15
Keskiviikko toukokuun 29. 2013
Sinun sivusi
▶
YLEISÖLTÄ
Ilmaise mielipiteesi Alueviestissä, lähetä postia
tai
PL 101, 38201 Sastamala
Dementiakodissa tyhjä huone
Käväisin tässä dementiakoti
Tupahoivassa. Vein laatikol-
lisen raparperinvarsia omaan
käyttöön turhan isosta kas-
vustosta. Pilkottiin niitä sii-
nä muutaman asukkaan ja
emännän kanssa ja kuu-
lin kummia. Talossa on yk-
si huone ollut kuukauden
tyhjänä, eikä asukasta tule
ainakaan omasta kaupungis-
ta. Selitys oli se, että ei saada
palveluseteleitä.
Tyrmistyin. Paikka, jos-
sa itsekin haluaisin elämä-
ni ehtoon viettää, jos olisin
muistisairas, ei saa asukkaita
rahan puutteen takia. Onko-
han asiaa katsottu joka kan-
tilta? Paljonko kansantalou-
dellisesti ajateltuna sääste-
tään jo siinä, että ihmiseltä
jää turruttavat lääkkeet pois.
Pöydän ääressä työskenteli
puolisen vuotta talossa ollut
asukas, joka joulun tienoil-
la käveli rollaattorin avulla
ja valitti huimausta. Nyt hän
kulki reippaasti ilman apu-
välinettä ja lenkkeilee pihal-
la päivittäin. Vaikka muisti
pätkii pahasti, on elämänlaa-
tu parantunut turhien lääk-
keitten lähdön myötä. Rau-
hoittajina toimivat ihmiset,
eivät lääkkeet.
Haluaisin, että päättä-
jät vielä kerran miettisivät.
Minä en halua joutua paik-
kaan, missä ei kukaan eh-
di kävelyttää ulkona ja saan
kaiken päivää virua sängys-
sä hankkimassa makuuhaa-
voja, se hoito vasta kalliik-
si tulee. Tiedän, että isot fir-
mat ovat työntämässä lonke-
roitaan tällekin alalle ja ku-
ten yleensä käy, syövät pien-
yrittäjät, mutta miksi emme
suosisi paikkakuntalaista,
joka maksaa tänne veronsa.
Mietin vielä, että sallitaan-
ko kaupunkimme alueella
olevat hoitopaikat täytettä-
vän muualta tulevista, kun
omaakin tarvetta taitaa olla.
Kirsti Vesterbacka
Vanhus Vammalasta
Parveketupakointi
kuriin
Varokaa myrkkysyöttejä
Vielä
taloustietokilpailusta
Voisivatko parveketupakoi-
jat ajatella naapureitaan, ei-
kä vaan olla itsekkäitä ja pi-
lata toistenkin ihmisten par-
vekkeella olon. Eivät kaikki
halua vetää sitä kaameata ja
terveydelle haitallista kat-
kua sisäänsä ja kyllä myös
tupakoimattomilla on oike-
us nauttia parvekkeestaan.
Monelta on se oikeus evät-
ty näiden itsekkäiden ihmis-
ten takia. Savustakoon asun-
noissaan posket lommolla ja
pilatkoon terveytensä, mut-
ta naapureiden ei tarvitse sii-
tä kärsiä. Toivon että kaikis-
sa kaupungin vuokrataloissa
kielletään parveketupakoin-
ti ja siirrytään nykyaikaan se-
kä asukkaiden viihtyvyyteen.
Monella on pienet asunnot
ja kesän tullessa parvekkees-
ta tulisi olohuoneen jatko,
mutta onko liikaa pyydetty,
ilman tupakan savua.
Pannakko parvekkeelle
10 kg silakoita haisemaan?
Täällä Sastamalassa joku sai-
ras tai paremminkin sää-
littävä olio laittaa myrkky-
syöttejä koirille. Niitä on
ollut Rautavedenkadulla ja
nyt niitä on löytynyt Kaa-
lisaaresta ja Hopun alueel-
ta on myös löytynyt nau-
loilla täytettyjä lihanpaloja.
Minun mielestäni tälläinen
tyyppi olisi saatava kiinni ja
vastuuseen teoistaan.
