Page 9 - Kirjaviesti 2014

9
Keskiviikko toukokuun 14. 2014
KIRJALLISUUSPÄIVÄKONKARI
Kaari Utriolle historia
on ihmiskunnan peili
▶ Epookkikomedioihin keskittynyt kirjailija ei aio palata
teoksissaan enää keskiajalle.
• Minna Isotalo
Ei Vanhan kirjallisuuden
päiviä ilman Kaari Utriota
ja Kai Linnilää.
Pariskunta saapuu Sasta-
malaan tapaamaan tuttuja
ja tietysti penkomaan not-
kuvia kirjapöytiä.
”Minä kuuntelen jos-
kus esitelmiäkin, Kai kul-
kee enimmäkseen nenä kir-
joissa, niin ettei häntä tah-
do saada edes ruokailemaan”,
Utrio kertoo.
Kirjallisia aarteita on tart-
tunut mukaan tietysti lukui-
sia. Yhden mainioimmis-
ta löydöistään Utrio teki ta-
pahtuman alkuvuosina, kun
hän iski silmänsä amerikka-
laiseen teokseen The Mode in
Costume.
”Kyseessä on huvittava ja
havainnollinen vaatetuk-
sen historia vuodelta 1948.
Opuksesta on ollut vuosien
varrella paljon apua työssäni.”
Tapahtuma perustettiin
aikanaan kirjan puolesta.
Nyt ympyrä sulkeutuu, kun
kirjallisuuspäivien teemana
on tapahtuman johtoajatus.
”Kirja tarvitsee puolusta-
jaa, enkä tarkoita ainoastaan
paperista kirjaa. Lukeminen
selvästi vähenee, kun ihmis-
ten rajoitetusta ajasta kilpai-
levat toisenlaiset sisällöt, elo-
kuvat ja pelit”, Utrio miettii.
▶ Kaari Utrio on kirjoitta-
nut naisista naisille yli neljä
vuosikymmentä.
Historian opiskelija Utrio
aloitti kirjailijan uransa ro-
maanilla Kartanonherra ja
kaunis Kirstin vuonna 1968.
Historiallinen seikkailuro-
maani sai erityisesti mieskrii-
tikoilta hyytävän vastaan-
oton, mutta naislukijoihin
romanttinen ja viihdyttävä
kertomus vetosi heti.
Sittemmin Utrio on nous-
sut kansansuosikiksi ja nais-
ten aseman kohottajak-
si, myös akateemisen tutki-
muksen kohteeksi.
Viime aikoina kirjallisuus-
kritiikki on maininnut hä-
net Mika Waltarin seuraaja-
na, vertailukohtaa on etsitty
myös Jane Austenista.
▶ Käsitys kulttuurista oli
Utrion mukaan varsin ahdas
ja suvaitsematon 1990-lu-
vun alkuun asti.
”Ainoa poikkeus oli ke-
vyt musiikki, ja se oli M.A.
Nummisen ansiota. Neuvos-
toliiton romahtamista seura-
si vapauden aalto suomalai-
sessa kulttuurissa, myös kir-
jallisuudessa.”
Hyväksyttäviksi nousivat
monet sellaiset kirjallisuu-
den lajit, joille oli ennen tu-
hahdeltu, esimerkiksi dek-
kari, jopa seikkailuromaani,
jonka päähenkilö on nainen.
”Minä kirjoitin naisista, ja
lukijani olivat pääosin nai-
sia. Vanhan ajattelun mu-
kaan naisen kokemus ja teko
olivat aina vähäarvoisempia
kuin miehen vastaavat. Toi-
seen tottuminen vei vuosi-
kymmeniä”, Utrio sanoo.
▶ Vaikka Utrio kutsuu itse-
ään leikkisästi kiilusilmä fe-
ministiksi, kokee hän ole-
vansa yhteiskunnallisena toi-
mijana ensisijaisesti kirjailija,
sitten vasta naisasianainen.
”Roolini on kirjoittaa his-
toriallisia romaaneja, ja toi-
von niiden kautta antavani
lukijalle perspektiiviä ja suh-
teellisuuden tajua.”
