11
Keskiviikko kesäkuun 17. 2015
Intohimosta
kirjoihin
Lahja Kirjosiipi rakastaa kirjoja. Hän rakas-
taa niitä yhtä paljon kuin isänsä Otso Kirjo-
siipi, jonka mietteitä pakinoitsija Olli aika-
naan suruttomasti ryöstöviljeli.
Otso Kirjosiiven ontuvista mietelmistä
muutama on jäänyt elämään kuten: ”Jo-
ka paljon rakastaa, saa paljon anteeksi. It-
serakkaat ihmiset antavat paljon anteek-
si itselleen.”
Kirjoilta ei tarvitse pyytää anteeksi rak-
kauttaan. Kirja on vastaanottavainen ja ar-
mahtava. Lukijan rakkaus kirjaan on usein
yksipuolista, mutta ei koskaan onnetonta.
Lahja Kirjosiipi rakastaa kiiltäväkantisia,
syvällisiä, viihdyttäviä ja jännittäviä kirjoja.
Hän rakastaa paksuja kirjoja enemmän kuin
ohuita. Hän haluaa solmia kirjaan pysyvän,
kauan kstävän siteen. Kirja pysyy hänen kä-
sissään, kunnes se on aivan lopussa.
Hänestä tuntuu silloin, että elämä on
vasta alussa. Maailma näyttäytyy hänelle
uutena, arvaamattomana, todellisempana
kuin se onkaan.
Lahja ei välitä miehistä, koska kirja on pa-
rempi kuin yksikään mies. Kirja tuntuu kä-
dessä hyvältä. Kaunis kirja on hänen mie-
lestään ihan niinkuin
se
. Se solahtaa sorva-
tusti käteen. Kiihottaa, viihdyttää ja tyy-
dyttää lähes
sillä tavalla
.
Lahja ei muista, onko hän lainannut tä-
män ajatelman joltakulta. Ainakaan se ei
ole hänen isänsä Otso Kirjosiiven sulkaky-
nästä. Lahja epäilee jotakuta uudempaa
naiskirjailijaa. Hän ihailee suuresti heidän
teoksiaan, koska ne ovat niin räväköitä.
Niissä sanotaan asiat halki.
Kirjan yksi ominaisuus on halkaista to-
dellisuus ja näyttää siitä uusi leikkauspin-
ta. Tällaiseen ei mikään hallituksen leikka-
us voi koskaan yltää.
Lahja Kirjosiipi tuntee sisässään lupaa-
vaa värinää. Hän on juuri hankkinut uu-
tuuttaan tuoksuvan, hehkeästi lapisevan
kirjan. Sen salaisuudet ovat vielä hänel-
le avautumatta. Koskaan ei voi etukäteen
tietää, millä tavoin kirja alkaa pian hyri-
syttää.
Parasta ja pahinta on, ellei kirjasta pääse
tilapäisestikään eroon. Kirja seuraa muka-
na sänkyyn, vessaan ja kylpyammeeseen.
Kirjasta ei voi hetkeksikään hellittää. Kirjaa
on pidettävä silmällä pitkin päivää, ettei se
katoa ja loikkaa tietymättömiin.
Kirjan henkilöt alkavat elää todellisem-
paa elämää kuin Lahja Kirjosiiven oma
tapahtumaköyhä elämä. Hän seuruste-
lee henkilöiden kanssa, väittää heitä vas-
taan, korjaa heidän ratkaisujaan, moittii
heidän valintojaan, ihailee heidän rohke-
uttaan. Hän on suunniltaan suosikkiensa
tylyistä kohtaloista. Hän suree henkilöi-
tä läpi unettomien öitten. Hän alkaa vi-
hata kirjailijaa, joka rankaisee itse luomi-
aan henkilöitä.
Lahja Kirjosiipi on monesti suistunut
suunniltaan. Hän ei enää osaa erottaa ar-
kipäiväänsä kirjan houkuttelevista syöve-
reistä. Hän tuntee itsessään ihmiskunnan
käännekohdat. Hän on rikkaampi ja vii-
saampi kuin koskaan aikaisemmin. Hän ei
halua hellittää mullistavista elämyksistä.
Huomenna hän saapuu Sastamalaan,
suunnistaa suoraan Sylvään koululle, ja
hyökkää kirjapöytien äärelle. Hän etuilee,
selaa, sukeltaa ja satuilee. Hän maksaa pyy-
detyn summan ja kantaa kassillisen kirjo-
ja majapaikkaansa. Nyt hänellä on kädes-
sä ihkauusi vanha kirja. Sen sivut rapise-
vat lupaavasti. Se tuoksuu eletylle elämäl-
le. Sen henkilöt ovat samoilleet aiempien
lukijoiden tajunnoissa. Koko kansan men-
neisyys on rakentunut tällaisten kirjojen
varaan, ja vieläkin niillä on sanottavaa. Nii-
tä on pakko suorastaan hyväillä.
Lahja Kirjosiipi rakastaa koko sydämes-
tään kirjoja niin kauan kuin ne kiihottavat,
järisyttävät ja naurattavat häntä. Kirja on
aina parempi kuin lattea mies, hän vakuut-
taa itselleen. Kirja tyydyttää kaikki toiveet.
Mies voi kevyesti mennä, hellimästään kir-
jasta hän ei voi koskaan luopua.
Kuinka lausui aikoinaan Otso Kirjosiipi:
”Jos ihmiset luulisivat yhtä paljon huonoa
itsestään kuin luulevat hyvää toisistaan,
niin kukaan ei luulisi mitään.”
Sittemmin on parnassolle astunut uusi
aforistikko lausuen lakonisesti nojatuolis-
taan: ”Lue enemmän, luulet vähemmän.”
Lahja Kirjosiipi iloitsee siitä, että hänen
isänsä on saanut vertaisensa seuraajan.
Hän ei koskaan enää luule mitään luet-
tuaan elämänsä tuhat tulisinta kirjaa. Nii-
tä hän suosittellee kaikille, jotka vielä luu-
levat jotain itsestään.
Koska kaiken
luulon
on hänen kohdallaan
korvannut
intohimo
– tuimaan totuuteen
tai kauniiseen valheesen, yhdentekevää:
pääasia että sana syttyy ja saa tunteen
palamaan.
PANU RAJALA
