15
Keskiviikko toukokuun 27. 2015
•
Veli-Matti Saksi
Paluumatkalla
olevallekin tuli
reserviläiskirje
O
linpahan viime viikolla hieman yl-
peä, kun laskujen seasta postilaati-
kon uumenista löytyi kirje Puolus-
tusvoimilta. Enpä heti tajunnut, mutta ou-
nastelin, että varusmiesaikainen toiveeni
kenraalin hommasta, valkoisella karvala-
killa, mustalla Saabilla ja autonkuljettajal-
la on toteutunut. Jostakin syystä vain neli-
senkymmentä vuotta myöhässä.
Se oli kuitenkin vain reserviläiskirje. Tosin
viiveellä, sillä kirjekohuhan on viikkoja
vanha. Vaan eipä minulla kiirettäkään ol-
lut. Kirje kertoi, että kuulun sodanajan re-
serviin. Ei ollut tehtävää määritelty, mutta
se luvattiin antaa, kun valtakunnan val-
miustasoa nostetaan. Joopa. Ei minusta ai-
nakaan hevosmieheksi ole, kun en osaa
ohjastaa. Eikä taida hevosiaan riittää puo-
lustus- tai sotatöihin enää liietä.
Enpä ole vuoden 1976 lopetellun armeija-
urani aikana moiseen kirjeeseen törmän-
nyt. Liekö nyt sitten herätellään reservi-
läisiä, kun Putinin uhasta Venäjän maal-
la kovasti touhutaan. Siltä suunnaltahan
sen vihollisen vanha kansa eppäili aina
tulevan. Tosin liennytystä oli ilmassa vie-
lä varusmiesaikanani, kun YYA-sopimus
silloisen Neuvostoliiton kanssa oli voimis-
saan. Jos se hieman taantui, niin Urho Ka-
leva Kekkonen lähti villisikajahtiin tai ka-
lareissulle itänaapurin joksikin aikaa. Ta-
kaisin tullessa kaikki oli hyvin ja pikkui-
sen herui puheitten päälle maitten väli-
siä kauppojakin.
Ja voihan kirjeen pontimena olla toki se-
kin, että mahdollinen tuleva hallitus on
lupaillut Puolustusvoimille lisää rahaa us-
kottavaan puolustustoimintaan. Rahaa-
han tarvitaan, koska esimerkiksi Itä-Sak-
sasta ei saa enää raadoksi ajettuja pans-
sareita. Jospa Puolustusvoimat nyt enna-
kolta käytti tulevat korotukset muistut-
taakseen reserviläisiä siitä, että kyllä isän-
maa tytöistään ja pojistaan huolta pitää.
Niin tai näin. Enpä kuulu enää ensivas-
teen iskujoukkoihin. Valmiuden noustessa
veikkaan sijoituspaikaksi jotakin tehoste-
tun palveluasumisen yksikköä. Siellä sit-
ten kudon villasukkia Puolustusvoimille,
jos muistan.
SAKSI
TUT
SYNTYMÄPÄIVÄ
Lahjakkaiden laulajien Hoppula
▶
Vammalan ensimmäinen yksityinen päiväkoti perustettiin 1975.
•
Pauliina Vilenius
Vammalan ensimmäi-
nen yksityinen päiväkoti,
Hoppula, on jo 40-vuotias.
Päiväkodin omistaa Hop-
pulan päiväkotiyhdistys
ry, joka perustettiin aikoi-
naan aluesairaalan työnte-
kijöiden toimesta.
Päiväkoti sijaitsi ensim-
mäiset vuotensa Aarnon
kiinteistössä Vapaudenka-
dulla, mutta muutti vuon-
na 1982 Ojansuunkadulle,
neuvolaa ja hammashoi-
tolaa vastapäätä.
Sastamalan kaupunki
ostaa yhdistykseltä päivä-
hoito- ja esiopetuspalve-
lut, ja Hoppulaan hake-
minen tapahtuu kaupun-
gin päivähoitohaun yhte-
ydessä.
P Ä I V Ä K O D I S S A
MERKKIVUOTTA ON
juhlittu pitkin toimikaut-
ta.
Viime syksynä lapset
saivat takapihalle uuden
kiipeilytelineen, Tornin,
ja toukokuussa tarjottiin
herkulliset kinuskikakku-
kahvit perheille.
”Ohjelmassa oli muis-
teluita sekä lastenlauluja
70-luvulta tähän päivään.
