14
Keskiviikko maaliskuun 4. 2015
Sinun sivusi
MUISTOKIRJOITUS
Maanviljelijä, perinteen ystävä
Antti Olavi Jaakola
1939-2015
In Memoriam
Antti syntyi sodan kes-
kelle ja joutui kokemaan
ajan tuomaa köyhyyt-
tä, tuskaa ja surua: jat-
kosodan viime vaiheis-
sa kaatunutta isää ei kos-
kaan löydetty ja orpous
ja isän ikävä seurasi Ant-
tia koko elämän ajan.
Työelämä vei nuoren
miehen moniksi vuosik-
si Ruotsin maalle, jos-
ta palatessaan 1960-lu-
vun alussa Antti aloit-
ti Kiikoisissa maansiirto-
työt alan ensimmäisten
yrittäjien joukossa. Työ-
uran katkaisi 1990-lu-
vulla sairastuminen, jo-
ka pahetessaan esti myös
liikuntaharrastukset mm.
Pirkan hiihtoon ja Wa-
sa Loppetiin osallistumi-
sen, jotka 1980-luvulla
olivat Antille talven ko-
hokohtia. Yrittäjyytensä
ohessa Antti oli asuinti-
lansa viljelijä ja kunnos-
taja. Maat salaojitettiin,
pihan piiriin nousi hir-
sirakennus toisensa jäl-
keen ja kun puoliso hai-
kaili vettä ja merta, Ant-
ti käynnisti koneensa ja
kaivoi itse perheelleen
oman järven. Antin kät-
ten työn muistaa myös
Lampitalon Antin salis-
sa seisova könninkello
sekä puutarha ja sen sa-
mettiruusut, joiden kyl-
vö ja kouluttaminen oli
Antin anopiltaan perimä
tehtävä, keväinen lempi-
työ. Hirvijahti - syystal-
ven harrastus - puoles-
taan periytyi appiukolta.
Antti hoiti monia luot-
tamustehtäviä kuuluen
eri lautakuntiin ja Kii-
koisten kunnanvaltuus-
toon kahtena kaute-
na 1980- ja 1990-luvuil-
la, jolloin satakuntalai-
nen Kiikoinen mitteli it-
senäisyydestään. Antti oli
myös talkoolainen, jonka
elämään kuului vapaaeh-
toistyö Kiikoisten Lions-
klubissa ja yhdistyksissä,
joista keskeisimpiä olivat
nuorisoseura ja Kiikois-
ten Kotiseutuyhdistys,
jonka pitkäaikaisena pu-
heenjohtajana hän toi-
mi. Hänen aikanaan Ko-
tiseututalon alueelle siir-
rettiin monia talonpoi-
kaiskulttuurin rakennuk-
sia ja hän osallistui näin
Purpurijuhlien miljöön
kehittämiseen. Erityisen
rakkaaksi kävi kotiseutu-
yhdistyksen rakentama
Kiikoisten Kesäteatteri,
jonka rakennusprojektia
Antti hoiti vuosina 2003
- 2006 ja jonka toimin-
taan hän osallistui vie-
lä pyörätuoliin joudut-
tuaankin. Suomen Koti-
seutuliitto palkitsi hänet
kultaisella ansiomerkillä
itsenäisyyspäivänä 2014
kotiseudun hyväksi teh-
dystä työstä.
Antti jaksoi osallistua
myös puolison virkauran
myötään tuomiin velvol-
lisuuksiin ja seistä rinnalla
monissa tilaisuuksissa se-
kä kotimaassa että ulko-
mailla. Antin hoitoturva
pysyi loppuun asti koto-
na, josta hän lähti viimei-
selle sairaalamatkalleen.
Menehtyminen katkaisi
puolison kanssa koetun
pitkän yhteisen taipaleen
juuri, kun piti juhlistaa
odotettuja kultahäitä.
Antti oli isä ja lasten-
lasten Helenan ja Evan
rakas hoitotaata, jolle oli
mieluista lähteä lasten-
vahdiksi matkan taakse
ainoan tyttären perhee-
seen aina, kun kutsu kävi.
Puoliso, isä ja taata on
poissa, mutta hänen te-
kemänsä työ ja perin-
tö säilyy, jää elämään ja
lohduttaa.
Onnellisten päivien
muistoissa
Birgit ja
Antin tytöt Rita,
Helena ja Eva
MUISTOKIRJOITUS
Sirkka-Liisa Ketola (o.s. Pohjala)
1926-2015
Maatalon emäntä, suur-
perheen äiti Sirkka-Liisa
Ketola (o.s. Pohjala) kuo-
li 28. päivä tammikuuta
2015 . Hän oli syntynyt
23. elokuuta 1926 Tyr-
vään Pohjalassa.
