16
Keskiviikko syyskuun 16. 2015
Vieraskynä
•
Annariina Valtanen
Elän synkkää aikaa
M
onikulttuurisuus ja maahanmuut-
tokysymykset ovat yhteiskunnas-
samme pinnalla. Aihe on villinnyt
sosiaalisen median, poikinut mielenilmauksia
puolesta ja vastaan sekä saanut monet ylipää-
tään ajattelemaan ilmiön monia puolia – ken-
ties ensimmäistä kertaa elämässään. Vastaa-
vanlaisia keskusteluja on käyty 90-luvulla ja
vuosituhannen alussa. Keskustelulle on ilmi-
selvästi sosiaalista tilausta tänä aikana, kun
Suomi on päättänyt hutaista köykäisen kor-
tensa kekoon pakolaiskriisissä. Olemme kui-
tenkin olleet monikulttuurisia jo ennen nykyi-
senkaltaista lisääntynyttä maahanmuuttoa.
Historiaa vasten tarkastellen ilmiö on ikivanha.
Kulttuurit ovat muokkaantuneet, ja tulevat jat-
kuvasti muuttumaan vuorovaikutuksessa tois-
tensa kanssa niin, ettei aina ole edes selvää, mi-
kä lopulta sopii kutsua aidoksi ja autenttisek-
si kanta-joksikin trendi-ilmausta käyttääkseni.
Koko aitouden käsite ja sen perään haikailu on-
kin länsimaista hapatusta. Pohtimisen arvoi-
nen on myös kysymys siitä, mitkä oikeastaan
kohtaavat kun kulttuurit kohtaavat. Kun joku
elää toisin, reaktiona on usein suuttumus tai
kokemus turvattomuudesta. Mitä enemmän jo-
kin elämänmuoto eroaa omastamme, sitä voi-
makkaammat tuntemukset se aikaansaa. Eikä
tämä koske pelkästään maahanmuuttajia.
Ennakkoluulot tietysti ovat inhimillisiä. Niin tu-
lisi olla altruistisen maailmankuvan ja empati-
aan kykenevänmielenkin. Kauniita sanoja vai?
Aiempi höveli suhtautuminen maailmalta kan-
tautuneisiin surullisiin uutisiin selittyy muun
muassa sillä, että asiat on helpompi sivuuttaa
korvaa lotkauttamatta kun ne tapahtuvat kau-
kana toisaalla. Nyt asiat kuitenkin tuntuvat kos-
kevan myös meitä täällä pohjoisen Euroopan
reunalla aiempaa enemmän. Milloin puolueet-
tomuus muuttuu piittaamattomuudeksi? Hiljai-
sena todistajana toimiessaan tavallaan hyväk-
syy tapahtumat. Minä en ainakaan halua ol-
la yksi niistä, jotka levollisena ylittävät kadun.
80-90- lukujen tienoilla Suomeen alkoi saapua
turvapaikanhakijoita esimerkiksi Somaliasta,
Lähi-idästä ja Kongosta. Somalialaisista muo-
dostui pian kenties vihatuinmaahanmuuttoryh-
mä suomalaisten keskuudessa. Tuolloin medi-
an luoma kuva pakolaisista oli varsin yksipuo-
linen ja negatiivisia seikkoja painottava. Media
tuottaa mielikuvia tehokkaasti, joskin ne usein
ovat toista maata kuin todellisuus. Siksi sen roo-
lia ei pidä pakolaiskeskustelussa vähätellä. Ku-
vaamalla kohteet määrätynlaisiksi media siis
paitsi esittää myös tuottaa tietynlaista toiseutta.
Monikulttuurisuus on rikkaus, pakolaiset vir-
taavat, maahanmuuttotulva... Raflaavia slo-
ganeja, joihin valitettavan monen oma kanta
asioista pohjaa. Ajatella, että toisen olemassa-
olon pääpointti olisi joko toimia potentiaalise-
na yhteiskunnallisena uhkana tai kulttuurin
rikastuttajana! Suhtautuminen eri etnisyyk-
siin onkin tyypillisesti kahtalaista ja monella
tapaa kieroutunutta: puhumme eksotiikasta
yhtäältä positiivisena ja piristävänä element-
tinä, jota ihastella hieman etäältä. Toisaalta
etnisyydet aiheuttavat myös kammon tai sää-
lin tunteita asiayhteydestä riippuen. Kumpikin
suhtautumistapa on tuhoisa.
