10
Keskiviikko 20.4.2016
HUITSIKKAKUSKI
Miljoona kertaa parempi elämä
▶
Almir Ljesnjanin haluaa korvata Suomelta ja suomalaisilta saamansa avun töitä tekemällä.
•
Laura Haavisto
Almir Ljesnjanin
saapui
Suomeen pakolaisena lä-
hes 13 vuotta sitten.
Ljesnjanin pakeni Ju-
goslaviasta sotaa ja huo-
noa elämää. Pois oli pak-
ko lähteä.
"Elämäni muuttui yh-
dessä yössä miljoona ker-
taa paremmaksi", Ljesnja-
nin toteaa.
Vaikka alku ei ollut
helppoa, Ljesnjanilla ei
ole mitään pahaa sanot-
tavaa Suomesta tai suo-
malaisista.
"Muistan yhä päivän,
kun saavuimme tänne.
Ensimmäisenä meidät
vietiin poliisin puhutet-
tavaksi. Se oli todella pe-
lottavaa, sillä Jugoslavias-
sa poliiseilla oli sellainen
asema, ettei heitä uskalta-
nut edes katsoa päin. Em-
me voineet ymmärtää, et-
tä täällä tilanne on erilai-
nen."
Valtava pelko vaihtui
nopeasti helpotukseksi.
"Ensimmäisistä hetkistä
asti olemme saaneet suo-
malaisilta valtavasti apua
ja tukea. Ei ole helppoa
aloittaa aivan alusta uu-
dessa maassa, uusien ih-
misten ja uuden kielen
keskellä. Kun ympärillä
on hyviä ihmisiä, sitä kui-
tenkin pärjää."
■
LJESNJANIN
perhe
muutti Punkalaitumen
vastaanottokeskukseen ja
päätti myöhemmin jäädä
asumaan Punkalaitumelle.
Reilu vuosi sitten Al-
mir muutti Huittisiin. Sa-
maan aikaan hän aloitti
työt kuljettajana Huittis-
ten Tilausliikenteellä. Päi-
västä riippuen hän saattaa
hypätä Huitsikan, Vampu-
lan koulukyydin, taksin
tai tilausajon rattiin.
"Osallistuin linja-auton-
kuljettajakurssille ja sen
aikana Jani Heinonen kä-
vi esittelemässä meille in-
va-autoa. Otin hänen ni-
mensä ja puhelinnume-
ronsa ylös. Kun sain kuul-
la, että Tilausliikenteelle
haetaan kuljettajaa, otin
Janiin suoraan yhteyttä",
Ljesnjanin kertoo.
Heinoseen suora yh-
teydenotto teki vaikutuk-
sen. Aivan heti työpaik-
kaa ei ollut tarjolla, mut-
ta jo muutaman kuukau-
den kuluttua Heinonen
pyysi Ljesnjanin kokeek-
si töihin.
"Almir lupasi, etten tule
pettymään, jos palkkaan
hänet. Täytyy sanoa, et-
tä hän on lunastanut lu-
pauksensa", Heinonen to-
teaa.
■
LJESNJANIN
ei osaa
sanoa, onko autonkuljet-
taja hänen unelma-am-
mattinsa. Tärkeintä mie-
helle on, että hän saa teh-
dä töitä.
"Se antaa elämälle sisäl-
töä. Ei minusta olisi sellai-
seksi ihmiseksi, joka vain
makaisi päivät sohvalla ja
katselisi televisiota. Myös
muiden pakolaisten olisi
tärkeää päästä mahdolli-
simman pian kiinni työ-
elämään."
Suuri turvapaikanhaki-
joiden määrä herättää Al-
mirissa ristiriitaisia tun-
teita.
"Ihmisiä pitää auttaa,
mutta tällä hetkellä tur-
vapaikanhakijoita tulee
aivan liikaa. Emme tiedä
millaisia ihmisiä joukossa
on ja olen huolissani heis-
tä, jotka tulevat väärin ai-
kein."
Omasta kokemukses-
taan Ljesnhanin tietää,
millainen hätä sodasta on
päästä pakenemaan.
"Mutta uuteen maahan
pitää tulla sen maan eh-
doilla. Täytyy sopeutua
uuteen ympäristöönsä ja
sen tapoihin toimia", hän
pohtii.
■
ALMIRILLA
ei ole vie-
lä Suomen kansalaisuutta,
mutta hän tuntee itsensä
suomalaiseksi.
"Olen läpäissyt kielitut-
kinnon, joten nyt minul-
la on mahdollisuus Suo-
men kansalaisuuden ha-
kemiseen. Sen aion myös
tehdä."
Ljesnjanin neljästä lap-
sesta kolme on syntynyt
Jugoslaviassa. Kaikki ovat
Almir Ljesnjanin pitää työstään autonkuljettajana, sillä siinä hän saa
olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Lautturin pysäkiltä Hui-
tiskan kyytiin nousee Ir-
ja Latvanen. Hän on au-
ton kyydissä tuttu asia-
kas. Latvanen ja Almir
vaihtavat kuulumiset ja
harmittelevat huonoa
säätä.
”Kuljen Huitsikalla
viitenä päivänä viikossa.
Joskus ajelen ihan vain
senkin takia, etten tule
mökkihöperöksi”, nai-
nen naurahtaa.