Hänen isänsä Vilho
Heikkilä-Pohjala oli tyr-
vääläistä Topin sukua.
Vilho Heikkilä-Pohjala
otti sen ajan tavan mu-
kaan sukunimekseen ta-
lon nimen eli käytti myö-
hemmin nimeä Pohjala.
Vaimokseen Vilho haki
Kojolan Pentiltä Lyydiä
tyttären, joten molem-
mat vanhemmat olivat
paikallista sukujuurta,
toinen Topin sukua ja
toinen Pentin. Sirkka-
Liisa oli yhdeksänlapsi-
sen perheen kolmannek-
si nuorin.
Nuorena Sirkka-Lii-
sa Pohjala teki työtä ko-
titilalla Pohjalassa. Sota-
aikana hän hoiti myös
raha-asioita vanhempi-
en veljiensä ollessa so-
dassa. Hän joutui teke-
mään maanviljelystöitä,
kuten kyntämään hevo-
silla kaikki talon pellot
raskaimpina sotavuosi-
na. Ruokatauolla Vilho-
isä vaihtoi levänneet he-
voset auran eteen.
Sirkka-Liisa Pohja-
la avioitui maanviljeli-
jä Eino Ketolan kanssa
vuonna 1947. Heille syn-
tyi kymmenen lasta seit-
semäntoista vuoden ai-
kana, kahdeksan poikaa
ja kaksi tyttöä. Suurin
osa lapsista syntyi koto-
na, eikä äitiyslomia juu-
rikaan voinut pitää. Na-
vettatyöt kutsuivat jo pa-
rin päivän kuluttua lap-
sen syntymästä. Lähes
kaikki lapset ovat musi-
kaalisia, laulavat eri kuo-
roissa ja soittavat pianoa
ja muita instrumentteja.
Harrastukseksi voi
mainita kirkkokuorolau-
lun lisäksi pyhäkoulun
pitämisen. Alkuaikoi-
na pyhäkoulua pidettiin
Pohjalanjärvellä muissa-
kin taloissa, kun lapsia
oli paljon naapureissa-
kin. Pyhäkoulun hiihto-
kilpailut olivat koko ky-
län lapsiperheiden yhtei-
nen, odotettu tapahtuma.
Aina oli paikalla pappi ja
pyhäkoulusihteeri. Vuo-
den kohokohtana voisi
pitää myös pyhäkoulun
joulujuhlaa, joka pidet-
tiin aina Tapaninpäivä-
nä Pohjalan pirtissä.
Elämäntyönsä Sirkka-
Liisa Ketola teki maata-
lon emäntänä Tyrvään
Pohjalanjärvellä Pohja-
lan talossa, jossa hän eli
koko ikänsä puolen vuo-
den Kiikoisissa oloaikaa
lukuun ottamatta.
Maatalossa työ oli ras-
kasta puurtamista aamus-
ta iltaan. Pitkää päivää oli
tehtävä, että lapset, kar-
ja ja muut ulkotyöt tu-
livat hoidetuiksi. Ran-
kimpana työnteon aika-
na, kun lapset olivat vie-
lä pieniä, puoliso sairas-
tui ykköstyypin diabetek-
seen. Kun elämää varjosti
aviomiehen vakava saira-
us, oli otettava vastuuta
entistä enemmän kaikis-
ta tilanhoitoon liittyvis-
tä asioista. Tosin lapset
alkoivat hyvin nuoresta
pitäen osallistua kaikkiin
sisä- ja ulkotöihin. Niin
heistä tulikin työteliäitä
ihmisiä, kukin tahollensa.
Sirkka-Liisa oli aina iloi-
nen ja positiivinen kan-
nustaen lapsiaan eteen-
päin elämässä.
Kaksi viimeistä vuotta
Sirkka-Liisa joutui viet-
tämään palvelukodis-
sa, mutta silloinkin hän
sai olla lähes kaikki vii-
konloput ja juhlapyhien
seudun kotona. Hänellä
oli aina suuri kaipuu ko-
tiin, Pohjalaan, kun lap-
set palvelukodissa kävi-
vät häntä katsomassa.
Lapset ovat pitäneet
yhteyttä äitiinsä tiiviis-
ti myös aikuisina. Puolet
lapsista asuu Sastamalas-
sa ja loputkin melko lä-
hellä. Kaikki lapset olivat
myös viimeisten viikko-
jen aikana äitinsä tuke-
na aina kuolemaan as-
ti. Kuolinvuoteen äärel-
lä kuusi lasta oli lähettä-
mässä äitiänsä viimeisel-
le matkalle.
Raija-Liisa
Heinonen o.s.
Ketola,
Sirkka-Liisan tytär
