Page 22 - Alueviesti_52

22

Tiistai joulukuun 22. 2009

”Kun ei ymmärrä, eikä käsitä”

Kodin ja koulun

yhteistyö kriisitilanteessa

Anna-Maija Tuomisto

Aikuisen ei tarvitse olla viisas.

Eikä osata vastata kaikkeen. -

Riittää, että aikuinen on tur-

vallinen, uskaltaa näyttää omia

tunteitaan ja samalla välittää

luottamusta siihen, että näi-

den tunteiden kanssa selvitään,

painottaa psykologian tohtori,

kriisi- ja traumapsykoterapeut-

ti Eija Palosaari. Hän puhui op-

pilashuollon ja perusopetuksen

henkilöstölle suunnatulle väel-

le Kokemäellä. Tilaisuus oli osa

Perttu-hanketta eli Perusope-

tuksessa erityistä ja tehostet-

tua tukea tarvitsevan oppilaan

kohtaamis-hanketta.

- Erityisen leiman tilaisuu-

delle antoi Palosaaren vankka

kokemus viime aikaisista krii-

sitilanteista, kuten Kauhajoki,

Jokela ja Naantali, kiteyttivät

Minna Pihlman, Elina Kan-

kaanpää ja Marja Junttila, jot-

ka ovat Kokemäen Läheteen-

mäen koulun opettajia.

Kaikilla on varmasti ollut

elämässään tilanne, jossa tun-

tuu, ettei tästä pääse ei yli ei-

kä ympäri. Monasti tilannet-

ta voi kuvata sanalla kriisi; jo-

ka jo sinällään on laaja käsite,

Eija Palosaari muistutti. Hän

on katsonut koulutragedioi-

den läpikäyneitä ihmisiä kas-

voista kasvoihin - Kriisi on ti-

lanne, jossa ihmisen aikaisem-

mat kokemukset ja keinot eivät

riitä tilanteen ymmärtämiseen

ja psyykkiseen hallitsemiseen,

hän selventää. - Onmuisettava,

että silloin ollaan sekä primitii-

visten että samalla henkilökoh-

taisten selvitymisprosessien va-

rassa. Ihminen ei välttämättä

käyttäydy persoonallisuutensa

mukaan ja se, mitä tukimuotoa

tulee vaalia, tulee valita kriisi-

ja reaktiotyypin mukaisesti.

Länsi-Suomen Kesäyliopis-

ton järjestämässä ja opetus-

hallituksen rahoittamssa tilai-

suudessa keskityttiin erityises-

ti kodin ja koulun yhteistyöhön

kriisitilanteessa. Mitä tiedolla

on sitten merkitystä kun koh-

taa kriisin kokeneen? - Kou-

lutus tarjosi juuri työvälineitä

kriisissä olevien lasten ja nuor-

ten kohtaamiseen. Juuri koulut-

tajan käytännönkokemus asias-

ta ja konkreettiset esimerkit an-

toivat työvälineitä, Lähteenmä-

en opettajakolmikko summasi.

Jaottelu eri kriisityyppei-

hin perustuu ihmisen biolo-

gispohjaisiin, automaattisesti

laukeaviin keinoihin suojau-

tua erilaisissa rasitustilanteis-

sa. - Niinpä tukimuoto tulee

valita kriisi- ja reaktiotyypin-

mukaisesti. Palosaari sanoi.

- Äkilliseen kriisin vaiheisiin

kuuluvat sokkivahe, reaktio-

vaihe, työstymis- ja käsitte-

lyvaihe. Sokissa, suojaverk-

kovaiheessa kuulee tapahtu-

neen kokijalta usein sanat ”ei

voi olla totta”. Reaktiovaihees-

sa, kun tapahtuneen merki-

tyksen avautuminen koetaan

vahvemmin tuntein tulee ns.

