17
Keskiviikko toukokuun 29. 2013
Kyläkierroksella
Nohkua-Tyrisevä hehkuu
kotiseuturakkautta
Tampere 50 kilometrin, Sastamalan Vammala noin 25 kilometrin ja
Nokia vajaan 30 kilometrin päässä; sopii kyläläisille.
Jaana Grankvist
Mauri Jokinen
istuu tyttä-
rensä
Maija Jokisen
kanssa
Nohkuan-Tyrisevän seuran-
talolla kahvilla. Kylällä viete-
tään perinteistä kevätpäivää.
”Jos sataa, niin yleensä vä-
keä tulee enemmän. Jos pais-
taa, väkeä tulee vähemmän.
Aurinkoisella ilmalla jää-
dään herkemmin kuopsut-
tamaan kukkapenkkejä ja
haravoimaan kotipenkkejä
tai mökkipihoja”, huikkaa
Nohkuan-Tyrisevän kyläyh-
distyksen puheenjohtaja Lei-
la Jokinen.
Maija,
27, on Maurin nel-
jästä lapsesta nuorin, synty-
peräinen tyriseväläinen. Kol-
me neljästä Maurin lapsesta
asuu syntymäkylässään.
Miten ihmeessä hän on
saanut jälkikasvunsa pesiy-
tymään juurilleen eikä häi-
pymään maailman tuuliin?
”Ei siihen mitään houku-
tuksia ole tarvittu. Tyrisevä
on hieno, hyvä paikka. Tääl-
lä on helppo olla kotiseutu-
rakas.”
Maija on käynyt kokei-
lemassa viihtymistä muual-
lakin. Hän opiskeli Hyvin-
käällä ja asui hetken Hel-
singissäkin, kunnes vakitui-
nen työpaikka asettui Tam-
pereelle.
”Kerrostaloasumistakin
olen kokeillut, mutta se ei
ole minun juttuni. Tarvit-
sen omaa tilaa ja puutarhaa.
Tyrisevällä asun vaarin van-
hassa talossa vanhempieni
kanssa, ja minulla on siskon
kanssa kimppakasvimaa, jos-
sa on muun muassa mansik-
kaa, perunaa, sipulia, puna-
juurta ja porkkanaa.”
”Työmatkaa
on alle 50 ki-
lometriä suuntaansa. Tam-
pereelta saan kaikki palvelut,
työterveyshuollonkin, joten
Sastamalan Vammalaan päin
ei juurikaan ole asiaa, paitsi
joskus kavereita tapaamaan.
Keskustaan täältä on noin 25
kilometriä.”
Maijan vaarin talon juu-
ret vankistuvat, kun Mauri
alkaa muistella.
”Kylän historia-asioihin
olen näkijänä liian nuori; pi-
täisi olla elänyt ainakin sata
vuotta. Isäni isä meidän ko-
titalon laittoi tänne. Silloin
Tyrisevä oli vielä Suoniemeä.
Olen minäkin talosta kolmen
neljän kilometrin päässä käy-
nyt asumassa, mutta takaisin
päädyin.”
Seurantalon
kevätpuffe-
tissa alkaa olla tohinaa; tuo-
reet korvapuustit menevät
kuin kuumille kiville.
Maurin katse kiertää tu-
tuksi tulleen kokoontumis-
paikan lattiaan.
”Isän kanssa tuotiin -
muistaakseni 1950-luvun
puolen välin paikkeilla -
Suoniemen kirkon läheltä
Kuloveden jäätä pitkin tuk-
keja, joista lattia tehtiin.”
Maijan ensimmäisiä muis-
tikuvia seurantalosta ovat
1990-luvun alun pikkujou-
lut, kesätanssit ja hirvipei-
jaiset, joissa kylän pienim-
mät vilistivät mukana.
Koulunpenkillä
Mauri
tuumaa istuneensa Tyrvään
Yhteiskoulussa.