Tapani Jokinen
Tiedoksi vain, Huittisis-
sa käytiin myös valtakun-
nallinen taloustietokilpailu.
Voiton veivät Pellonpuiston
koulun oppilaat Roosa-Ma-
ria Valo ja Olavi Nummisto
tasapistein. Kummankin tu-
los oli 42 pistettä. On Huit-
tisissa muitakin kuin hulluja.
Pirkko Kiviranta
•
Veli-Matti Saksi
Sielujen ja rahojen
karkaaminen tuntuu
kirkkovaltuustossa
Maalliset voimat vaikuttavat kirkossa, myös Sas-
tamalan seurakunnassa. Koko evankelisluterilais-
ta kirkkoa vaaniva jäsenten väheneminen muuttaa
päätöksentekoa ja sen helppoutta. Aiempina vuo-
sikymmeninä ja etenkin vuosisatoina kirkon raha-
varat olivat niin mittavat, että valtiotkin olivat ka-
teellisia. Erilaisia päätöksiä oli helppo tehdä, koska
rahaa oli, ja sitä tuli alati lisää.
Tämän myötä mitoitettiin toiminta, kiinteistöt
ja hallinto. Niiden lisääminen oli mahdollista ai-
na 1990-luvun alkupuolelle, jolloin vasta oikeasti
asetettiin kyseenalaiseksi valtauskontomme asema.
Muun muassa naispappeus ja suhtautuminen ho-
mouteen ovat ravistelleet kirkkoa ankarasti. Näiden
vaikutus kirkosta eroamiseen ja siihen liittymättö-
myyden lisääntymiseen yhdessä muiden yhteiskun-
nallisten muutosten ja kilpailutekijöiden kanssa on
laittanut kirkon ahtaalle.
Sielujen ja rahojen karkaaminen maallisille mark-
kinoille tuntuu myös Sastamalan kirkkovaltuus-
tossa. Ennen vain kuntapoliittiseen päätöksente-
koelimeen eli kunnanvaltuustoon mielletty ihmis-
ten keskeinen nokittelu on nostanut päätän myös
kirkkovaltuustossa. Se kuului, näkyi ja tuntui vii-
me torstaina.
Tämä tietenkin kohdistui pääosin Tyrvään pappi-
lan myyntiin. Sen kannattajat ja vastustajat aset-
telivat asioita vastakkain omien tarkoitusperiensä
mukaisesti. Saipa kirkkoherrakin kuulla kunnian-
sa, kun lapsiin ja nuoriin ei tällä valtuustokaudella
panosteta riittävästi.
Todellisuus on siis pujahtanut ennen niin rauhal-
lisiin ja vakavaraisiin seurakuntiin. Uusien tulojen
löytyminen on enemmän kuin hankalaa, koska jä-
senmäärä ei ehkä lähivuosina ole kasvussa. Lisäksi
monia seurakuntia, kuten Sastamalan seurakuntaa,
rassaavat melkomoiset kiinteistökulut. Ne ylittävät
miljoona euroa vuodessa. Pyhän Olavin turistivir-
rastakaan ei hirveitä heru, koska perinteisesti kirk-
koihin ei ole pääsymaksua. Lisäksi viime vuonna
piti ilmestyä esite, jota oli tarkoitus myydä viidel-
lä eurolla kävijöille. Esite tulee tänä vuonna, kos-
ka viime vuonna se hautautui hallinnon rattaisiin.
Kiinteistöjen myyntikään ei pelasta esimerkiksi Sas-
tamalan seurakuntaa pitemmällä aikavälillä. Mo-
niksi vuosiksi ei riitä yhtä tai kahta pappilaa myy-
täväksi. Ei, vaikka tälle vuodelle saattaa osua neljän
pappilan kauppakirjat. Lisäksi kiinteistöjen myynti
vaatii kirkkovaltuustossa määräenemmistön. Tämä
tarkoittaa Sastamalassa 22 valtuutettua. Lisäksi tuo-
miokapitulilla on sanansa sanottavana.
