19
Keskiviikko elokuun 21. 2013
Leppäkerttuihin liittyy erilaisia uskomuksia
Suomessa leppäkerttulajeja on runsaat 60, maailmassa yli 4000.
Hannu Moilanen
Elokuu on vuoden satei-
sin kuukausi, väittää ilma-
tieteenlaitos. Silti usein elo-
kuussa on hienoja aurinkoi-
sia ilmoja ja viljapeltomaise-
mat muuttuvat viljan kyp-
syttyä silmiä hivelevän kau-
niiksi. Leppäkertut liikkuvat
mielellään myös loppukesäs-
tä ja viihtyvät usein viljapel-
loilla. Pohjoismaalaiset en-
nustivat muinoin leppäker-
tuista tulevaa satoa: jos pel-
lolla havaitulla leppäkertulla
oli yli seitsemän pistettä tu-
lisi huono sato ja leipä oli-
si kallista, jos pisteitä oli vä-
hemmän, tulisi sadosta hyvä
ja leipä olisi edullista.
Sadon ennustaminen on
hyvinkin voinut esi-isillem-
me onnistua, sillä monet
runsastäpläiset leppäkertut
syövät sienirihmaa ja niiden
esiintyminen viljassa on voi-
nut viitata sienitautien run-
sauteen, josta on seurannut
huono sato.
Leppäkertut
eli leppä-
pirkot (Coccinellidae) ovat
puolipallon muotoisia hi-
dasliikkeisiä pienehköjä ko-
vakuoriaisia. Suomessa lep-
päkerttulajeja on runsaat 60,
maailmassa yli 4000. Leppä-
kertut elävät 1–2 vuotiaiksi.
Seitsenpistepirkko on ylei-
sin suomessa tavattava pirk-
kolaji. Sen peitinsiivissä on
nimen mukaisesti seitsemän
tummaa pilkkua. Pirkon kir-
kas, oranssiin ja vereen vi-
vahtava väritys, toimii pe-
lotteena petoja vastaan. Sa-
na leppä merkitsi verta van-
hoissa itämerensuomalaisis-
sa kielissä.
Ihmisten
mielestä lep-
päkertut ovat sympaatti-
sia hyönteisiä ja niitä pide-
tään mielellään kädessä toi-
sin kuin useimpia muita ko-
vakuoriaisia. Ihmiset ovat
mieltyneet leppäkerttujen
kauniiseen peitinsiipien vä-
ritykseen, joka on kehittynyt
varoittamaan saalistajia lep-
päkerttujen pahasta mausta
tai myrkyllisyydestä.
Kertut syövät mm. kirvo-
ja ja punkkeja ja ovat siten
hyödyllisiä viljelijöille. Lep-
päkertut ovat viimeaikoina
harvinaistuneet siilien lail-
la, vaikka ovatkin edelleen
yleisiä koko maassa. Syynä
molempien vähenemiseen
pidetään ihmisten toimia;
kaikki on liian siistiä tai
puhdasta pihapiirissä. Siilit
tarvitsisivat lehti, oksa- ja
ruohokasoja, joissa pesiä ja
majoittua. Leppäkertut taas
kaipaisivat munimispaikko-
ja esimerkiksi erilaisten kor-
sien väleihin tai niiden sisä-
tiloihin. Kerttujen pesiä voi
ihminenkin rakentaa. Pesän
rakenne voi olla esimerkik-
si noin 20 cm pitkä viemä-
riputki tai vaikka kattohuo-
vasta kierretty putkilo, joka
täytetään tiiviisti vähän pi-
demmillä n. 20-30 cm pit-
killä ontoilla korsilla. Korsi-
en sisään ja väleihin jää lep-
päkertun mentäviä rako-
ja, joihin ne voivat munia.
Putkilo laitetaan pensaan tai
puun oksaan.
Eri kansojen
parissa lep-
päkerttuihin on liitetty eri-
laisia uskomuksia. Niiden
on toivottu tuovan hyvää
onnea tai ennustavan hy-
vää säätä. Monissa kielis-
sä leppäkertun nimitys liit-
tyykin tavalla tai toisella au-
rinkoon. Viikingit omistivat
muinoin leppäkertun rak-
kauden jumalattarelle. Kris-
tinuskon leviämisen myötä
leppäkertun symboliikka
muuttui, se alettiin yhdis-
tää Neitsyt Mariaan. Mo-
nissa kielissä leppäkerttu-
jen nimitykset viittaavat
jollakin tavalla aurinkoon
ja pyhään. Ruotsinkielessä
leppäkerttu on nyckelpiga,
joka tarkoittaa Neitsyt Ma-
rian avaimenvartijaa.
Nykyaikana leppäkertuil-
le on syntynyt uusia symbo-
limerkityksiä. Euroopassa
sitä näkee käytettävän mm.
luomutuotteiden, poliitti-
sen puolueen, luonnonsuo-
jelun, kirjakerhon markki-
nointiin tai jopa auton mai-
nontaan.
Seitsenpistepirkko viljapellossa ennusti aikoinaan hyvää satoa ja edullista leipää. Myös hyvää onnea ja aurinkoista säätä pirkon uskottiin tuovan.
1...,9,10,11,12,13,14,15,16,17,18 20,21,22,23,24,25,26,27,28,29,...36