Page 15 -

15

Keskiviikko syyskuun 3. 2014

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Autojen ikkunoista

vuotaa roskia ojiin,

joku siistii jäljet

M

iehet ovat varmasti nähneet joidenkin

huoltamoiden tai muiden hyvien vessa-

paikkojen pisuaarien yläpuolella kyltin:

Jos virtsassasi esiintyy tupakantumppeja, nuuskaa,

tai muita vieraita esineitä, ota heti yhteys lääkäriin.

Mukavasti kerrottu asia, josta ilmenee selkeästi, et-

tä roskille on omat pyttynsä.

Hieman vastaava tilanne on joissakin autoissa. Ik-

kunat tuntuvat edelleen vuotavan, sillä tienpienta-

reille ja ojiin kertyy kohtuullinen määrä erilaista jä-

tettä. Erityisen paljon vuodot imevät ojiin oluttölk-

kejä ja muita juomavarastoja. Runsaasti ulkoilma

kiehtoo myös kaikkea paperiroskaa, joka on kää-

ritty pois esimerkiksi suklaapatukoiden ympäriltä.

Jonkin verran löytyy isompiakin pussukoita, joi-

den sisällä on perunankuorista lähtien kaikkea ko-

titalousjätettä. Joidenkin syrjäisten levähdyspaik-

kojen reunustat muistuttavat enemmän kaatopaik-

kaa kuin eväittensyöntikeidasta automatkan ratoksi.

Onneksi joku, tai useammatkin henkilöt, siistivät

näiden ikkunarikkoisten autojen jälkiä. Häijääseen

johtavan tien varrella Mottisen risteyksestä eteen-

päin on tehty ravakasti puhdistustalkoita. Valkoi-

set muovipussit ovat täyttyneet roskista, ja jälki on

puhdasta. Saapa nähdä, kuinka pitkään? Ehkä kau-

ankin, jos autot, joissa ikkunat valskaavat vakavasti,

viedään autolääkäriin.

Lievän pistoksen roskaamisesta, ainakin niiden jä-

tepussukoiden osalta, saavat tuntea ne jäteyhtiöt,

joiden alueilla jätteidenkeräyspisteistä on poistettu

yleisjätteiden keräysastiat. Poistojen syynä oli esi-

merkiksi vanhan Vammalan ja Äetsän alueilla raha.

Paikoille kertyi niin paljon erilaista jätettä pesuko-

neista lähtien, että yhtiön pinna paloi. Eikä ihme,

sillä pesukone, televisio tai pakastin ei ole tavallista

kotitalousjätettä. Eli kyllä meistä itse kukin saa pis-

toksen tuntea siitä, että jätteidenkeräyspisteet ovat

hieman torsoja.

Yksi asia keräyspisteillä vielä ihmetyttää. Joillakin

pisteillä kyllä on sijansa lasille, peltitölkeille, käy-

tetyille paristoille ja paperille. Sitä vaan ihmette-

len, että miksi pahvi on useilla paikoilla kiellettyä

kierrätysmateriaalia? Sitä pahviahan kertyy vaikka

kuinka. Kun jotakin isompaa sattumoisin hankkii,

niin pahvia on ympärillä neliökaupalla. Ja muovia

vielä kaupan päälle.

Ja muuten. Tänä syksynä kannattaa kerätä talteen

hulppeat sienet ja punaiset puolukat. Molempia

metsiemme herkkuja suorastaan lainehtii mättäillä.

SAKSI

TUT

Vastaukset viimeistään 9.9.:

sastamalatutuksi@gmail.com

tai postitse "Sastamala Tutuksi", Sastamalan

kaupunki/Elävä maaseutu, PL 23, 38201 Sastamala. Kuvantunnistuskilpailu kestää 26.11. saakka. Kil-

pailun päätteeksi kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan 100 euron arvoinen tuotepalkinto voit-

tajan valitsemaan liikkeeseen. Voittaja julkistetaan 10.12. Kuvat julkaistaan myös osoitteessa

www.sas

-

tamalankylat.fi.

Sastamala Tutuksi -kuvantunnistuskilpailu

Mistä Sastamalan kylästä kuva on otettu? Kuva: Jani Hanhijärvi.

Viime viikon kuvan graffitimaalaus oli Mouhijärven Salen parkkialueelta.

Uusi viiri Honkolan

asukasyhdistykselle

•

Niina Kollár

Honkolan asukasyhdistyk-

sen uusi viiri nostettiin sal-

koon viime perjantaina vie-

tettyjen Venetsialaisten al-

kajaisiksi. Viirin on suunni-

tellut ja toteuttanut kuvassa

viirin vasemmalla puolella

seisova

Merja Selin

. Toisena

lipunnostajana toimi Hon-

kolan asukasyhdistyksen pu-

heenjohtaja

Marjatta Valka-

ma

. Viiri liehuu Honkolan

alueen lipputangossa talven

tuloon saakka.