Eri mieltä asioista toki saa olla, kunhan esittää
kantansa fiksusti ja purkaa tuntojaan sopivil-
la tavoilla. Sanomisistaan tulee jokaisen myös
kantaa vastuu. Kukaan ei voi olettaa sananva-
pauden kuuluvan vain itselleen. Asiaankuulu-
vasti myös omiin mielipiteisiin kohdistuva ar-
vostelu täytyy ottaa vastaan ja kestää. Siinä si-
tä vasta sisua olisikin, mikäli tahtoo uskoa sii-
hen muinaiseen eurooppalaista kehitystä mu-
kailevaan ylhäisön sopottamaan satuun, joka
keksittiin alkujaan aikana, jolloin kansakun-
taa luotiin ja kansallishengennostattajana toi-
mi muun muassa kirjallisuus. Kansallistunnet-
ta on ollut tärkeää kohottaa vielä myöhemmin-
kin monestakin käytännön syystä – vaikkapa
sitten romantisoiden ja fantasian keinoin.
Kirjoittaja on kotoisin Sastamalasta ja opiskelee
kirjallisuutta Tampereen yliopistossa.
AMMATTIMIES
Yli 40 vuotta lasityötä
▶
Huittislainen Markku Siltanen kertoo lasin
lisääntyneen sisustuksessa.
•
Laura Haavisto
Huittislaisesta
Markku
Siltasesta
tuli lasimies
vuonna 1974.
”Erääseen lasiyrityk-
seen haettiin ammatti-
miestä, mutta sellaista ei
sillä hetkellä ollut tarjolla.
Varsinaisesti alalle ei edes
ole koulutusta, vaan työ
opettaa. Niinpä sain pai-
kan ja nyt olen ollut alal-
la yli 40 vuotta”, mies
muistelee.
Vuosikymmenten aika-
na Siltanen ei ole koskaan
tuntenut kyllästymistä
ammattiinsa.
”Aina tulee jotain uut-
ta, joka saa kiinnostuksen
taas nousemaan. Materi-
aalit ja tekniikat muuttu-
vat, mutta haastavuus säi-
lyy”, hän myhäilee.
■
SILTASEN PITKÄN
URAN
aikana lasiala on
kokenut suuria ja pienem-
piä muutoksia.
”Isoin mullistus oli se,
kun 90-luvulla talojen la-
situs muuttui tehdasval-
misteiseksi. Ennen raken-
taja haki puusepältä puit-
teet ja lasittajan kanssa
mentiin rakennukselle.
Tänä päivänä niin toimi-
taan enää joidenkin eri-
koismallien kanssa”, Sil-
tanen tietää.
Silti kittisauman teke-
minen on edelleen yksi
Siltasen suosikkityö.
”Se on täysin oma, haas-
tava lajinsa. Joihinkin en-
tisöintikohteisiin niitäkin
onneksi vielä halutaan”,
mies kertoo.
Siltasen mukaan lasi on
miellyttävä materiaali työs-
tää. ”Sen kanssa on helppo
toimia, koska esimerkiksi
pölyä ei tule ja työstämi-
nen on nopeaa. Tietenkin
työssä pitää olla tarkka ja
varovainen, ettei telo itse-
ään teräviin reunoihin.”
Vanha lasi tuo työhön
suurimmat haasteet.
”Mutta jokaiseen työ-
hön on omat niksinsä ja
ne ovat vuosien aikana
tulleet tutuiksi”, Siltanen
naurahtaa.
■
LASI ON TÄLLÄ
het-
kellä suosittu materiaali
sisustuksessa.
