13
Keskiviikko tammikuun 20. 2016
•
Veli-Matti Saksi
Ovatkohan koulut
maanantaipäivien
rakennusperintöä?
S
astamalan Uotsolan koulu Mouhi-
järvellä juuri purettiin. Varilan kou-
lussa on todettu isoja murheita. Syl-
väällä on isohkoja ongelmia. Pehulassa
epäillään harmeja. Muutamia vuosia sit-
ten rakennetussa Stormin koulussakin oli
jossakin vaiheessa heti alkuun harme-
ja. Ovatkohan koulut maanantaipäivien
suunnittelua, rakentamista tulevien suku-
polvien rakennusperintöä, jota passaa sil-
mäillä vain maanantaisin.
Eipä moisilta ajatuksilta välty, kun seu-
raa muutamia vuosikymmeniä vanho-
jen, lähinnä julkisten rakennusten koh-
taloa. Jollakin tapaa mentiin metsän, kun
rakennukset eivät tahdo kestää edes nel-
jääkymmentä vuotta. Niiden pitäisi oike-
astaan kestää satoja vuosia, niin ainakin
ennen. Ja niitä vanhoja rakennuksiahan
me ihastelemme. Toki myös uusia, mutta
ei historiallisesta näkökulmasta.
Mitähän tulevat sukupolvet saavat oi-
keasti ihastella, kun puhutaan rakennuk-
sista, joita viime vuosikymmeninä on ra-
kennettu. Eipä niistä taida löytyä histori-
allisia pytinkejä muutaman sadan vuo-
den kuluttua. Esimerkiksi Sastamalan
kouluista muutamat olisivat mukavia
kiinnekohtia vuosisatain kuluttua silloi-
sille rakennushistorian tutkijoille. Vaikka
Muistolan koulu. Jos nykyisiin merkkei-
hin on uskomista, niin jokin vanha hir-
sirakenteinen opetuskäytöstä vapautet-
tu koulu on pystyssä, kun uudempia jy-
rätään maan tasalle.
Kukapa uskoisi, että 1980-luvun alkupuo-
lella rakennettu Varilan koulu joutuisi jo
nyt siirtolavojen kautta maankaatopai-
kalle? Sellainenkin on mahdollista, jos
remonttikustannukset nousevat uudisra-
kentamisen tasolle, tai edes lähelle nii-
tä. Ja onko sitten lopultakaan nykyisel-
lä koulutontilla jatkossa koulu, vaiko ri-
vi- tai kerrostaloja. Aika näyttää.
Ja vielä. Laviassa pidetään piispantarkas-
tus loppuviikolla. Kirkko siis ainakin huo-
lehtii lavialaisista. Kuinkahan usein Po-
rin kaupunginjohtaja piipahtaa katsas-
tamassa etäisimpiä kaupunginosia? Joh-
tavista luottohenkilöistä puhumattakaan.
Toivottavasti usein.
SAKSI
TUT
TAITEILIJA
Ideoiden ituja
alati kypsytellen
▶
Veli-Pekka Bäckman aloittaa
25-vuotisjuhlavuoden innostuneen odotuksen
vallassa. Mitä seuraavaksi?
•
Minna Isotalo
minna.isotalo@alueviesti
Uotin tila on seissyt ny-
kyisen Varilan alueella
1600-luvulta lähtien. Kol-
mesataa vuotta myöhem-
min viljelysmaiden ympä-
röimää tilaa asuivat Uo-
tien sijaan Bäckmanit. Nyt
pihapiiriä mittailee katsel-
laan apteekkari Bäckma-
nin jälkeläinen kolman-
nessa polvessa: taiteilija
Veli-Pekka Bäckman
.
”Sukujuureni ovat tääl-
lä, ja vaikka olen asunut
useammassakin maassa ja
suurissa kaupungeissa, on
kotiseuturakkaus vetänyt
minut aina takaisin näil-
le konnuille”, hän miettii.
Hirsirakenteisen pää-
rakennuksen lisäksi van-
haa rakennuskantaa edus-
taa aitta, jonka oveen on
kiinnitetty Tyrvään vaa-
kuna. Rakennuksen ku-
peessa, omassa aitaukses-
saan käyskentelee Paka-
na-pukki.
”Jos käytännön kan-
nalta miettii, voisi muut-
to metropoliin olla pukin
näkökulmasta hankalaa ja
stressaavaa”, taiteilija vir-
nuilee.
■
V-P. BÄCKMAN ON
säveltäjä, graafikko, kir-
jailija, kivenveistäjä ja
taidemaalari; kulttuurin
moniottelija. Hän sävel-
tänyt rockia, folkia, klas-
sista musiikkia, lastenlau-
luja ja musikaaleja. Esiin-
tynyt pianistina, truba-
duurina ja lukuisissa eri
kokoonpanoissa sekä toi-
minut kanttorina. Koke-
musta Bäckmanilla on
myös nukketeatterin, va-
rieteen ja klovnishown te-
kemisestä.