”ei saa olla totta”-vaihe. - Vie-

ressä olijan suusta ovat tuttu-

ja lauseet ”ihminen oli poissa

tolaltaan”, ”ihminen vain huu-

si” tai ”siinäpä hän nyt paljas-

ti todellisen luonteensa/en oli-

si ikinä uskonut hänestä”.

Läsnä oikealla tavalla

Kriisin työstymis- ja käsittely-

vaiheessa ihmisen suusta pur-

kautuvat usein toteavat sanat

”näin tässä kävi”. Kriisin koke-

misen eri vaiheet on hyvä pi-

tää tiedossa, sillä myös loh-

dutuksen sanat voivat tuntua

eri vaiheissa ihan erilaisilta:

”Paistaa se aurinko vielä ri-

sukasaankin” tai ”sä tulet sel-

viytymään” voi saada eri soin-

nun. - Ja se, että koululainen

käyttäytyy hyvin voi tarkoittaa

myös sitä, että ihminen on jää-

nyt ikään kuin shokkitilaan.

Hän ei ole kriisin eri vaihei-

ta saanut, kyennyt tai pystynyt

käydä läpi, Palosaari sanoo.

Lähellä olevilla pitäisi olla

herkät antennit havainnointiin

ja läsnäoloon oikealla tavalla.

Palosaari viittasi sekä ammat-

tilaisuuden ja kokemuksen

arvostukseen yhtähyvin kuin

tuntemukseen. Eri tilanteis-

sa se suuri apu voi olla talon-

mies, toisessa vanhemmat tai

opettajat tai ystävät tai ammat-

tiauttajat. Monet oppilaat ovat

kertoneet, että he haluavatkin

puida koulun sisässä tapahtu-

nutta kriisiä vain koulussa.

Vanhempien ei silti tarvit-

se kokea alemmuuskriisiä, ar-

jan anto ja turva on arvokas-

ta. Se mitä koulupäivän jäl-

keen tapahtuu voisi olla sitä,

että vahemmille välittyy tieto,

että asiaa on käsitelty koulus-

sa ja on kannustettu siihen, et-

tä kotona voi halutessaan asi-

asta puhua.

Kriisin kohdanneiden tuki-

muotona ja eheytymistapoina

on yleensä arvio jatkotarpees-

ta sekä aloitteelisuus tuen jär-

jestämisessä. Psykolginen pi-

kapurku kuuluu ammattilai-

sille. Kokemuksen psykolo-

ginen läpikäyynti ryhmässä,

tapahtuneiden asioiden pur-

ku, myös työntekijöille on tär-

keää.

- Vertaistukiryhmät, trau-

maseminaarit, suru- sekä krii-

si- ja traumaterapiat ovat mo-

nelle keino eheytyä.

Keskustelu

on kaiken a ja o

Mitä sitten, jos ei tunnu mil-

tään? Eri keskusteluvaiheissa

koululuokassa on tärkeää, se,

että koulun ja kodin aikuiset

ovat valmiita keskustelemaan

lasten ja nuorten kanssa tuo-

reesta järkyttävästä tapahtu-

masta. - Keskustelutuokioi-

den ei tarvitse olla pitkiä, kes-

keinen ote on tässä-ja nyt, Pa-

losaari sanoo.

Keskusteluvaiheieissa käy-

dään läpi mitä todella on ta-

pahtunut. - Varmistetaan fak-

tat sen hetkisen tiedon mukai-

seksi. Läpikädyään se, ”miten

sait tietää”, mitä ajattelit”, ”mitä

tunsit” ja vaikkapa ”miten ke-

ho reagoi”. Mietitään missä ol-

tiin mitä oltiin juuri silloin te-

kemässä. Ei tarvitse pelästyä

jos on olo ettei tunnu miltään,

kunhan tuo tunne ei jää päälle.