Henkilökuntakin oli pu-
keutunut 70-luvun veti-
miin”, kertoo päiväkodin
johtaja
Teija Heinonen
.
”Aikuiset näytti silloin
vähän oudoilta”, tuumi-
vat lapset yhdestä suusta.
LAPSET KERTOVAT,
ETTÄ
päivät Hoppulassa
kuluvat leikkien, ulkoil-
len, syöden ja pelaillen.
Lempileikkejä ovat aina-
kin nukke- ja työkaluleikit
sekä erityisesti pukuleikit.
Välillä tehdään ret-
kiä kaupungin rantasau-
nan lähistöllä sijaitsevaan
metsikköön ja torille jää-
telölle. Tänä keväänä käy-
tiin pidemmällä, Tampe-
reen komediateatterissa
asti, katsomassa Ihmemaa
Oz-nimistä näytelmää.
”Ja sen jälkeen käytiin
syömässä nakkeja ja rans-
kalaisia ja salaattia. Jälk-
käriksi oli jätskiä”, lapset
kertovat.
JOS HOPPULAN PÄI-
VÄKOTI
on jostakin eri-
tyisen tunnettu, niin lah-
jakkaista laulajistaan. Päi-
väkoti ei varsinaisesti ole
musiikkipainotteinen,
mutta musisointia mah-
tuu jokaiseen päivään. Vii-
si vuotta talossa ollut las-
tentarhanopettaja
Raija
Teiksalakin
on matkan
varrella oppinut soitta-
maan pianoa, ilman soit-
totunteja.
Kevätjuhlaa varten päi-
väkodin väki sanoitti uu-
delleen
J. Karjalaisen
tu-
tun
Sankarit
-hitin. Heidän
versiossaan kysellään kei-
tä ovat ne sankarilapset,
jotka päiväkodissa aina
remuaa sekä sankarinai-
set, jotka lapsia sydämel-
lään kasvattaa.
Molempia taitaa löytyä
Hoppulasta.
Onnea meidän päiväkoti! Hoppulassa on tällä hetkellä 23 lasta. Yh-
deksälle heistä annetaan perjantaina onnenpotku eskarista koulutiel-
le siirtymisen merkiksi.
ROMPETORI
Tapio etsi osia
Pappa-Tunturiin
▶
Matkaan lähti puuvartisia vanhoja lapioita.
•
Veli-Matti Saksi
Sastamalan Vatajalla oli
ruuhkaa viime lauantai-
na. Autoja virtasi tasaiseen
tahtiin peltoaukealle, jossa
erilaiset myyntikojut hou-
kuttelivat asiakkaita. Lä-
hinnä sellaisia, jotka kai-
pasivat varastoihinsa van-
hojen vehkeitten ja vem-
painten osia, joita ei enää
muulta saa. Mutta Lantu-
lan seudun kyläyhdistyk-
sen 23. kerran järjestetyltä
Rompetorilta löytää.
Yksi rompelaatikoita
tarkasti tutkiva etsijä oli
Tapio Hänninen
Parka-
nosta. Ei ensikertalainen,
sillä Vatajalle matka on
suuntautunut jo muuta-
man kerran. ”Nyt etsin
lähinnä osia Pappa-Tun-
turiin. Olen laitellut eri
merkkisiä mopoja kun-
toon runsaat kaksikym-
mentä. Nykyisin laittelen
myös vanhoja traktoreita.”
MYYJIEN LAATIKOIS-
SA ON
kaikkea mahdol-
lista. Pappa-Tunturin osia
on kuitenkin vaikea löy-
tää. ”Vielä en ole löytä-
nyt. Etsin oikeastaan mitä
vain pikkuosia. Mutta kat-
sotaan, onhan tässä vielä
päivää jäljellä”, toteaa Ta-
pio lauantaiaamuna.
Kun kaivattuja osia ei
heti löytynyt, niin Tapion
käsiin oli jäänyt jo aamu-
varhaisella muuta tarpeel-
lista. ”Löysin puuvartisia
vanhoja lapioita. Vien ne
kaverille Ilmajoelle, joka
perustaa sinne yksityistä
museota.”
Tapio Hänninen etsi Pappa-Tunturin osia Rompetorilta. Käsiin jäi mo-
pon etupään jarrukilpi, ei Pappa-Tunturin.
”
Onhan
tässä vielä
päivää
jäljellä.
