10
Keskiviikko 10.2.2016
•
Kansanedustaja
Arto Satonen
Terveisiä
eduskunnasta
Korjausvelkarahaa
Sastamalan
teille
Viime perjantaina hallitus päätti 600
miljoonan euron potista teille, rauta-
teille ja vesiväylille. Tällä rahoituksel-
la korjataan kiireellisimpiä hankkei-
ta ympäri maata. Raha tulee todella
tarpeeseen.
Nyt tehtyä päätöstä on edeltänyt pit-
kä ja johdonmukainen työ. Jo viime
vaalikauden puolivälissä herättiin sii-
hen tosiseikkaan, että liikenneinfran
korjausvelka on nousemassa 2,5 mil-
jardiin. Silloin päätettiin perustaa
parlamentaarinen työryhmä ratkai-
semaan asiaa.
Sipilän hallitusta muodostettaessa oli
käytettävissä parlamentaarisen työ-
ryhmän näkemys korjausvelan tait-
tamisesta ja mahdollisen lisärahan
jakamisen kriteereistä. Sipilän halli-
tus päätti tiukassakin taloustilantees-
sa kohdentaa korjausvelan kiinniku-
romiseen 600 miljoonaa euroa, kos-
ka korjaamatta jättäminen maksai-
si myöhemmin vielä enemmän. Tä-
mä linjaus oli kaikkien hallituspuo-
lueiden yhteinen tahto.
Käytännössä hankkeet määriteltiin
siten, että kaikki ely-keskukset esit-
tivät hankkeita omilta alueiltaan ja
liikennevirasto kokosi ne tärkeysjär-
jestykseen. Keskeisiä periaatteita oli-
vat liikenteen sujuvuus ja elinkeino-
elämäntarpeet, joista erityisesti koros-
tuivat puunkeljutus ja biotalous.
Sastamalan alueelle sai rahoitusta
kolme hanketta. Punkalaidun-Sasta-
mala tieosuus sai 550000 euroa, pe-
rusteena erityisesti tien merkitys Pun-
kalaitumen elinkeinoelämälle. Kiik-
ka-Lavia tie sai 950000 euroa, perus-
teena erityisesti raskaan liikenteen
ajoedellytysten turvaaminen. Nokia-
Häijää välille myönnettiin 550000,
koska Se on keskeinen kuljetusreitti
Porin satamaan.
Kaikki Sastamalaan ja Pirkanmaal-
le tulleet kohteet olivat Ely-keskuksen
esittämiä. Rahat siis jaettiin asian-
tuntijoiden näkemyksen perusteella,
mikä on täysin oikein. Ministeri An-
ne Berner ja hallituspuolueet ansait-
sevat tunnustuksen siitä, että nyt an-
nettiin liikenneasioissa asiantunte-
muksen puhua, eikä listoja lähdetty
peukaloimaan.
Liikennehankkeiden rahoituksessa
"sulle, mulle" - jaosta eroon pääsemi-
nen on iso juttu. Tämä on uusi tapa
toimia, jatketaan sillä tiellä. Se koi-
tuu viime kädessä tien käyttäjän par-
haaksi.
VANHUSTEN VALLANKUMOUS
Pieniä asioita, mutta
jonkun koko elämä
▶
Huittisissa halutaan parantaa vanhusten arkea
vanhat rutiinit romuttamalla.
Kristiina Piirala ja Anna Pylkkänen tietävät, että vanhusten vallankumous lähtee hoitohen-
kilökunnan asenteesta. ”Ensin pitää huomata, että tämän hetkisessä toimintatavassa on kor-
jattavaa”, naiset sanovat.
•
Laura Haavisto
Huittisten kaupungissa
on käynnistynyt vanhus-
ten vallankumous. Van-
hustenhuollossa työsken-
televät henkilöt osallistu-
vat koulutukseen, jonka
tarkoituksena on paran-
taa vanhusten arkea hen-
kilökuntaa tai rahaa lisää-
mättä.
Yhtälö kuulostaa mah-
dottomalta, mutta työ-
yhteisövalmentaja
Anna
Pylkkäsen
mukaan muu-
tos on täysin mahdolli-
nen.
”On lähdettävä liikkeel-
le siitä ajatuksesta, että
hoitamisen sijaan henki-
lökunnan focus keskittyy
vanhusten hyvään elä-
mään. Aletaan kyseen-
alaistaa ja romuttaa vuosi-
kymmeniä jatkuneita lai-
toselämän rutiineja”, hän
sanoo.
Henkilökunta havah-
tuu ongelmiin, kun heiltä
kysytään, millaisen van-
huuden he itse haluaisi-
vat.
”Kun päivät suoritetaan
tietyn kaavan mukaan,
unohdetaan helposti ih-
minen vanhuuden ja sai-
rauden takana”, Pylkkä-
nen tietää.
■
VANHUSTEN
arkea
lähdetään Huittisissa pa-
rantamaan pienillä muu-
toksilla. Jatkossa omiin
asioihinsa saa vaikuttaa
enemmän. Haluaako mai-
don sijaan mehua tai mi-
hin vaatteisiin pukeutuu
mieluiten.
