Page 15 - Alueviesti 19-2014

15

Keskiviikko toukokuun 7. 2014

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Punkalaidun

joutuu yhdeksi

silmätikuksi valtion

turvatalkoissa

P

unkalaitumen kunta koki shokkihoitoa vii-

me maanantaina, kun Maahanmuuttovirasto

ilmoitti lakkauttavansa Haukankosken vas-

taanottokeskuksen elokuun lopussa. Syyksi ilmoi-

tettiin se, että turvapaikanhakijoiden määrä on las-

kenut, joten valtion kansainvälisissä turvatalkois-

sa ei enää Haukankoskea tarvita. Syy on tietenkin

hyvä, jos se perustuu siihen, että maailman kanso-

jen ihmisten ei enää tarvitse etsiä turvapaikkaa, kun

omassa maassa ei voi elää.

Kääntöpuolella on lähes kymmenen vuotta jatku-

neet tiukennukset maahanpyrkijöiden ottamisessa

Suomen huomaan. Milloin mistäkin syystä turva-

paikanhakijoita käännytetään takaisin oloihin, jois-

sa ihmisarvoinen elämä on yhtä suuri haave kuin oi-

kean joulupukin kohtaaminen. Toivottavasti Suomi

kuitenkin täyttää velvollisuutensa heikompia koh-

taan ja syy Haukankosken tarun päättymiselle on

oikea. Kun seuraa valtiovallan toimenpiteitä, jotka

kohdistuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, niin

eittämättä mieleen hiipii ajatus vastaanottokeskus-

toiminnan keskittämisestä. Eli jonkinlaisen reser-

vaatin perustamisesta kivikylään, jossa harmaat ker-

rostalot varjostavat lasten leikkipaikkoja, ainoa kas-

vullisuus kampeaa asvaltin rakosista kohti aurinkoa

ja virikkeitä löytyy vain kulmakuppilasta.

Tämän näyn aurinkoisella puolella on Punkalai-

tumen Haukankosken vastaanottokeskus. Enti-

nen päihdeongelmaisten työsiirtola on kohennet-

tu maahanmuuttajille, joille on tarjolla vaikkapa ui-

mahallin palveluita omassa pihapiirissä. Kiinteistön

lisäksi Punkalaitumen kunta on sijoittanut runsaas-

ti voimavaroja maahanmuuttajien Suomeen aset-

tumisen helpottamiseksi. Kaikenlaiseen koulutuk-

seen on kiinnitetty huomiota, jopa valtakunnallis-

ten kehujen saattelemana. Nyt kiitokseksi tarjotaan

työttömyyttä.

Kunnassa on kokemusta turvapaikanhakijoista jo

vuodesta 1992 lähtien. Parhaimmillaan asukkais-

ta noin kolme prosenttia on ollut ulkomaalaistaus-

taisia. Kuntalaiset ovat ottaneet heidät omakseen ja

järjestäneet erilaisia tilaisuuksia, joissa luonteva tu-

tustuminen on ollut mahdollista. Ulkomaalaiset on

otettu kuntalaisiksi, joita ei juuri silmäkulmien alta

kurkita. Nyt kunta joutuu miettimään kiinteistöl-

le uutta käyttöä, jos vastaanottokeskustoimintaa ei

mitenkään saada pysytettyä.

Vuokratulojen menetys on tietenkin iso osa ongel-

maa, mutta myös niiden voimavarojen purkami-

nen, jotka on turvapaikanhakijoiden viihtyvyyteen

rakennettu. Ehkä uusi linjaus löytyy Sotesin kautta,

jonka alueella eli Sastamalassa ja Punkalaitumella

on runsaasti ikäihmisiä. Punkalaidunhan voi seu-

raavaksi profiloitua tehostetun palveluasumisen

huippukunnaksi. Maaseutu, oiva kiinteistö ja koh-

tuulliset palvelut puoltavat mahdollista tavoitetta.

No, jotakin on kuitenkin keksittävä. Näissä valtio-

vallan turvatalkoissa kun pääkaupunkiseudun ulko-

puolisia kuntia ei juuri turvata. Vireillä oleva val-

tionosuusuudistus kurittaa kummasti esimerkiksi

Punkalaidunta. Noin yhdentoista miljoonan val-

tionosuuspaketista häipyy lähivuosina hieman alle

miljoona, jos kaavailut pitävät kutinsa. Sastamala

taitaa menettää kolme miljoonaa. On siinä ihmette-

lemistä, kun juustohöylät ovat jo tylsiksi raavittuja.

SAKSI

TUT

Äitienpäivä

"Jotain puuttuu, kun

kaikki eivät ole koolla"

▶

Mervi ja Lauri Jokinen arvostavat ihan tavallista

arkea. Perheen pojat Valtteri ja Väinö saavat kohta

pikkusiskon tai -veljen.

•

Pauliina Vilenius

pauliina.vilenius@alueviesti.fi

Kun perheessä on kaksi pien-

tä poikaa, saavat vanhemmat

toimia usein erotuomareina.

