15
Keskiviikko syyskuun 16. 2015
•
Veli-Matti Saksi
Maan pääjehut
tarjoavat kaktusta
ruusujen sijasta
S
ulkeutuuko Suomi tulevana perjan-
taina? Siinäpä kysymys, jonka poh-
timisessa riittää työtä myös valta-
kunnan hallituksella. Sen ratkaisujen nie-
leminen on katkera pala työntekijäpuo-
lella. Lomien leikkaaminen ja erillisten
niin sanottujen haittalisien poistaminen
tai oleellisesti kaventaminen kourivat suo-
raan palkkapusseja. Erityisesti raskaita yö-
ja viikonlopputöitä tekevät kokevat kovia.
Mutta niin kokevat kaikki, paitsi ne johta-
jat, joiden palkkakuitissa komeilee muu-
tamien kymmenien tuhansien eurojen
kuukausitulot, jopa paljon enemmänkin.
Maan pääjehut, siis puoluejohtajakolmik-
ko, tarjoilee kansalle kaktusta piikkeineen
ruusun terälehtien sijasta. On mielenkiin-
toista seurata, nousevatko suomalaiset ri-
suaidoille kamppailemaan hyvinvointin-
sa puolesta. Jos menneisiin on uskominen,
niin hetken karvastellaan, sitten kärvistel-
lään ja lopulta jatketaan.
Räväköillä leikkausaikeilla haetaan puh-
tia maan vientiteollisuuteen ja pyritään
luomaan uusia työpaikkoja. Hyviä aikei-
ta kaikki. Oravanpolkupyörä on kuiten-
kin valmis, sillä rutkat leikkaukset vähen-
tävät myös kansakunnan ostovoimaa ja
-halukkuutta. Eikä lisien tai palkkojen pu-
dotukset juuri verotulojakaan lisää. Hie-
man tuntuu siltä, että nyt pelataan niin
kovilla panoksilla, jotta se suomalainen
sisukin joutuu koetukselle.
Jonkinlaista ymmärrystä hallitus tieten-
kin saa, koska ei veroruuviakaan voi pal-
jolti enää kiristää. Silti sitäkin varmasti
joudutaan tekemään, sillä tuskinpa ku-
kaan haluaa Suomesta maata, jossa huo-
misesta kukaan ei tiedä mitään.
Mitä tuo kaikki sitten vaikuttaa vaikkapa
Sastamalan kaupungissa? Toivottavasti ei
kamalia. Onneksi yrityselämässä on va-
loa näkyvissä, joten kasvussa olleen työt-
tömyyden toivoo sitä kautta pysähtyvän
ja kääntyvän parempaan suuntaan. Kau-
pungin kassavajettakin yritetään paikata
säällisin keinoin, jotta vältytään joiden-
kin lähikaupunkien toimilta, jotka raapi-
vat henkilökunnan selkää.
SAKSI
TUT
Koiran jättäminen kuumaan autoon
on eläinsuojelurikos
Todistimme sunnuntaina
13.9. tapausta, jossa poliisi
pysäytti ajoneuvon Sasta-
malassa lähellä Vammas-
kosken siltaa. Emme näh-
neet tapausta alusta alka-
en, mutta joko kuski tai
apukuljettaja lähti polii-
sin mukaan poliisiautol-
la ja toinen kävellen pois
paikalta samaan aikaan
kun poliisit lähtivät.
Huomasimme, että au-
tossa, joka pysäytettiin,
ja joka jäi tapahtumapai-
kalle, oli koira. Ikkuna oli
raollaan noin viisi sent-
tiä. Seurasimme tilannet-
ta noin tunnin-puolen-
toista ajan. Alkuun koira
haukkui ja oli virkeä, kun
lähestyimme autoa. Kun
ennen hätäkeskuspuhe-
lua kävimme autolla, koi-
ra makasi perällä reagoi-
matta enää meihin. Soi-
timme hätäkeskukseen ja
he kyselivät auton sijain-
tia, tapahtuma-aikaa, re-
kisterinumeroa yms. Ker-
roimme faktat ja he lupa-
sivat olla yhteydessä po-
liisiin. Olimme jo todel-
la huolissamme koirasta,
joka oli suhteellisen iso-
kokoinen. Vaikka päivä ei
tuntunutkaan liian kuu-
malta, lämpötila auton si-
sällä oli varmasti noussut
korkeaksi auton seistessä
vaihtelevassa auringon-
paisteessa.