Huitsikan kyydis-
sä hoituvat kauppareis-
sut, pankkiasiat ja ap-
teekkikäynnit. Tarpeen
tullen kyydissä pääsee
myös terveyskeskuk-
seen. Tänään Latvanen
ajelee Hoivakoti Tuulen-
tupaan hakemaan mie-
hensä kotiin.
”Tämä on ihan ehdo-
ton palvelu. En tiedä,
mitä minun kulkemi-
sestani tulisi, jos Huit-
sikkaa ei olisi.”
Huitsikan kuljettajat
Almir ja Somaliasta ko-
toisin oleva Ali saavat
Latvalalta suuret kiitok-
set.
”Niin mukavia mie-
hiä ovat, että ei voi va-
littaa. Melkein pitää ke-
hua”, Latvanen vitsailee
ja saa Ljesnjanin höräh-
tämään nauruun.
”Kyllä vanhempia ih-
misiä pitää auttaa ja ol-
la heille kohtelias. Suuri
osa asiakkaista on sellai-
sia, että heitä pitää aut-
taa nousemaan kyytiin
ja pois. Se on minun
tehtäväni”, Almir vaka-
voituu.
Huitsikan saapuessa
Tuulentuvan pihaan Al-
mir nousee ylös ja kan-
taa Latvasen ostoskas-
sit ulos.
”Huomenna mennään
sitten terveyskeskuk-
seen”, Latvanen muis-
tuttaa.
Matkaa jatkaessaan
Almir tarkistaa vielä
taustapeilistä, että Lat-
vanen pääsee sisälle
Tuulentupaan.
Huitsikka on
ehdoton palvelu
kuitenkin täysin suoma-
laisia.
"He ovat kasvaneet tääl-
lä. Tämä on heidän ainut
kotinsa."
Vaikka Jugoslaviassa,
nykyisessä Montenegros-
sa ei ole enää sotaa, ei Al-
mir voisi palata kotimaa-
hansa.
"Elämä on siellä edelleen
lähes yhtä vaikeaa. Veljel-
läni, joka yhä asuu siel-
lä, on pieniä lapsia, jotka
joutuvat kulkemaan kä-
vellen 12 kilometrin mat-
kan kouluun. Usein sää
vuoristossa on niin kyl-
mä, ettei lapsia voi laittaa
matkaan ja tärkeä koulu-
tus jää puuttumaan", hän
murehtii.
Ljesnjanin silmin Mon-
tenegro on korruptoitu-
nut ja kahtia jakautunut
maa.
"Töitä ei ole tarjolla, jo-
ten ihmisillä ei ole varaa
terveydenhuoltoon tai
koulutukseen. Tilanne
siellä on toivoton."
■
LJESNJANIN
on so-
peutunut Suomeen hyvin.
Hän uskoo sen olevan hy-
vin pitkälti työn ansiota.
"Olen ollut onnekas, että
pääsin heti töihin. Kieli-
kin oli pakko oppia nope-
asti, että ymmärsi työka-
vereita", hän pohtii. Huit-
sikasta kuljettaja on löytä-
nyt paljon tuttuja, joiden
kanssa on mukava jutella
ja vaihtaa ajatuksia.
"Mummelit ovat tyyty-
väisiä, kun heidän kans-
saan keskustelee."
Heinonen kiittelee, et-
tä Almir on pidetty kul-
jettaja. "Hän on kohtelias
ja tunnollinen. Lisäksi Al-
mirilla on mahtava huu-
morintaju, mikä on asiak-
kaiden ja työkavereiden
kanssa tärkeää", hän sa-
noo. Ljesnjanista paistaa,
että asiakkaat ovat hänel-
le tärkeitä. "Tässä asuu ke-
säisin sotaveteraani, joka
kulkee Huitsikassa vähin-
tään joka toinen päivä",
mies kertoo yhtä omako-
titaloa ohitettaessa.
"Huhkolanpellon mum-
mot menevät sadesäällä
mielellään kotiovelle asti,
aurinkoisella ilmalla jätän
heidät pienen kävelymat-
kan päähän."
Nurmiselle jättipotti
osuuskaupan vaalissa
•
Alueviesti
Pirkanmaan Osuuskaupan
edustajistovaalit on käyty.
Sastamalalainen
Ilma-
ri Nurminen
oli vaalien
ääniharava. Hän sai 533
ääntä ja tuli uutena vali-
tuksi. Paikkansa edustajis-
tossa uusivat Sastamalas-
ta
Seija Hakanen
264:lla,
Jari Andersson
244:lla
ja
Jouni Inna
205:lla ää-
nellä.
Maija-Liisa Hal-
me
105:lla ja
Leena Saa-
rela
82:lla äänellä valittiin
varalle."Ensikertalaisia
edustajistoon valituis-
ta on hieman yli puolet",
sanoo hallintoneuvoston
puheenjohtaja
Timo Ra-
jala
. Edustajisto muun
muassa vahvistaa tilinpää-
töksen ja valitsee hallinto-
neuvoston. Muodollisen
roolinsa lisäksi se toimii
näköalapaikkana osuus-
kaupan toimintaan sekä
muodostaa keskustelufoo-
rumin johdon ja asiakaso-
mistajien välille.
Ilmari Nurminen. Kuva: Minna Isotalo.
