotitalonsa keittiössä miehelleen illallista.

Hellää hoivaa kellon ympäri

Hilppa Vaahtera pokkasi

Suodenniemen palkinnon

Suodenniemen vuoden yrit-

täjä on Hillpa Vaahtera, jonka

Vaahtera-koti tarjoaa ympäri-

vuorokautisen hoivan enim-

millään neljälle asiakkaalle

Suodenniemen kirkonkylällä.

Kun Alueviesti vieraili Vaah-

tera-kodissa, asukkaista pai-

kalla oli vain yksi, sitäkin pir-

teämpi Inkeri Pirinen.

Hilppa Vaahteran yritys

toimii rivitalossa, jonka hän

on ostanut Suodenniemen

kunnalta ja muuttanut hoiva-

kodin tarpeisiin. Rakennuk-

sesta on tullut ”läpitalon” huo-

neisto, jossa kaikilla asukkailla

on kuitenkin oman oven taka-

na yksityisyytensä. Hoivan ja

huolenpidon lisäksi asukkaat

saavat heille määrätyn lääke-

hoitonsa ja tietysti puhtaana-

pidon.

Hilpalla on takanaan pit-

kä kokemus hoiva-alasta ja

myös siihen tarvittava koulu-

tus. Hän meni vuonna 1969

harjoittelijaksi Suodenniemen

vanhainkodille. Vanhainko-

dille hän palasi vielä 80-luvun

alkuvusina ja teki siellä kuu-

si vuotta yötöitä toimien vie-

lä päivisin erään perheen las-

tenhoitajana. Sitten hän siirtyi

Lavian vuodeosastolle ja opis-

keli lähihoitajaksi Karkun ko-

titalous- ja sosiaalialan oppi-

laitoksessa vuonna 1996, pala-

si sitten vielä Laviaan ja aloitti

oman yritystoiminnan vuon-

na 2000. Häntä kannusti yrit-

täjäksi Suodenniemen kun-

nanlääkäri.

Opinnoissaan hän suun-

tautui mielenterveys- ja päih-

detyöhön ja oli tämän vuoksi

myös Pitkänniemen sairaalas-

sa työharjoittelussa.

- Alussa toimin vain yhdessä

kaksiossa tässä samassa talossa,

hän kertoo. Asukkaita oli vain

yksi. - Asuin itse toisessa rivita-

lossa tuossa naapurissa.

- En ole katunut, hän sanoo.

- Jos olisin 10 vuotta nuorem-

pi, laajentaisin, mutta ikä pai-

naa nyt vastaan, tuumii hän.

Hän on myös miettinyt mi-

tä seuraa, jos Saspe eli Sasta-

malan perusturvakuntayhty-

mä ei jatkossa jostakin syystä

myöntäisikään yksityisille hoi-

vakodeille maksusitoumuksia

entiseen malliin.

- Tälle paikalle syntyisi yk-

sityinen lasten päiväkoti, sa-

noo hän.

Neljän asukaspaikan lisäksi

Hilppa Vaahtera tarjoaa jalka-

hoitoja ulkopuolisillekin asi-

akkaille. Hän opiskeli jalka-

hoitajaksi työn ohessa Porissa.

Kaupan rivitalosta Hilppa

Vaahtera teki vuonna 2002.

- Ajattelin että menee sy-

teen tai saveen, aion uskaltaa.

Vaahtera-kodilla on nyt ti-

loja yhteensä 170 neliömetriä.

Asiakkaita mahtuisi muutama

lisääkin, mutta Saspe on osta-

nut palvelut vain neljälle.

- Määrä on riittävä kun

teen työtä yksin eikä palkattua

henkilökuntaa ole. Kuntiukka

paikka tulee, saan apua naapu-

rissa asuvalta pojaltani.

Ennen Saspe antoi Hil-

pan yritykselle ja muutamal-

le muullekin vastaavalle ke-

säharjoittelijoita. Hilppa sai

hänkin yhden, mutta kunta-

liitoksen jälkeen tämä käytän-

tö näyttää loppuneen. Lomia

ei juuri ole voinut pitää, mut-

ta toissa kesänä päästiin mie-

hen kanssa sentään neljäksi

päiväksi Kolariin.

Hilppa Vaah-

tera saa kii-

tosta Inkeri

Piriseltä, jo-

ka jutunteon

aikaan sattui

olemaan asuk-

kaista ainoana

paikalla.

Page 11

Page 9

1,2,3,4,5,6,7,8,9 11,12,13,14,15,16,17,18,19,20,...32