Toisaalta mitä enemmän lap-

sille tulee ikää, sitä parem-

min he leikkivät yhdessä.

Tämän ovat huoman-

neet Vammalan Kallialalas-

sa asuvat

Mervi

ja

Lauri Jo-

kinen

, jotka ovat vanhempia

3,5-vuotiaalle

Valtterille

ja

2-vuotiaalle

Väinölle

. Noin

kuukauden kuluttua perhe

kasvaa uudella tulokkaalla,

kun veljekset saavat pikku-

siskon tai -veljen. Lisäksi per-

heeseen kuuluu

Tito

-koira.

Arki on välillä melkois-

ta pyöritystä, mutta parasta

siinä ovat silti ihan tavalliset

pienet hetket, jolloin koko

perhe on koolla.

▶

Laurilla

on kolme sisa-

rusta, mutta Jokiset eivät ole

tietoisesti suunnitelleet suu-

ren perheen perustamista.

"Olemme pelanneet avoi-

min kortein. Kolmannen

lapsen kohdalla ajattelimme,

että sellainen saa tulla, jos on

tullakseen", Mervi sanoo.

Lauri toteaa sisarusten mer-

kityksen korostuneen kunnol-

la vasta vanhemmalla iällä.

Hän on perheensä esikoi-

nen, nuorimpaan veljeen on

ikäeroa 12 vuotta. "Olem-

me

Timon

kanssa lähenty-

neet vasta aikuisina."

Sisarukset ovat edelleen

tiiviisti tekemisissä keske-

nään, samoin kuin Mervi sis-

konsa kanssa. Myös isovan-

hemmat kuuluvat keskeises-

ti perheen arkeen.

▶

Laurin

vanhemmat asu-

vat naapurissa, joten Mer-

vi myöntää yhteyttä pidet-

tävän päivittäin. "Koska iso-

vanhemmat ovat vielä työ-

elämässä, olemme yrittäneet

hiukan rauhoittaa tahtia.

Omilla vanhemmillani po-

jat olisivat yötä vaikka joka

päivä, mutta ei isovanhem-

piakaan saa liiaksi rasittaa",

Mervi naurahtaa.

Mummuja muistetaan

myös ensi sunnuntaina, äi-

tienpäivänä. Mervi on vie-

lä sen verran tuore äiti, että

juhlapäivän perinteitä vasta

synnytetään. "Käymme ai-

nakin molemmissa mum-

muloissa. Mitään ylimää-

räistä ei ole tarkoitus tehdä,

vaan viettää aikaa yhdessä

perheen kanssa", pariskun-

ta suunnittelee.

"Tähän asti minua on muis-

tettu kukilla. Päivä muuttaa

varmasti hiukan muotoaan,

kun pojat kasvavat ja alkavat

ymmärtää mikä päivä on ky-

seessä", Mervi jatkaa.

▶

Jokiset

kasvattavat lap-

siaan maalaisjärjellä. Lap-

suudenkodeista on am-

mennettu asioita, joita nyt

oman jälkikasvun kohdal-

la sovelletaan. "Molempi-

en kodeista yhteinen piir-

re on varmaan se, että lap-

set otetaan pienestä pitäen

mukaan kaikkiin puuhiin",

Lauri pohtii.

Valtteri ja Väinö osallistu-

vat mielellään niin siivouk-

seen kuin piha-askareisiin-

kin. "Teemme paljon arkisia

asioita yhdessä."

Lauri haluaa kannustaa

lapsiaan myös harrastusten

pariin, aivan kuten lapsuu-

denperheessäkin on tehty.

"Liikunta on tärkeää eten-

kin nuorille, joten olemme

varmasti valmiita kuskaa-

maan lapsia niihin harras-

tuksiin, jotka he valitsevat.

Tähän saakka olemme käy-

neet vasta yleisurheilukilpai-

luissa, siellä riittää, että osaa

kävellä ja vähän juosta", van-

hemmat naurahtavat.

▶

Mervi

täyttää kohta 35

vuotta. Hän toteaakin tul-

leensa äidiksi 'vanhana'.

"Mutta se on vain hyvä.

Juoksut on ehtinyt jo juos-

ta. Emme kumpikaan kaipaa

mitään baari- tai menoelä-

mää, vaan arvostamme yh-

dessäoloa. Arvojärjestykses-

sä perhe on ykkönen. Jotain

puuttuu, kun me kaikki em-

me ole koolla", Jokiset poh-

tivat.

Vaikka välillä joutuu pu-

remaan hammasta ja setvi-

mään riitatilanteita, kahden

pienen pojanvesselin hymy

ja halaukset pelastavat har-

maammankin päivän.

"Vaikka vastuu on suuri,

on äitiys silti palkitsevaa",

Mervi hymyilee.

Mervi ja Lauri Jokisen mielestä perheen kanssa parasta on ihan tavallinen yhdessäolo. Pojat Valtteri ja Väinö saavat

kohta pikkusiskon tai -veljen.

”

Päivä muuttaa varmasti hiukan

muotoaan, kun pojat kasvavat ja

alkavat ymmärtää mikä päivä on

kyseessä.