Terhi
-vaimolle sekä tyt-
tärille
Liinalle
ja
Hannal-
le
isän idullaan olevat ai-
voitukset näkyvät post it
-lappuina jääkaapin oves-
sa. Olipa kyseessä mikä
taidemuoto hyvänsä, pro-
sessi alkaa pitkällä asen-
noitumisjaksolla. Ideat
saattavat hautua päänu-
pissa vuosiakin, kunnes
yhdistyvät toteuttamis-
kelpoiseksi kokonaisuu-
deksi. Kun ajankohta on
oikea, valmistaa tulee no-
peasti. Aivolataus purkau-
tuu ryöpsähdyksenä näky-
vään tai kuultavaan muo-
toon. Esimerkiksi jouluna
taiteilija kaivoi esille jos-
kus suomentamansa To-
peliuksen runot ja sävelsi
siltä istumalta muutamiin
niistä musiikin.
”Samanlainen fiilis oli
viime kesänä. Kävelin
puutarhassa ja ryhdyin
maalaamaan näkemää-
ni. Syntyi
June Vibrations
-näyttely Jaatsille, osa töis-
tä on ollut esillä myös Is-
lannissa.”
Taiteilijan leipä on pie-
ninä palasina maailmalla.
Osansa tienesteistä muo-
dostavat pianonsoiton-
opettajan työt Sastama-
lan Opiston leivissä se-
kä musikaalituotannon
opettaminen Länsi-Suo-
men Opistossa. Mainio li-
säkannustin on myös Sas-
tamalan kaupungin hiljat-
tain myöntämä työskente-
lyapuraha. Sen merkitystä
taiteilijalle ei voi kuiten-
kaan mitata pelkästään
euroissa.
”Tuntuu hyvältä, että jo-
ku kotikaupungissani on
minusta kiinnostunut ja
seuraa tekemisiäni. Tämä
on kuin bensiiniä taiteili-
ja Bäckmanin tankkiin; se
motivoi ja kannustaa teke-
mään.”
■
BÄCKMAN EI OLI-
SI
Bäckman, ellei hänel-
lä olisi monta rautaa tu-
lessa. Suunnitelmissa on
suomalais-islantilaisena
yhteistyönä toteutettava,
noitavainoista kertova
musikaali sekä tyylillises-
ti kapakkateatteria muis-
tuttava esitys hänen sä-
veltämästään kamarioop-
perasta
Kuusi ja Kataja
. Vi-
pinää riittää myös rhythm
and blues -covereita esit-
tävän Blue Mary -bändin
tiimoilta. Kirja-aiheitakin
V-P. Bäckmanin mieles-
sä pyörii, mutta ne saavat
vielä hetken kypsyä.
”Näin juhlavuoden kun-
niaksi jonkinlainen retros-
pektiivinen näyttely teke-
misistäni voisi olla paikal-
laan.”
Kuluva vuosi on V-P.
Bäckmanille 25. taiteili-
jan uralla. Mitä taiteen te-
kijä on neljännesvuosisa-
dan mittaisella urallaan
tähän mennessä oppinut?
”Suhtaudun karsaas-
ti sanaan korkeakulttuu-
ri. Taide kuuluu kaikille,
ja siitä voi iloita monel-
la tavalla.”
Kapinahengen innoit-
tamana syntyneen ensi-
levyn nuori Bäckman on
nyt keski-ikäistynyt, sees-
tynyt mies. Idealismia on
jäljellä vain vähän, mutta
tulevaisuuden uskoa sitä-
kin enemmän.
”Oma sukupolveni on
mennyttä kamaa. Lapsis-
sa ja nuorissa asuu uteli-
aisuus ja uskallus kyseen-
alaistaa vallitsevat normit
ja valtakoneistot.”
Kädenjälkiä
katukuvassa
V-P. Bäckmanin
kädenjälki näkyy Sastamalan
katukuvassa muun muassa kaupungin viirinä,
käsinhakattuina massiivikivikirjoina, custom-
linja-autopysäkkeinä ja kivisinä katukyltteinä.
Hänen käsissään on syntynyt myös Vammalan
aluesairaalan edustalla seissyt liki kolmimetri-
nen, punagraniittinen veistos, Alma Mater se-
kä Pyhän Olavin kirkon läheisyyteen sijoitet-
tu Edesmenneitten Muistomerkki.
V-P. Bäckman
■
s. Tyrväällä 1969
■
Koti Sastamalan Varilassa
■
Perhe: vaimo, kaksi tytärtä, seitsemän kissaa,
kolme kanaa, vuohi ja hevonen
■
Asunut Helsingissä, Antwerpenissä, Rotterda-
missa, Tartossa, Kööpenhaminassa
■
Sävellystyötä laidasta laitaan kamarimusiikista
kouluratsastusmusiikkiin, satoja lauluja
■
Äänilevyjä omaan ja lainamusiikkiin, ensijul-
kaisu Pekka Bäckman & Marras: Willa ma Fel-
la -LP (1990)
■
Harrastukset: koristerakentaminen, sukututki-
mus, Suomen historia, ratsastus ja romantii-
kan aika
Pakana-pukki ja Veli-Pekka Bäckman, lystik-
käitä veikkoja molemmat.