”Varsinkin saunan ja
kylpyhuoneen väliseinät
tehdään nyt lasista. Myös
keittiökaappien välitilassa
käytetään yhä useammin
lasia”, Siltanen tietää.
Muoti-ilmiöksi ovat
nousseet myös viherhuo-
neet.
”Kahvi maistuu ulkona
aina paremmalta, mutta
ihmiset ovat mukavuu-
denhaluisia ja lasikatto
takaa, ettei pieni vesisa-
dekaan haittaa. Kyllähän
se hienoa onkin, kun valo
pääsee lasikaton läpi sisäl-
le”, Siltanen pohtii.
Lasitetut parvekkeet
yleistyivät kerrostaloissa
jo vuosikymmeniä sitten,
sama ilmiö on toistunut
omakotitalojen terasseil-
la viime vuosina.
”Parvekkeen tai teras-
sin lasittaminen piden-
tää käyttökautta huomat-
tavasti. Suuri hyöty on
myös se, että parvekeka-
lusteet pysyvät hyvinä,
kun vaihtuvat sääolosuh-
teet eivät pääse pilaamaan
niitä. Syksyllä lehdet ja
talvella lumipyry pysyvät
poissa terassilta lasien an-
siosta”, Siltanen luettelee.
■
VIIMEISET 11 VUOT-
TA
Siltanen on toiminut
Huittisten Lasipajan pal-
veluksessa.
”Koska olen ollut täs-
sä pääsääntöisesti yksin,
olen päässyt tekemään
ihan kaikkea tarjousten
jättämisestä työn vii-
meistelyyn. Se sopii mi-
nulle, sillä päivät ovat
vaihtelevia ja se tuo työ-
hön mukavan lisän”, hän
kehuu.
Vuosien varrella haas-
tavin työ on ollut poreal-
taan päälle valmistettu la-
sikatos.
”Se oli vaikea, mutta
myös palkitseva työ. Aina-
han se on vaativaa suun-
nitella, miten saa lasin is-
tumaan kauniisti ympä-
ristöön, mutta juuri haas-
tavuus onkin työn paras
puoli”, mies pohtii.
Siltasen suunnitelmissa
siintävät pian alkavat elä-
kepäivät.
”Kiire eläkkeelle ei kui-
tenkaan vielä ole. Tyk-
kään työstäni niin paljon,
että vielä tässä ehtii mon-
ta asiakasta palvella”, hän
hymyilee.
Markku Siltanen nauttii omatkin kahvinsa lasitetun kesämajansa suo-
jassa.
Tapaaminen
Toukolan koululla
Kiikoisten Toukolan kou-
lun ekaluokkalaiset vuo-
simallia 1955 kokoontui-
vat 60-vuotistapaamiseen
1. syyskuuta 2015. Päivän
ohjelmassa oli Toukolan
koulun nykyisten eskari-
laisten ja ekaluokan kou-
lutyöhön tutustumista
ja kouluaikojen muiste-
lua vanhassa opettaja
Alli
Rantasen
luokassa. Myös
ruokailu ja kahvit järjes-
tyivät koululla. Kiitos ko-
ko kouluväelle.
■
KOULUVIERAILUN
JÄLKEEN MUISTETTIIN
hiljaisella hetkellä ensim-
mäistä opettajaa ja luok-
katovereita Kiikoisten kir-
kolla. Luokan 18 oppilaas-
ta elossa on 12, joista 10
oli paikalla,kaukaisimmat
Härmän ja Helsingin seu-
duilta. Yhdessäolo jat-
kui leppoisasti Kiikoisten
Kirkkotuvalla.
Yhteiskuvassa Toukolan koulun portailla edessä Marjatta Alajoki (o.s.
Venesmäki), Alpo Tiilikka, Helena Pärssinen (o.s. Leino), Tuula Rimpe-
lä (o.s. Haaparanta)ja Paula Ala-Järvenpää. Takana vasemmalta Jouko
Nuto, Jukka Jänismäki, Sinikka Ruotsala (o.s. Nieminen), Kauko Penk-
kimäki ja Matti Lehtinen.
