17
Keskiviikko tammikuun 27. 2016
YHDISTYS
Kotitalousopettajat huolissaan
kasvavasta uusavuttomuudesta
▶
Oppitunneilla opiskellaan arjen hallintaa, josta on hyötyä koko loppuelämäksi.
Vähäinen tuntimäärä harmittaa alan ammattilaisia.
•
Maija Latva
Vaikka ulkona paukkuu
pakkanen, Saskyn Ware-
lius-ravintolan pöydäs-
sä on lämmin tunnelma.
Vammalan seudun Koti-
talousopettajat ry:n vä-
keä on kokoontunut naut-
timaan illallista yhdistyk-
sen 50 vuotisen taipaleen
kunniaksi. ”Tosin täytim-
me vuosia jo viime vuo-
den puolella”, selvittää
yhdistyksen puheenjoh-
taja
Pirjo Ojaniemi
. Hän
toimii kotitalousopettaja-
na Lallin koulussa Köyli-
össä. Ojaniemi on myös
koulun vararehtori ja
opettaa lisäksi uskontoa
ja opinto-ohjausta.
■
VAMMALAN SEU-
DUN KOTITALOUS-
OPETTAJAT
ry on Ko-
titalousopettajien liiton
alainen paikallisyhdis-
tys, jonka tarkoituksena
on toimia yhdyssiteenä
Vammalan ja sen ympä-
ristössä asuvien jäsenten
kesken sekä edistää koti-
ja ravintotalouden alalla
heidän tiedollista ja tai-
dollista kehitystään.
Yhdistyksen toimin-
taan kuuluu erilaiset ko-
koukset esitelmineen ja
keskusteluineen, tutustu-
miskäynnit alan yrityk-
siin ja oppilaitoksiin, se-
kä yhteydenpito koti- ja
ravintotalouden kannal-
ta tärkeisiin järjestöihin.
”Jäsenemme asuvat Sasta-
malan, Punkalaitumen ja
Huittisten alueella. Opet-
tajamme työskentelevät
myös muissa lähikunnis-
sa”, Ojaniemi kertoo.
■
OJANIEMI ON OT-
TANUT
tilaisuuteen mu-
kaan vanhoja valokuvia,
jotka herättävät monen-
laisia muistoja varsinkin
jo eläkkeellä olevien ko-
titalousopettajien,
Au-
ra Yli-Krekolan ja Lii-
sa Vierteen
mielissä. Nai-
set muistelevat, miten 60-
70 -luvuilla oli yleistä, että
kotitalousopettajia oppi-
laineen pyydettiin järjes-
tämään tarjoilut ja tar-
jottavat, kun kuntaan tu-
li vieraita. Varsinkaan Yli-
Krekolaa moinen ei in-
nostanut. ”Eihän meidän
työsopimuksissamme sel-
laisesta silloinkaan mi-
tään puhuttu.”
■
PUHE LIIKKUU MYÖS
kotitalousopetuksen tun-
tiraameissa. Alan ammat-
tilaisten mielestä on kä-
sittämätöntä, että pakol-
lista kotitaloutta on niin
vähän, kolme tuntia vii-
kossa ja vain yläasteella,
jos sitä ei ota valinnais-
aineeksi. ”Oppitunneilla
opiskellaan kuitenkin tär-
keää arjen hallintaa, jos-
ta on hyötyä koko loppu-
elämäksi, esimerkiksi ruu-
an laittoa, leipomista, ko-
din ja pyykin huoltoa sekä
jopa talousasioita”, Oja-
niemi toteaa. Muut nyö-
kyttelevät. ”Näissä tun-
tiraameissa kaiken edel-
lämainitun opettaminen
on todella haasteellista”,
myöntävät Sylvään kou-
lun kotitalousopettaja Su-
sanna Rantanen sekä ur-
jalalaisen Huhdin koulun
kotitalousopettaja Kirsi
Huhtanen.
■
SASTAMALAN KOU-
LUTUSKUNTAYHTY-
MÄN KOTITALOUS-
OPETTAJAT
Sirpa Kuula
ja Raija Hituri
opettavat
ammattiin valmistuvia ja
he ovat havainneet työs-
sään sen, että viime vuosi-
en aikana alalle on hakeu-
tunut kasvava joukko poi-
kia. ”Kun erilaisten kokki-
ohjelmien buumi muuta-
ma vuosi sitten alkoi, oli
sillä asiaan suuri vaiku-
tus”, he tietävät.