- Tunteet tapahtuneesta saatta-

vat herätä vasta myöhemmin-

kin. Usein on vaan kummas-

tusta ja järkytystä tai tunteiden

puutetta. Keho reagoi taval-

laan. - Voi olla jännittymistä,

kipuja, levottomuutta.

Kuinka voin auttaa on pal-

jas kysymys, joka yleensä tulee

hätää nähneen mieleen. Palo-

saari sivusi tässä kohdin myös

ns. kasautuvaa stressiä - Siinä

koetaan, ettei olla vielä valmii-

ta kohtaamaan tapahtunutta,

pantataan tunteita, ollaan eh-

kä silti vielä tehokkaita kou-

lussa tai töissä. Uupumuksen

pohjalle, sairastumisen saakka

ei tarvitse kuitenkaan jäädä tai

matkata, ei vaikka opettaja tai

työnantaja/rehtori ajattelisikin

että tuohan on ”selviytyjätyyy-

pi ja hyvä työntekijä”. Ulospäin

voi näyttää nimittäin siltä. -Ih-

misellä on pyrkimys palautua.

Miten sitten auttaa itseään tai

toista etenpäin? - Puhuminen,

muistelu, arki, liikunta, siinä

ihan koettavia keinoja, Palo-

saari sanoo.

Työnjaon

pitäisi olla selvä

Erityistä huomioitavaa koulun

kriisivalmiudessa on valmiu-

det, jotka ovat lakiin perustu-

via ja sovittuja.- Että on johta-

juus, joka on ennalta sovittua,

että on yhteys pelastusjohtoon

ja kunnalliseen kriisivalmius-

ryhmään. Pitää olla tiedossa

miten työhön ryhdytään, kut-

sutaanko koulun kriisivalmi-

usryhmä koolle vaiko ilmoit-

tautuvatko he ennalta sovitus-

ti. Kuten elämässä muutenkin

työnjako pitäisi olla selvä.

- Silloin kyseeseen tulee

koulun kriisirymä rehtori joh-

tajana, kunnallinen kriisival-

miusryhmä, sosiaali- ja ter-

veystoimi, seurakunta, kes-

kussairaala, spr, paikalliset

vapaaehtoiset, muut vapaa-

ehtoiset, Palosaari listaa. Tie-

dottaminen merkitsee sitä, et-

tä infopohjat ovat valmiina ja

tiedonvastuu selvillä. - Kai-

ken kaikkiaan koululla on ol-

tava oma kriisivalmiusryhmä

ja kriisivalmennussuunnitel-

ma, ja kodeilla tieto suunni-

telmista.

Luennolle osallistuneet

Lähteenmäen koulun opetta-

jat otaksuivat oman koulunsa

kriisivalmiuksien olevan hy-

vät. - Toimimme pienellä kou-

lulla, joten uskoisimme asi-

an olevan kunnossa. Toki asi-

aan on aina hyvä paneutua ja

koulun kriisisuunitelmaan tu-

tustua itsekunkin. Kolmikko

Pihlman, Kankaapää ja Junt-

tila antoivat arvoa sille, ettei

omia kokemuksia ole onnek-

si vielä ehtinyt kertyä. - Aihe

on kuitenkin aina yhtä ajan-

kohtainen ja pysäyttävä. Tässä

työssä pitää olla aina toiminta-

valmiudessa kriisien suhteen.

Koskaan ei tiedä mitä päivä

tuo tullessaan.

- Luento oli avartava ja antoi konkreettisia esimerkkejä todellisten kriisitilanteiden

kohtaamiseen. Oli mielenkiintoista kuunnella vahvaa asiantuntijaa Lähteenmäen

koulun opettajat Minna Pihlman, Elina Kankaanpää ja Marja Junttila summasivat

päivän antia.

- Uupumuksen pohjalle ei saisi jäädä, ihmisellä on pyrkimys palautua, Palosaari muistutti puhuessan kodin ja kou-

lun yhteistyöstä kriisitilanteessa Kokemäellä. - Ja toimintavalmiudet kriisiltilanteessa ovat lakiin perustavia ja so-

vittuja.