Odottelimme puhelun
jälkeen 15-20 minuuttia.
Poliisia, eikä omistajia
kuulunut. Soitimme uu-
destaan hätäkeskukseen
ja hätäkeskuksen päässä
vastaaja oli todella tym-
peän oloinen ja vakuut-
teli, että tilanne on hoi-
dossa. Hän ei vaikutta-
nut ollenkaan ymmärtä-
vän tilanteen vakavuutta.
Ilmeisesti virkavallan toi-
minnan arvosteleminen
on tässä maassa kiellet-
tyä. Sain puhelimessa to-
della tympeitä vastauk-
sia. Lopulta joku tuli ha-
kemaan auton ja koiran
pois paikalta. Koira oli
siis autossa kaiken kaik-
kiaan melkein kaksi tun-
tia.
Oliko poliisi ja auton
omistajat ajatelleet, että
kun se aurinko tuolta pil-
vien takaa lävähtää esiin,
niin autossa onkin yhtäk-
kiä ihan toinen lämpötila,
mikä se oli sillä hetkellä,
kun he auton siihen jätti-
vät. Siksi olikin aika outoa,
että tärkeämpää oli saada
kaahareille sakot, kuin
se, että koira jätetään yk-
sin autoon. Ei se auto var-
maan sillä hetkellä ollut
kuuma, kun he sen siihen
jättivät, aurinko kun oli
pilvessä tuolloin.
Huolestuneet
koiranomistajat
▶
YLEISÖLTÄ
Naapurisopu
Sitäkin löytyy vielä Suo-
menmaasta.
Rauhaisaa yhteiseloa
ja lähimmäisen huomi-
oon ottamista, mutta on
sitä toistakin sorttia. Ih-
misiä, jotka kerrostalossa
utelevat kaikki asukkaiden
yksityisasiat ja salaisuu-
det. Edesssäpäin tälläinen
myrkynkylväjä on mie-
linkielin. Takanapäin juo-
ruilee ja pistää joukkoon
puolet omiaan. Nauttii
siitä, kun saa perheet ja
naapurit keskenään riita-
väleihin. Tekee jopa polii-
sille aiheettomia ilmianto-
ja. Se on ilkivaltaa ja sitoo
turhaan yhden poliisipar-
tion. Kun pariskunnan vä-
liin ujuttautuu käärme, jo-
ka manipuloi herkempää
ja lapsenuskoista puolisoa
toista vasten, ollaan teke-
misissä pimeiden voimien
kanssa.
Räävittömyyden huip-
pu on kädestä pitäen ta-
luttaa tahdoton aivopesty
viaton ihminen juopotte-
lemaan.
Apua on turha hakea
klinikoilta ja terapeutilta.
Avun saa, jos nöyrtyy ja
pyytää Taivaan-Isältä.
Petteri Virtanen,
Sastamala
Parempaa huolta
kissasta
Sastamalan Marttilassa
on keväästä asti liikkunut
musta kissa, jolla on lii-
la kaulapanta. Kissa pyö-
rii ihmisten nurkissa ja on
kovin nälkäinen, ihan sää-
liksi käy.
Sinä, joka omistat kysei-
sen eläimen, voisitko pi-
tää siitä parempaa huolta.
Meitä kovasti mietityttää,
miten eläimen talven tul-
len käy, kun emme voi si-
sällekään ottaa.
nim. huolestunut
Ilmaise mielipiteesi Alueviestissä,
lähetä postia
tai
PL 101, 38201 Sastamala
Kiikan rippilapset
50 vuoden takaa
Kiikkalainen perinne jatkui, kun Kiikan kirkossa 50 vuotta sitten ripille päässeet kokoontui-
vat sunnuntaina 13.9. messuun Kiikan kirkkoon ja muisteluihin seurakuntataloon. Alunperin
rippilapsia oli 90. Nyt koolla oli noin puolet. Sankarihaudalla suoritetun kunniakäynnin jäl-
keen kokoonnuttiin yhteiskuvaan. Kuva: Seppo Lehtinen.