”Meistä asiat saattavat
tuntua pieniltä, mutta
jonkun koko elämä koos-
tuu niistä. Kun huomaam-
me kysyä, mitä vanhus it-
se haluaa, edistämme hä-
nen itsemääräämisoike-
uttaan ja lisäämme sitä
kautta elämän merkityk-
sellisyyttä”, Pylkkänen
muistuttaa.
Tulevaisuudessa van-
hustenhuollossa pyritään
pois tiukoista aikatauluis-
ta. Ruoka ei enää rytmi-
tä päivää entiseen tapaan.
”Kaikki eivät halua
nousta sängystä kahdek-
salta tai mennä nukku-
maan aikaisin. Muutok-
sessa pyritään siihen, et-
tä toiminnan lähtökoh-
ta on vanha ihminen toi-
veineen ja tarpeineen, ei
henkilökunnan töiden
järjestäminen”, Pylkkä-
nen korostaa.
Vanhuksen toiveiden
ymmärtäminen on yh-
tä tärkeää kuin fyysisen
kunnon tunteminen.
”Vanhuksia pitää kuun-
nella yksilöinä. Jokainen
ihminen on erilainen,
eivätkä kaikille sovi sa-
mat toimitatavat. Pienet
valinnanmahdollisuu-
det aloittavat käytännön
muutoksen, joka joh-
taa siihen, että koko arki
mullistuu. Vanhukset saa-
vat oman äänensä kuulu-
viin ja tulee vanhusten
vallankumous”, Pylkkä-
nen sanoo.
■
PERUSTURVAJOHTA-
JA
Kristiina Piirala
us-
koo, että muutos saadaan
Huittisissa käytäntöön.
”Annan pitämän kou-
lutuksen jälkeen ilmas-
sa oli selvää innostusta.
Monelle oli todella ha-
vahduttavaa pohtia, mi-
tä itse haluaisi, kun on
vanha”, hän sanoo.
Pienetkään muutokset
eivät kuitenkaan välttä-
mättä tapahdu helposti.
”Jokaiseen työyhteisöön
muodostuu tiettyjä ta-
poja tehdä asioita ja niis-
tä on vaikea päästä irti.
Meillä on pitkän histo-
rian omaavia yksiköitä,
joissa on voimakas työ-
kulttuuri. Suurin haaste
onkin, miten kulttuuria
Vanhusten vallankumo-
us lähtee ikäihmisten ar-
vostamisesta, Suomessa
vanhuksiin suhtautumi-
seen kaivattaisiin asen-
nemuutosta. Seniorit tu-
lisi rasitteen sijaan näh-
dä voimavarana.
”Vaikka toimintakyky
olisi heikko, pitää etsiä
oikea tapa, jolla voi vie-
lä osallistua”,
Kristiina
Piirala
korostaa.
Perusturvajohtaja
kannustaa myös mui-
ta kuin henkilökuntaa
mukaan vanhusten val-
lankumoukseen. ”Toi-
von, että omaiset oli-
sivat aktiivisesti muka-
na vanhusten elämäs-
sä. Pieni yhteinen teke-
minen on tärkeää”, Pii-
rala muistuttaa.
Myös vapaaehtoiset
olisivat erittäin tervetul-
leita mukaan vanhusten
toimintaan.
”Vaikka vain sanom-
alehden lukemista tai
television katsomista
yhdessä. Naisille kauni-
stautuminen on tärkeää,
joten moni olisi onnel-
linen, kun joku kävi-
si vaikkapa joskus lak-
kaamassa kynnet”, Pi-
irala tietää.
Vanhukset kaipaavat
vapaaehtoisia
Kristiina Piirala
on ol-
lut käynnistämässä van-
hustenhuollon muutok-
sia myös useilla muilla
paikkakunnilla. Uusien
toimintatapojen myö-
tä vanhuksista on tul-
lut virkeämpiä ja jo-
pa tarvittavien lääkkei-
den määrä on vähenty-
nyt. ”Apaattiset yksiköt
ovat muuttuneet eloi-
siksi. Vanhukset tulevat
mielellään ulos omista
huoneistaan ja pienen
liikkumisen myötä se-
kä unen laatu että ruo-
kahalu parantuvat”, Pii-
rala tietää.
Vanhusten ohella
myös hoitohenkilökun-
nan arki on muuttunut
paremmaksi. Hoitajat
ovat huomanneet, et-
tä muutos ei vaadi lisää
resursseja, vaan uuden-
laista asennetta työhön.
”Työntekijät huomaa-
vat, että he tekevät tär-
keää työtä, johon voi-
vat itse vaikuttaa. Se tuo
iloa omaan tekemiseen”,
Piirala sanoo.
Elämänlaatu paranee
muutetaan. Tämä muu-
tos on kuitenkin niin
positiivinen, ettei ke-
nelläkään ole mitään
menetettävää sitä yrit-
täessä”, Piirala toteaa.
Pe rus tur va joht a j an
mukaan muutos käyn-
nistyy kaikissa yksi-
köissä välittömästi.
”Jossain muutos on
jo alkanut. Esimerkik-
si kotihoidon mobiili-
laitteet ovat tästä hy-
vä esimerkki. Anna on
saanut liikkeelle ajatte-
luprosessin, jonka ke-
hittäminen tulee ole-
maan jatkuvaa”, Piira-
la uskoo.