”Satakuntaa aikoinaan ol-
tiin, mutta Tampereen veto-
voima vei. Porin suunta tun-
tuukin vieraalta. Viimeiset 20
työvuottani olin töissä Vam-
malan asemalla. Kuulin, että
sinne ollaan jotain uutta laitta-
massa, niin,Työteekkiä. Hyvät
hirret talosta remontin kanssa
paljastuivat”, Mauri sanailee.
”Kun Suoniemeä oltiin
liittämässä 1973 Nokiaan,
Tyrisevä halusi jo vuotta ai-
emmin liittyä Karkkuun.
Niin tapahtui, eikä siinä lii-
toksessa tietääkseni mitään
kapinahenkeä esiintynyt.”
Nokialle
Mauri suuntaa
kuitenkin vähintään kolmas-
ti viikossa.
”Aamukuudelta ajellaan
uimahalliin vajaan 30 kilo-
metrin päähän kotipihasta.
Siellä hallissa näkyvät mou-
hijärveläisetkin käyvän. Sas-
tamalaan en uimahallia kai-
paa, mikäli sitä ei tehtäisi
Häijääseen, heh.”
Tyrisevän-Nohkuan suun-
nalta kaikki palvelut ovat
tyssäänneet jo aikoja, ja sii-
hen on ehditty tottua.
”Itse asiassa on ihan sama,
mikä kotikunta on, kos-
ka veroäyrien erot kunnis-
sa ovat niin pieniä. Pääasia
on mieluinen ja rakas asuin-
paikka siinä kunnassa, min-
kä on valinnut”, Maija ja
Mauri kiteyttävät.
”Näin on, vaikka kulku-
yhteydet ovat oman auton
takana, ja vaikka pimeään
vuodenaikaan on niin pi-
meää kuin onkin. Meillä on
maaseudun rauha. Saa olla
ja möllöttää ilman seinänaa-
pureita, mutta seuraa ja yh-
teenkuuluvuuden tunnetta
saa, jos semmoista haluaa”,
summaa seutumaisemaan
aikoinaan Tottijärveltä kul-
keutunut
Leila Jokinen
.
”Itse asiassa on ihan sama, mikä
kotikunta on, koska veroäyrien erot
kunnissa ovat niin pieniä.”
Nohkuan-Tyrisevän
seutu
Noin 200 vakiasukasta.
Kuloveden rannoilla, Sastamalan itäosassa,
olevan seudun väkimäärä tuplaantuu kesä-
asukkaiden saavuttua.
Kylänaapureita ovat Karkku, Kutala, Häijää
ja Nokian Suoniemi.
Nohkuan aseman taru Pori-Tampere-rauta-
tien varrella loppui 1968 ja seisake poistet-
tiin käytöstä 1989.
Peltomaisemaa ryydittää Sastamalan kor-
kein kohta, 180 metriin kohoava Jyrävuori.
Alueen koululaiset saavat taksikyydin Kar-
kun koululle ja Sylvään koululle Vamma-
laan.
Maanantaisin kulkee asioimispalvelukyyti.
Kevätpäivää viettämään kokoontunut Nohkuan-Tyrisevän sakki asettui ryhmäkuvaan seurantalon portaille. Aikoi-
naan Tyriseväntie 190:een rakennetulla talolla oli vilkasta näytelmätoimintaa, ja kiertueille lähdettiin Heinooseen
ja Kutalaan.
Noudettaessa minimimäärä 1000 kg.
Olemme erikoistuneet erilaisten
metallijätteiden ja materiaalien
käsittelyyn sekä jatkojalostukseen.
Ympäristökeskuksen hyväksymä.
Suomen Autokierrätyksen
virallinen vastaanottopiste.
Toni Wesin
040 960 6281
040 183 5644
1...,7,8,9,10,11,12,13,14,15,16 18,19,20,21,22,23,24,25,26,27,...36