”Aikamme on melko his-
toriaton, mikä ei ole ollen-
kaan hyvä, sillä kaikki asi-
at maailmassa johtuvat jos-
takin. Niitä ei voi käsitel-
lä, jos ei niitä ymmärrä. Tä-
hän toki liittyy myös nais-
asia. Senkin kohdalla täytyy
ymmärtää, ettei mikään ole
annettu, vaan kaikella on
syynsä.”
▶ Tasa-arvon kannalta
Suomi ei ole suinkaan val-
mis.
Utrio vertaa naisasiaa
metsään, jota pitää lakkaa-
matta hoitaa, muuten se rä-
mettyy ja lahoaa. Naisten pi-
täisi myös itse tietää, mitä he
haluavat.
”Tasa-arvohan ei ole tai-
vas, vaan tuo mukanaan kil-
pailun sekä näkyvästä että
taloudellisesta vallasta, jo-
hon naisten ei aikaisemmin
tarvinnut eikä edes oletet-
tu osallistuvan. Tasa-arvon
myötä naiset joutuvat sa-
maan myllyyn kuin miehet”,
hän huomauttaa.
▶ Utrio on kuvannut ro-
maaneissaan naisten vuosisa-
dasta toiseen jatkuvaa selviy-
tymiskamppailua sekä luok-
kayhteiskunnan jäykkiä ra-
kenteita.
Kirjailija ei usko täysin
tasa-arvoisen maailman to-
teutumiseen, sillä ihminen
on olento, jolla on taipu-
mus rakentaa valtahierarki-
oita, olivat olosuhteet millai-
set hyvänsä.
”Ei niin pientä yhteisöä,
ettei siellä olisi nokkimisjär-
jestys. Viimeisellä rannalla
tulevat vastaan sitten ne pe-
rusasiat, jotka olivat jo alus-
sa: miesten suurempi fyysi-
nen voima ja nopeus sekä es-
teet, joita lisääntyminen nai-
sen toiminnalle asettaa.”
▶ Syksyllä ilmestynyt ro-
maani Seuraneiti kuuluu
Utrion 2000-luvulla aloitta-
maan epookkikomedioiden
sarjaan, jossa tarkastellaan
Suomen suuriruhtinaskun-
taa kansakunnaksi havahtu-
misen alkutaipaleella.
Kirjailija toteaa hauskan
teoksen kirjoittamisen ole-
van hauskempaa mutta vai-
keampaa kuin vakavahenki-
semmän seikkailuromaanin
kirjoittaminen.
”Komedia on kirjalli-
suuden vaativin laji. Ihmi-
siä pystyy aina itkettämään,
mutta nauru, saati hiljainen
hymy, on paljon vaikeampi
luoda.”
Aikooko Utrio vielä pala-
ta romaanitaiteesssaan ajassa
taaksepäin vai tuntuuko kes-
kiaika tyhjiin ammennetulta?
”Kirjoitettuani teoksen
Yksisarvinen arvelin, että nyt
olen sanonut kaiken, mitä
minulla on keskiajasta sa-
nottavaa. Kävin kirjan läpi
uutta painosta varten tänä
vuonna, ja olen yhä samaa
mieltä. Parempaa en keski-
ajasta pysty kirjoittamaan.”
Abckiriasta Mustaan orkide-
aan – 100 merkittävää tie-
tokirjaa. Kaari Utrio ja pro-
fessorit Joel Kuortti sekä Outi
Paloposti keskustelevat Sakari
Katajamäen johdolla Sylvään
koulun juhlasalissa la 28.6.
klo 11.
Kaari Utrio
■ syntynyt Helsingissä 1942 ■ filosofian kandidaatti ■ taiteilijaprofessori 1995-2000 ■ kotipaikka Somero, puoliso Kai Linnilä ■ lapset: Karri 1969, Antti 1971, Lasse 1976 ■ harrastus: Amnesty International ■ 32 romaania, useita tietokirjoja ■ useita palkintoja, muun muassa valtion tiedon-
julkistamispalkinto elämäntyöstä 2002
Kaari Utrio on Vanhan kirjallisuuden päivien vakiovieras. Erityisen hauskat muistot kirjallisuuspäiväkonkarille on jäänyt Hotelli Ellivuoressa pidetty-
jen Kirjatoukkain ehtoohuvien kirja-aiheisista tietokilpailuista. Kuva: Amanita.