22
Keskiviikko toukokuun 29. 2013
Häijään oriasema
sai hyvän startin
Kahden nuoren naisen luotsaama keinosiemennykseen
erikoistunut oriasema on ainoa laatuaan Pirkanmaalla.
Pauliina Vilenius
Kun kaksi nuorta naista ha-
luaa tehdä hevosista itselleen
ammatin, ei ihan heti käväi-
se mielessä, että he perustai-
sivat oriaseman ja erikois-
tuisivat keinosiemennyk-
seen. Näin
Laura Lindroos
ja
Kati Ruusunen
kuitenkin
tekivät. Heidän yrityksensä,
Häijään oriaseman, avajaisia
vietettiin viikonvaihteessa.
Lindroos
ja Ruusunen
tutustuivat toisiinsa ylö-
järveläisessä siittolassa, jos-
sa Ruusunen työskenteli ja
jonne Lindroos tuli avusta-
jaksi. Kumpikin on suorit-
tanut siittola-avustajakurssin
Ypäjällä vuonna 2007. Lau-
ra on koulutukseltaan agro-
logi, Kati hevostenhoitaja.
Lauran kotona, jonne ori-
asemakin perustettiin, on ol-
lut hevosia vuodesta 1993 ja
siitä lähtien Lindroosit ovat
harjoittaneet pienimuotois-
ta kasvatustoimintaa. Taus-
tat siittolayrittäjyydelle siis
olivat kunnossa.
”Ratkaisut
olivat lopulta
aika nopeita. Pyörittelim-
me ideaa vuodenvaihtees-
sa ja yritys perustettiin huh-
tikuussa. Jos talli ja tilat ei-
vät olisi olleet valmiina, toi-
minnan käynnistäminen oli-
si varmasti ollut mahdoton-
ta”, Kati Ruusunen sanoo.
Päätöksen tekemistä vauh-
ditti myös se, että siittola,
jossa Kati työskenteli, lo-
petti toimintansa. ”Saimme
entisestä työpaikastani edul-
lisesti irtaimiston, kuten pu-
kin, pakkopilttuut ja labora-
toriovälineet. Näin ollen in-
vestoinnit jäivät kohtuulli-
siksi.”
Oriaseman
käytössä on
tällä haavaa viisi oria. Kol-
me hevosista asuu kesän yli
Häijäässä, kaksi käy pai-
kan päällä tarvittaessa. Orit
hyppyytetään maanantai-
sin, keskiviikkoisin ja per-
jantaisin. Hyppyyttäminen
tapahtuu pukin päälle, sil-
lä se on huomattavasti tur-
vallisempaa kuin toimimi-
nen oikean tamman kanssa.
”Tällä tavalla minimoidaan
kaikki riskit, sillä koskaan
ei tiedä vaikka tamma pot-
kaisisi oria”, Ruusunen ker-
too. Konkariorit eivät tar-
vitse hyppyytyshetkellä mi-
tään kommervenkkejä, vaan
ovat heti valmiina toimin-
taan. Toisia houkutellaan
kiimaisen tamman hajulla
tai tuomalla tamma viereen
nuuhkittavaksi. ”Kaikilla
hevosilla on oma tapansa,
eivät oritkaan sentään mi-
tään koneita ole”, Ruusu-
nen naurahtaa.
Orin
tuottaman sperman
määrä vaihtelee, mutta jo-
ka kerta siitä tutkitaan ti-
heys ja liikkuvuus mikro-
skoopin ja fotometrin avul-
la. Spermasta pidetään tark-
kaa kirjaa ja sen laatua arvi-
oidaan prosentuaalisesti sen
mukaan, kuinka paljon vi-
pinää eritteessä on. Kun laa-
tu saadaan selville, sperma
laimennetaan maitopohjai-
sella nesteellä, joka sisältää
mm. antibioottia. Nesteen
avulla sperma kestää säily-
tyksen ja kuljetuksen, sillä
Matkahuolto on Lindroo-
silla ja Ruususella ahkeras-
sa käytössä. Spermaa lähtee
Häijäästä joka hyppyytyspäi-
vä pitkin Suomea.
Jos
oriasemalla on kii-
massa olevia tammoja, Ka-
ti keinosiementää ne. Siit-
tolaeläinlääkäri
Jaana Esko-
la
tekee tiineystarkastuksen
16 vuorokauden kuluttua ja
mikäli tamma on kantava,
30 päivän kuluttua kohdus-
sa erottuu jo pieni varsan al-
ku. Mikäli hedelmöittymistä
ei tapahdu, yritetään seuraa-
van kiiman tullessa uudel-
leen. ”Varsat laitetaan alulle
huhtikuun ja elokuun välil-
lä, jotta ne syntyisivät kesäl-
lä. Tamma kantaa varsaa 11
kuukautta.”
Laura
Lindroos ja Ka-
ti Ruusunen ovat todella
tyytyväisiä oriaseman saa-
maan starttiin. Yritys on ai-
noa laatuaan Pirkanmaalla,
lähimmät kollegat löytyvät
Loimaan suunnalta. ”Olem-
me saaneet asiakkaiksi van-
hoja tuttuja entiseltä työ-
paikaltani. He ova tyytyväi-
siä, kun toiminnan jatkaja
löytyi läheltä”, Ruusunen
iloitsee.
Suomenhevosori Ponuveikko on vanha konkari siitos-
työssä. Kati Ruusunen kehuu 19-vuotiasta Veikkoa var-
maksi ja luotettavaksi oriiksi.
