Page 28 - Alueviesti_52

28

Tiistai joulukuun 22. 2009

Kengät palauttivat

muistoja sotaorvolle

Annikki Laitila

Kuuntelin jokin aika sitten

Radio Mantan lähetystä so-

taorvoista. Haastattelussa tu-

li ilmi monia minullekin tut-

tuja asioita. Maassamme on

nyt herännyt keskustelua so-

taorvoista ja suunnitteilla on

tietojen kerääminen. Moniko

heistä vielä elää? Unohdettiin-

ko heidät?

Äitini Elli Maria kuoli ol-

lessani seitsemänvuotias. Täy-

sin orvoksi jäin 12- vuotiaana,

kun isäni Frans Nestori Lehti-

nen kaatui jatkosodassa Paja-

rissa 31.7.1941.

Tosin minulla ja velipojal-

lani Ristolla oli äitipuoli, mut-

ta hän ei ollut mikään lempeä

- vaikka hänen nimensä oli

Lempi. Hän oli ankara van-

hanajan ihminen, eikä hän pi-

tänyt meistä.

Isämme tiesi sen ja sik-

si hän olikin pyytänyt sisa-

riltaan, että he huolehtisivat

meistä mikäli hän ei sotareis-

sulta palaisi. Niin myös kävi –

isä ei palannut. Setä Atte tuli

tuomaan tietoa sanoen: ”Nyt

lapset teillä ei ole enää isää-

kään!” Ne olivat niin lohdut-

tomat sanat, etten unohda nii-

tä koskaan.

Isän kuoleman jälkeen

meidän piti lähteä kotoa pois.

Asuimme veljeni kanssa kou-

luajan tätiemme luona, mutta

sekään ei ollut helppoa, koska

he eivät olleet tottuneet lap-

siin.

Onneksi pääsimme isoon

maataloon Marjajärven ran-

nalle töihin. Siellä oli lapsia

ja ruokaa ja saimme opastus-

ta elämään ja kaikenlaisiin ta-

lon töihin.

Naapurissa asui perhe, jos-

sa myös oli lapsia - tosin vähän

vanhempia kuin me. Siellä me

saimme olla usein ja tunsim-

me olomme turvalliseksi. Oli

ilo olla sellaisessa perheessä,

jossa oli ymmärtäväiset van-

hemmat.

Nämä kuvassa olevat ken-

gät sain Jaaran Työväentalol-

ta, kun siellä jaettiin Ameri-

kasta tulleita vaatteita ja jal-

kineita sotaorvoille. Muis-

tan sen päivän, kun innolla

lähdin katsomaan mitä sieltä

löytäisin.

Sopivaa käyttövaatetta tai

-jalkinetta näihin oloihin ei

siellä ollut, mutta sain kui-

tenkin nämä kengät. Ja josta-

kin syystä olen näitä säilyttä-

nyt kaikki nämä vuodet - vaik-

ka ne eivät milloinkaan ole jal-

kaani sopineet.

Onneksi minulla oli tuol-

loin yhdet oman isän tekemät

tossut.

Ne lämmittivät jalkojani

aivan erityisesti ympäri vuo-

den.

”

Setä Atte tuli tuomaan

tietoa sanoen: ”Nyt lapset

teillä ei ole enää isääkään!”

Kiikoislainen Annikki Laitila sai nämä kengät Jaaran Työväentalolta, kun siellä jaet-

tiin Amerikasta tulleita vaatteita ja jalkineita sotaorvoille. Kaikki nämä vuodet An-

nikki on kenkiä säilyttänyt, vaikka ne eivät ole milloinkaan sopineet hänen jalkaansa.

Koristele piha jäälyhdyillä

Joka joulu jäälyhtyjen teko ei

heikon pakkastilanteen vuok-

si onnistu, mutta tänä joulu-

na jokaisella on mahdollisuus

koristella pihamaansa helpos-

ti. Jäälyhty valmistetaan laitta-

malla vettä täynnä oleva äm-

päri ulos pakkaseen. Kun vesi

on jäätynyt (tämä kestää pak-

kasesta riippuen muutamasta

tunnista jopa vuorokauteen),

ämpäri kipataan ylösalaisin

jolloin reunoiltaan jäätynyt

vesi irtoaa kimpaleena. Kim-

pale on vielä täynnä sulaa vet-

tä. Sen yläosaan tehdään reikä,

josta vesi valutetaan pois. Jää-

lyhdystä tulee näin ontto. Ont-

toon tilaan laitetaan kynttilä.

Jos jäälyhdystä haluaa vä-

rillisen, veden voi värjätä vä-

riaineella tai vaikka punajuu-

rien nesteellä. Aseta jäälyhdyn

koristeeksi ulkokäyttöön tar-

koitettu valosarja tai elävä tuli.

Koristele jouluinen piha jäälyhdyin. Jäälyhty valaisee

kauniisti myös hautausmaalla.

Page 28 - Alueviesti_52_2009