”

Lähellä olevilla pitäisi olla

herkät antennit havainnointiin

ja läsnäoloon oikealla tavalla.

Älä anna

tulipalon pilata

joulun tunnelmaa

Tyypilliset joulun ja vuo-

denvaihteen tulipaloriskit

liittyvät kynttilöihin, tu-

lentekovälineisiin ja ilotu-

litteisiin. Kynttilöistä, tui-

kuista ja roihuista syttyi

viime vuoden joulukuussa

35 tulipaloa ja tulentekovä-

lineistä 179. Viime joulu- ja

tammikuussa ilotulitteista

ja pyroteknisistä tuotteista

syttyi peräti 248 tulipaloa.

Joulukuussa kynttiläpa-

loja syttyy enemmän kuin

minään muina kuukausi-

na. Tärkein kynttilöitä kos-

keva turvaohje on, että pa-

lavaa kynttilää ei saa jättää

hetkeksikään yksin ilman

valvontaa.

Kynttiläpalot saavat al-

kunsa kynttilän kaatumi-

sesta, liian lähellä olevista

verhoista tai muista koris-

teista, vieri viereen asetel-

luista tuikuista, liian um-

pinaisesta kynttilälyhdystä

tai siitä, että kynttilä on si-

joitettu esimerkiksi muovi-

sen parvekekalusteen pääl-

le.

Ulkoroihut aiheuttavat

tulipaloja, kun tuuli len-

nättää niitä pensaaseen, ai-

taan tai rakennuksen sei-

nustalle.

Tuli voi tarttua roihusta

myös ohikulkijan vaattei-

siin, jos se on liian lähellä

kulkureittiä.

•

Kynttilä sijoitetaan avoimeen paikkaan. Vieressä tai ylä-

puolella ei ole mitään, mikä voisi syttyä tuleen tai läm-

mettyään taipua kynttilän päälle.

•

Kynttilänjalka on metallia, lasia, posliinia tai kiveä ja

kynttilä pysyy siinä tanakasti. Mansetteja ei käytetä.

Kynttilä sammutetaan ennen kuin se on palanut aivan

loppuun.

•

Tuikut asetetaan palamattomalle ja lämpöä eristävälle

alustalle, vähintään 5 cm:n etäisyydelle toisistaan. Jos

allaspalo syttyy, se tukahdutetaan esimerkiksi sammu-

tuspeitteellä tai matolla. Vettä ei missään nimessä saa

käyttää.

•

Kynttilälyhty on palamatonta ainetta ja vähintään noin

litran kokoinen, ja siinä on riittävästi tuuletusaukkoja,

jotta se ei kuumene liikaa.

•

Parvekekynttilää poltetaan turvallisessa lyhdyssä, jo-

ka kiinnitetään vahvasti riippumaan tai asetetaan pa-

lamattomalle alustalle niin, että tuuli ei pääse kuljetta-

maan sitä.

•

Ulkotuli asetetaan tukevasti lumihankeen, hiekkaan

tai palamattomaan, painavaan astiaan. Tulet sijoitetaan

koosta riippuen 3–5 metrin etäisyydelle palavasta ai-

neesta sekä kulkuteistä. Jätkänkynttilät on pidettävä jo-

pa 10 metrin etäisyydellä, koska niistä lentää kipinöi-

tä pitkälle.

Tärkein kynttilöitä koskeva turvaohje on, että pa-

lavaa kynttilää ei saa jättää hetkeksikään yksin il-

man valvontaa.

Suuret kynttiläryhmät ovat näyttäviä. Erityises-

ti tuikkujen kanssa tulisi kuitenkin muistaa, ettei

niitä tule sijoittaa 5 cm:ä lähemmäs toisistaan.

Page 22 - Alueviesti_52_2009