▶

Venetsialaisia

oli viettä-

mässä noin neljäkymmen-

tä Honkolalaista kauniiden

lyhtyjen tunnelmallisessa va-

laistuksessa.

Viihteestä vastasivat lantu-

lalaiset Retrotytöt hauskoil-

la lauluilla vuosikymmen-

ten takaa.

▶

Osallistujat

saivat myös

mitellä taitojaan saappaan-

heitossa sekä hoksaamis- ja

arvauskisoissa. Illan kruu-

nasi ilotulitus hämyisällä

taivaalla.

Honkolan asukasyhdistyksen uusi viiri nostettiin sal-

koon viime perjantaina vietettyjen Venetsialaisten alka-

jaisiksi. Kuva: András Kollár.

Lukijan

juttu

Kiikoinen 24.8.2014

Upeista maisemista ja muistoista nauttien

Hiihtelin jälleen Kiikoisissa

täällä lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa

nyt renkaat pyöri suksieni alla

kevyenliikenteen tasaisella paanalla.

Mieleeni nousi mukavia ihmisiä ja muistoja,

jotka antavat elämääni pitoa ja luistoa.

Lämpöisestä kodista lähdin Reijon kera koulutielle

Alli ja Juha antoi oppia tälle sankarille.

Useat vuodet koulun kentällä potkittiin myös palloa

Markku, Pekka, Seppo ja Tapio, joka vartioi maalia

sekä Jussi, Jouni, Taisto unohtamatta Ilkkoja

silloin mukana ei ollut lainkaan likkoja.

Antilla ja Anjalla oli väritelevisio kylän ensimmäinen

jalkapallon MM-74 ja poikaporukka joka iltainen.

Urheilukenttä oli muuttanut paikkaa

Arvin ohjauksessa edusti ekaa työpaikkaa.

Vastaan tuli myös Aulin ja Einarin kaupat

ja Annikilta sain ostoksiini rahat.

Samalla mäellä kävin Naimin ja Ilmin pyhäkoulua

Teijan kanssa opittiin uskon iloa.

Pajatsoa tyhjentämään Aarnon huoltamolla

nyt ympäri, mitähän mieleen nousee paluu matkalla.

Jussi ja Seppo oli partiotoiminnan aikuiset

mökki, monet retket ja suunnistukset.

Torvea soittelin Sakari kapellimestarina

siinä taisi olla minun muusikon tarina.

Eilan kanssa pidin partiota itsekin

Petri, Sami, Joni, Vesa ja paljon muitakin.

Juha ja Timo olivat hengellisinä isinä

me muut innokkaina pelimiehinä.

Käydään vielä Pekan ja Aarnen perunapelloilla

siellä Elsan ääni kuuluu noukkien innolla.

Hennan kanssa vein lehmiä laitumelle

oma vitsa, annoin vauhtia Helunalle.

Elli-Hannaa tuurasin postinjaossa

lajiteltiin lokeroihin Lean, Kertun ja Timon kanssa.

Polkupyörät hajosivat alle kuorman raskaan

onneksi autokortin sain ja Pikku-Samin mukaan.

Huikean kaunis on hautuumaa

siellä rakas isä, Eero, lepäilee ja tuumaa:

”Nauti elämän rikkaudesta

ja rakkaasta kotiseudusta .”

Hienot kivipaadet kertoo mulle Uskon kalliosta,

järvi elämän tyyneydestä ja välillä kovasta aallokosta.

Matka jatkuu paloasemalle asti

letkut kiinni ja palopoikana ruiskuttelin runsaasti.

Nyt tuli jano ja Eelis janon sammuttaa

täältä huoltoa saa eikä tarvi itse auton tankkiinkaan liruttaa.

Kohta pääsen kotiin äiti Salmen luokse

turhaan ei ihminen täällä juokse.

Äidin askel lyhenee, mut kodin tunnelma löytyy

tähän muistojen reppu tällä erää täyttyy.

Kiikoisissa oli ja on mukava olla

kun eletään kaikkien kanssa sovinnolla.

Eikä haittaa vaikka liitettiin Vammala meidän kuntaan

turhat rajat häipyy ja parasta on hyvät suhteet joka suuntaan.

Jokke

Nätisti pussitetut tienvarsiroskat odottavat nou-

tajaa Häijääseen johtavan tien pientareella.