Veli-Matti Saksi
Meitä kiinnostaa
häpeällisen vähän
Suomen tulevaisuus
E
ttä semmosta. Euroopan parlamenttivaalit
osoittivat, että meitä kiinnostaa häpeällisen
vähän Suomen tulevaisuus. Vaaliuurnilla kä-
vi koko maassa äänioikeutetuista vain 40,9 prosent-
tia. Ja vielä vähemmän Huittisissa ja Sastamalassa.
Huittisissa prosentti oli 37,9 ja Sastamalassa 38,1.
Punkalaidun teki poikkeuksen parempaan, siellä
noustiin 41,5 prosenttiin.
Eipä ole hääppöisiä lukemia. Yleensä erilaisissa pää-
töselimissä vaaditaan vähintään viidenkymmenen
prosentin osallistujamäärä valituista jäsenistä, jot-
ta kokous on päätösvaltainen. Tämä tietenkin pe-
rustuu demokratiaan, joka yleisesti ottaen tarkoit-
taa enemmistöpäätöksiä. Unionin parlamenttivaa-
leissa tuo rajapyykki ei ylittynyt, lähellekään. Voi-
daankin pohtia, että kapeneeko demokratia ja me-
nevätkö Suomea puolustamaan parhaat voimat. Vai
sellaiset, jotka ovat hovikelpoisia Strasbourgissa ja
Brysselissä.
Vaikka Euroopan unionin parlamentissa ei päivit-
täin päätetä Suomea järisyttävästi koskettavista asi-
oista, niin tärkeistä kuitenkin. Ja useamman kerran
vuodessa säädetään lakeja, jotka vaikuttavat suo-
raan meihin kaikkiin. Mieleen tulevat heti maaseu-
tu, koulutus, työttömyyden torjunta, verotus, kau-
pan esteet ja monet muut kohteet. Jos suomalaiset
eivät yhtenä rintamana puolusta parlamentissa ko-
timaansa etuja, niin huonosti käy. EU-vaalien alla
käydään aina keskustelua siitä, kannattaako äänes-
tää, kun sillä ei ole mitään merkitystä. Onpa. Hy-
vät ja perustellut esitykset saavat aina taakseen mui-
takin, kuin Suomen kolmetoista edustajaa. Parla-
mentissa valtaa ei anneta, se otetaan.
Mutta mitäpä siitä. Alueemme ehdokkaista kokoo-
muksen Jari Andersson pääsi yli seitsemään tuhan-
teen ääneen ja nokitti useita istuvia kansanedus-
tajia. Heti alkoivat puheet siitä, lähteekö hän en-
si vuonna haastamaan puoluetoverinsa Sastamalan
Arto Satosen. Ei lähde. Andersson on luvannut niin.
Mikä on sitten seuraava askel poliittisten sarkaoji-
en ylitse? Sitä ei vielä tiedetä, tuskin tietää Jari An-
derssonkaan.
Mutkia on luvassa, jos uusi kuntalakiesitys läpäisee
eduskunnan seulan. Esityksessä nimittäin kuntien
virkahenkilöt eivät voi nuijia päätöksiä hallituksissa
puheenjohtajan ominaisuudessa. Jos laki tulee, niin
siinä on tietenkin siirtymäaika. Ja seuraavat kunta-
vaalit ovat vasta syksyllä 2016. eli sen vuoden lop-
puun nuijamiehenä voi olla, jos ensivuoden alussa
niin valtuusto päättää.
Ja voihan olla niinkin, että Anderssonia eivät suu-
remmat poliittiset tehtävät enää kiinnosta. Helsin-
kiin tai Brysseliin on muitakin polkuja, kuin kan-
sanäänestykset.
Niin Andersson, Bland, Ylikännö, Anttoora, Leino
ja Alajoki saavat kaikesta huolimatta katsoa tyyty-
väisinä peileihin. Jo ennakkoon he tiesivät, että lä-
pimeno on enemmän kuin epätodennäköistä. Silti
he lähtivät ja halusivat olla osana demokratian to-
teuttamisessa, eli asettaa itsenä äänestäjien ruodit-
taviksi. Hienoa.