Ammattiopettajia har-
mittaa suurtalouspuolel-
la se, että puolivalmiiden
raaka-aineiden osuus on
tänä päivänä niin suuri.
”Perunat tulevat kuorittu-
na, joskus jopa keitettyi-
nä vaakumissa, ja lihakin
on toisinaan jo valmiiksi
paistettu. Myöskään ko-
timaisuudelle, saati lähi-
tuotteelle, ei juuri paino-
Aura Yli-Krekola (vasemmalla), Susanna Rantanen, Sirpa Kuula, Raija Hituri, Pirjo Ojaniemi, Liisa Vierre ja Kirsi Huhtanen tutkivat vanhoja
valokuvia Vammalan seudun Kotitalousopettajat ry:n juhlaillillisella.
KOMMENTTI
Tärkeä ja mukava oppiaine
arvoa lasketa”, he harmit-
televat.
■
KOTITALOUSOPET-
TAJA NÄKEE MYÖS
ai-
ka nopeasti sen, mitä nuo-
relta on kotona edellytet-
ty. Heidän mukaansa ny-
kyään on aika paljon nuo-
ria, jotka eivät ole tehneet
mitään kotitöitä. Yhdessä
vuodessa pitäisi kuitenkin
opettaa perusasiat. ”Jos
oppitunnit ovat niin, että
kaksi kertaa viikossa koti-
taloutta on 75 minuuttia,
niin onhan se hankalaa,
koska tässä oppiaineessa
puolivalmista työtä ei voi
jättää odottamaan seuraa-
vaa kertaa”, Huhtanen to-
teaa.
■
UUDEN OPETUS-
SUUNNITELMAN MU-
KAAN
kotitalousopetus-
ta voidaan opetuksen jär-
jestäjän niin päättäessä
antaa jo alemmilla luokil-
la valinnaisaineena. Täs-
tä mahdollisuudesta alan
ammattilaiset ovat iloisia,
vaikka pelkkä mahdolli-
suus ei tietenkään vielä
tarkoita, että sitä lähes-
kään joka koulussa järjes-
tettäisiin.
Harmin aiheitakin on.
”Vaikka kotitalous on suo-
sittu valinnaisaine, edel-
lisen tuntijaon uudistuk-
sessa valinnaisaineiden
tuntimäärää vähennet-
tiin. Sama suuntaus näyt-
tää jatkuvan myös uudes-
sa opetussuunnitelmas-
sa. Me alan ammattilaiset
olemme kuitenkin huo-
manneet, että tänä päivä-
nä näiden asioiden opet-
taminen olisi entistäkin
tärkeämpää. Nuoret tar-
vitsevat selkeästi enem-
män tietoa esimerkiksi
ravintoasioista ja ruokai-
lutottumuksista, samoin
ihan perusoppia. Aika
usein vielä yläkoululaisel-
takin menee sekaisin tee-
lusikallinen ja desilitra”,
Ojaniemi naurahtaa.
•
Maija Latva
Yläasteella kotitalous-
tunnit olivat parhaita.
En tiedä muistanko vää-
rin, mutta mielestäni ai-
ka moni osasi siihen ai-
kaan jonkin verran kok-
kaamiseen ja pieniin ko-
din töihin liittyviä pe-
rusasioita jo ennen kuin
”kotsan” tunneilla niitä
edes opetettiin. Itseltäni
muuten luonnistui, rak-
kaan mummuni oppien
ansiosta, myös lehmän
ja kutun lypsäminen,
sekä kutunjuuston teko.
No, niitä taitoja koulus-
sa ei kyllä tarvittu.
Yhdyn tapaamieni ko-
titalousopettajien näke-
mykseen kotitaloustun-
tien tarpeellisuudesta.
Todellisuudessa monis-
sa kouluissa opetuksen
määrärahat ovat kuiten-
kin niin tiukassa, että
kunnon raaka-aineisiin-
kaan ei ole varaa.
Kotitalousopetus vah-
vistaa merkittävästi
nuorten arjenhallintatai-
toja, jotka ovat arvokas-
ta pääomaa. Uuden ope-
tussuunnitelman ansi-
osta kouluissa voitaisiin
aloittaa kotitaloustunnit
valinnaisena jo alaluok-
kien oppilaille. Nyt on
kiinni kunnista ja kou-
luista, kuinka tärkeänä
ne asian näkevät.