Tästä se lähtee. Laura kiinnittää tamman pakkopilttuuseen, solmii sen hännän ja tekee pesut ennen kuin Kati suo-
rittaa keinosiemennyksen.
Kissa ei ole
lainsuojaton
Kadonneista ja löytyneistä lemmikeistä
ilmoitetaan alueen löytöeläintarhaan.
Maija Ankkuri
Kissa ei ole enää vuosiin ol-
lut lainsuojaton, vaikka mo-
ni tietämätön yhä niin kuvit-
telee. Kevät vaikuttaa kissan
mielialaan niin, että se saat-
taa pyrkiä salaa liikekannal-
le. Leikattu, ulkona vapaas-
ti liikkuva kissa harvoin läh-
tee kovin pitkälle. Kissa on
luonteeltaan utelias, joten se
saattaa livahtaa salamatkus-
tajaksi autoon ja päätyä vie-
raalla seudulle. Karannut
kissa voi piileskellä puussa,
livahtaa naapurin autotalliin
tai vajaan. Kissoja on löyty-
nyt jopa vierailta vinteiltä,
mutta mitenkään jokapäi-
väistä se ei ole.
Jos kissa varotoimista
huolimatta karkaa omine
lupineen vaikka kadulle tai
jopa naapurin pihalle, sitä
suojaa laki. Kissan voi toi-
mittaa löytöeläinten talteen-
ottopaikkaan, mutta sitä ei
saa vahingoittaa.
Etenkin
maaseudun kis-
sanystävillä on kautta aiko-
jen ollut tapana alkaa ruok-
kia pihaympäristöön il-
mestynyttä vierasta kissaa.
Ruokkimisessa ei ole mitään
väärää, koska etenkin talvel-
la karannut sisäkissa voi me-
nehtyä, ellei se osaa pyytää
ruokaansa eikä löydä kotiin.
Ruokkijan ja kenen hyvänsä
kissahavainnontekijän kan-
nattaa huomioida, että kis-
saa odotetaan todennäköi-
sesti kotiin. Niinpä ilmoitus
internetin karkurit.fi –sivuil-
le sekä kunnan löytöeläintar-
haan on paikallaan. Kisso-
ja mikrosirutetaan nykyisin
enenevässä määrin. Mik-
rosirutiedot voi tarkistuttaa
kunnaneläinlääkärillä.
Kissoja
jää jonkin verran
liikenteen uhreiksi. Myös
kotona voi sattua vahinko,
kun kissanomistaja tuulet-
taa asuntoa jos kissa pääsee
suojaamattomalle ikkuna-
laudalle tai lasittamattoman
parvekkeelle. Ikkunalla tai
parvekkeenreunalla kissa
saattaa tavoitella ohi lentä-
vää lintua tai tuulen tuiver-
tamaa roskaa ja pudota alas.
Tällöin kissa pitää toimittaa
eläinlääkäriin. Kissan siir-
rossa ja liikuttamisessa nou-
datetaan samoja ohjeita kuin
jos kissa joutuu liikenneon-
nettomuuteen.
Sastamalan
kaupungin-
eläinlääkäri Pertti Valkama
painottaa, ettei loukkaan-
tunutta eläintä saa käännel-
lä ja väännellä vaan se pitää
siirtää mieluummin tukeval-
le alustalle. Valkama oheistaa
olemaan varovainen, koska
loukkaantunut eläin saattaa
olla aggressiivinen.
Sastamalan löytökissoja
Kiikoisten löytöeläinpalve-
lussa hoitava Mira Ekholm-
Martikainen kertoo kah-
desta äskettäin liikenneon-
nettomuuteen joutunees-
ta kissasta, joista toinen ei
selvinnyt.
”Vaikeasti loukkaantunut
kissa oli raahautunut ihmis-
ten pihaan ja ehti olla siel-
lä monta tuntia ennen kuin
minuun otettiin yhteyttä”,
pahoittelee paikalle kiireh-
tinyt Mira Ekholm-Marti-
kainen.
”Nostin loukkaantuneen
kissan kantokoppaan ja vein
eläinlääkärille. Mitään ei ol-
lut enää tehtävissä.
Toisella kissalla kävi hyvä
tuuri. Sillä oli vain vähän
nirhamia, ja se on toipunut
hyvin. Omistajaa ei ole ta-
voitettu, mutta kissa pääsee
pian uuteen kotiin. Tarhalla
on myös muita uusia koteja
tarvitsevia löytökissoja, jois-
ta osa on pentuja”, Ekholm-
Martikainen kertoo.
Sastamalan ja Huittisten löytöeläimet:
Mira Ekholm-Martikainen
Kiikoisten löytöeläinpalvelu
050-3537884
Punkalaitumen ja Kokemäen löytöeläimet:
Matti Impola 050-561 5299
Onnettomuuspaikalta paenneesta lemmikistä voi il-
moittaa Suomen Löytöeläinavun numeroon 045-
8861307 tai karkurit.fi –sivuille.
Kadonneet ja löytyneet harraste-eläimet ilmoitetaan
tapahtumakunnan löytöeläintarhaan. Yhteystiedot
löytyvät karkurit.fi -sivustolta. Sivuilla on myös ka-
toamis- havainto ja talteenottoilmoituksia sekä koke-
musperäiset etsintäohjeet.
Poikakissa selvisi auto-onnettomuudesta pienillä nirha-
milla.
Anne Hiirisalmi
Stormin löytöeläinpalvelu
040- 7462730
1...,12,13,14,15,16,17,18,19,20,21 23,24,25,26,27,28,29,30,31,32,...36