Sen sijaan me äänestäjät voimme rauhassa kiertää
kaikki peilit, sillä se äänestysprosentti oli surkea.
Eiköhän ensi keväänä käydä eduskuntavaaliuurnil-
la samaan tahtiin kuin Pohjois-Koreassa. Siellä hu-
hujen mukaan äänestysvilkkaus on yleensä noin sa-
ta, joskus jopa ylitse.
SAKSI
TUT
Pörinä
Vammalan Kameraseuran toukokuun kuvakisan aihee-
na oli Pörinää. Tämän kertaisen voittajakuvan nappa-
si Risto Syrjä. Pörinä välittyy kuvasta katsojalle aidosti
ja varmasti. Seuraava kuvailta pidetään 11.6. ja kuva-
usaiheena on jalkapallo. Lisätietoja voit kysellä nume-
rosta 0400-968809.
Kuukauden kuva
Vammalan Kameraseura r.y. on kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille avoin harrastusmah-
dollisuus seudullamme. Seura kokoontuu kuukausittain yhteen oppimaan lisää kameran ja
kuvauksen saloista. Tule mukaan ja tutustu lisää osoitteessa kameraseura.com.
Maisemia ja mielikuvia
Galleria Ansa Puntalossa
Taide - ikkuna toiseen todellisuuteen.
Anne Kukkonen
Se on aina yhtä hieno tun-
ne, kun saa taulut ripustet-
tua gallerian seinille - nä-
kee kokoelman työnsä he-
delmiä. Toivon, että teok-
set koskettavat, puhuttele-
vat. Jokaista tavallaan. Itse
ihastuin
Pertti Hiltusen
tai-
teeseen, kun näin ensimmäi-
sen kerran hänen maalauk-
siaan kulttuuritalo Jaatsilla
pari vuotta sitten. Tarkkaa,
naturalistista jälkeä. Taido-
kasta värien käyttöä. Maise-
mat tuntuvat niin todellisil-
ta, että niihin voisi mennä si-
sälle. Että maalauksessa ole-
vaa metsälammen vettä voisi
koskettaa niin, että kastuisi.
Ystävystyimme
Pertti
Hiltusen kanssa tuon näyt-
telyn jälkeen ja olemme ja-
kaneet kokemuksiamme ja
näkemyksiämme monista
elämän alueista, erityisesti
taiteesta.
Ideaa yhteisestä taidenäyt-
telystä kypsyteltiin pitkään
ja nyt toukokuun ajan on
meidän molempien teoksia
ollut esillä Lahjatalo Ansa
Puntalon Galleriassa Vam-
malan keskustassa. ”Mai-
semia ja mielikuvia”-nimeä
kantavan näyttelyn avajaisia
vietettiin 3.5, ja näyttely on
auki vielä tämän viikon, tou-
kokuun loppuun saakka.
Esillä
on öljyvärimaalauk-
sia, akryylimaalauksia sekä
lyijykynäpiirroksia. Palaute
on aina tärkeää ja sitä olem-
me saaneetkin. Pertin öljyvä-
rityöt ovat herättäneet pää-
asiassa samankaltaisia aja-
tuksia kuin mitä itsellenikin
tuli ja omia lyijykynätöitäni
on kuvailtu valokuvamaisen
tarkoiksi. Takaseinän koko-
elma akryyliteoksia on puo-
lestaan raotus sielunmaise-
maani – olen käsitellyt töi-
den kautta myös omia asi-
oitani ja ne ovat tulleet suo-
raan sydämestä. Niissä on
mukana myös hengellisiä
elementtejä.
Taide
on enemmän kuin
tekniikkaa, se on jotakin sel-
laista josta me kaikki voim-
me nauttia ja josta saamme
aina
jotakin.
Se voi olla ikkuna myös toi-
seen todellisuuteen.
Minä ja Pertti Hiltunen avajaispäivänä. ”Maisemia ja mielikuvia”-näyttely on avoin-
na toukokuun loppuun saakka Lahjatalo Ansa Puntalon galleri-
assa. Kuva: Elia Kukkonen.
Lukijan
juttu
15
Keskiviikko toukokuun 28. 2014
1...,5,6,7,8,9,10,11,12,13,14 16,17,18,19,20,21,22,23,24,25,...40