Niinpä seurakunnat joutuvat miettimään sitä ta-
voitteiden ja kustannusten viidakkoa, johon kun-
nat ovat jo noin kaksikymmentä vuotta raivanneet
tietään. Ikävien päätösten tekeminen ei ole helppoa,
eikä se miellytä ketään. Sellaiset sanat, kuten so-
peuttaminen, talouden tasapainotus ja henkilökun-
nan vähentäminen ovat nykyisin arkipäivää myös
Sastamalan seurakunnassa.
Hieman jään kaipaamaan lapsi- ja nuorisotyössä sel-
laista avausta, jossa työtä tehtäisiinkin keskellä kylää
jossakin vapaassa kivijalkahuoneistossa. Sinne oh-
jaisi nuoria tai vanhempiakin ihmisiä iloisesti väri-
tetty valomainos. Vuokra tuskin on suuri ongelma,
sillä rahaahan vapautuu, kun neljän pappilan käyt-
tökulut jäävät pois. Seurakunnan pitää näkyä, kuu-
lua ja olla houkutteleva.
SAKSI
TUT
Mitä teit Sastamalan kaupunki?
Olisin lähdössä valvotul-
le kuntoutuskursille tai lo-
malle. Olin 2012 Ylläksel-
lä 5 vrk hotellimajoitukses-
sa täysihoidolla, omavastuu
18,50€. Olin 2012 Levillä 5
vrk hotellimajoituksessa täy-
sihoidolla, omavastuu 18,50.
Vielä ehdin keskusliiton val-
votulle lomalle Kerimäelle
kesäkuussa 2013. Kuntou-
tuskeskus Herttuassa jäsen-
hinta on 15 €/vrk (normaa-
li hinta 93 €/vrk). Siis 5 vrk
täyshoidolla 75 €. Matkat
Kerimäelle on maksettava it-
se. Kuka järjesti? Kolmannen
sektorin palveluntuottaja va-
paaehtoisin jäsenvoimin ja
Mielenterveyden Keskusliit-
to. Edellä mainitut kuntou-
tusmatkat vaativat paikallis-
yhdistyksen jäsenyyden 12 €
/vuosi. Sastamalan kaupunki
ei ilmeisesti kovinkaan paljon
arvosta kolmatta sektoria pal-
velun, virkistyksen ja vertais-
tuen tuottajana. Jääköhän nä-
mä kuntoutukset historiaan,
jos kolmannen sektorin toi-
minta-avustukset jäävät pro-
millen luokkaan. Olen Vam-
malan seudun Mielenterveys-
yhdistys VoiMia ry:n jäsen.
Jukka Lönnberg
Tarinaa hukkaputkeen
Olen lähietäisyydeltä seu-
rannut maassamme vello-
vaa suurpetokeskustelua li-
ki viiden kuukauden ajan.
Tänä aikana olen kiinnittä-
nyt huomiota siihen asian-
tuntemattomuuteen, joka
näyttää vaivaavan sekä kan-
saa, luonnonsuojelijoita et-
tä tutkijoita. Etenkin minua
häiritsee DNA -tutkimuk-
sen voimakas korostaminen
susien puhtauden määritte-
lyssä ja se seikka, että maas-
samme kuten myös muu-
alla Skandinaviassa oikeus-
laitokset jakavat tuomioita
pelkän DNA-analyysin pe-
rusteella. Koska eläinten ro-
tupuhtauden määrittelyyn
tarvitaan aina myös morfo-
loginen analyysi, laadin pie-
nen ohjekirjan tästä aiheesta,
joka on kaikkien luettavissa
osoitteessa
.
fi/koirasusi.pdf
Toivon tämän kirjan an-
taman tiedon kannustavan
keskustelijoita, asiantunti-
joita ja viranomaisia tarkem-
min huolehtimaan siitä, mi-
tä me suojelemme ja miksi
sitä tehdään.
Itse olen eläkkeellä ole-
va tietoliikennetekniikan
FM, tietokirjailija, opettaja,
it-alan yrittäjä ja konsultti.
Näin ollen jokainen voi hy-
vällä omallatunnolla todeta,
että en tiedä asiasta mitään.
En todellakaan tiedä, mutta
kaikki tieto on jokaisen va-
paasti saatavissa kirjastoissa,
internetissä ja oikeassa luon-
nossa.
Kaj Granlund