15
Keskiviikko 15.6.2016
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
HARVINAISUUS
Sastamalalainen lintuharrastaja
teki merkittävän havainnon
▶
Koskikaran pesästä löytyi viisi poikasta, jotka on nyt rengastettu,
punnittu ja mitattu.
KATSO LISÄÄ KUVIA!
■
Koskikara on suun-
nilleen kottaraisen
kokoinen ja muis-
tuttaa sitä myös vä-
ritykseltään. Se on
pääosin harmaan-
musta, mutta on
helppo tuntea val-
keasta rinnastaan
ja lajityypillises-
tä käyttäytymises-
tä. Koskikara seisos-
kelee virtavesien ää-
rellä rantakivillä ja
hyppää välillä vir-
taan uimaan ja su-
keltamaan.
■
Koskikarat pesivät
puhdasvetisten jo-
kien ja purojen var-
silla. Pesimäkan-
ta painottuu Lap-
piin ja Koillismaal-
le, missä arvioidaan
pesivän noin 300
paria.
■
Laji on arvioitu
Suomessa uhanalai-
seksi. Se luokitel-
laan vaarantuneek-
si pienen pesimä-
kannan ja kannan
ilmeisen vähene-
misen vuoksi. Kan-
nankehityksestä ei
kuitenkaan ole tark-
kaa tietoa.
•
Maija Latva
BirdLife Suomen vuoden
lintu on virtavesien tyrs-
kyissä viihtyvä koskika-
ra. Sen pesimäkanta ja ke-
säaikainen esiintyminen
tunnetaan puutteellises-
ti, ja siksi BirdLife kuulut-
tikin aiemmin keväällä
suomalaisten havainto-
ja koskikarasta. Lajin ha-
vaitsee pesimäpaikoillaan
varmimmin touko- ja ke-
säkuussa.
Sastamalalainen lintu-
harrastaja
Risto Syrjä
löy-
si toukokuussa koskikaran
pesän, jossa oli viisi poi-
kasta. "Poikkesin tavalli-
sella linturetkelläni pai-
kalle, jossa käyn aina sil-
loin tällöin talvisin katso-
massa näkyykö koskikaro-
ja. Näin silmänurkastani
ohi lentävän mustavalke-
an linnun, ja kesän kyn-
nyksellä kun oltiin aivoni
sanoivat, että kirjosieppo-
han se siinä lensi. Pari se-
kuntia myöhemmin tuli
oivallus, että eihän se ol-
lut kirjosieppo, kun se oli
niin iso ja siitä alkoi jän-
nittävä kiikarointi. Pyrin
varmistamaan, että oliko
se todella koskikara", Syr-
jä muistelee.
Hetken päästä mies sai
linnun jälleen näkyvil-
le. "Näin, että sillä oli suu
täynnä ruokaa ja oivalsin
että se on koskikara, joka
on viemässä poikasilleen
ruokaa. En ollut koskaa ai-
emmin nähnyt koskikaraa
sulan maan aikana, saatik-
ka sen pesää."
■
SYRJÄ
tarkkaili piilos-
taan lintua kiikareilla ja
koitti nähdä missä sen
pesä on. Lopulta emolin-
tu rohkeni mennä pesälle,
josta kuului heti poikas-
ten ääntely.
Piilostaan Syrjä sai ku-
vattua emolintua ja sen
käyntiä pesällä. "Pesä it-
sessään oli eteläsuomen
oloissa harvinainen, lin-
nun itse rakentama luon-
nonpesä", hän kertoo.
■
HAVAINNOSTAAN
Risto Syrjä ilmoitti
Birdlife:n Tiira järjestel-
män kautta ja oli yhtey-
dessä myös Pirkanmaan
lintutieteellisen yhdistyk-
sen koskikarojen kesäha-
vainnoista ja rengastuksis-
ta vastaavaan henkilöön.
"Pienen alun epäsuskon
jälkeen innostus ja riemu
havainnosta oli sielläkin
päässä suuri ja sovimme
että he tulevat rengasta-
maan linnut muutaman
päivän päästä. Kun ren-
gastaja ja Pirkanmaan Lin-
tutieteellisen yhdistyksen
edustaja tulivat paikalle ja
heille varmistui, että ky-
seessä oli todellakin kos-
kikaran pesintä ja pesässä
oli peräti viisi poikasta, oli
kuin lintuharrastajille oli-
si tullut joulu keskellä ke-
sää", Syrjä naurahtaa.
■
RENGASTUS
ja sen
seuraaminen oli Syrjäl-
le ensimmäinen koke-
mus laatuaan. "Tilanne
oli erittäin mielenkiintoi-
nen. Niin taitavasti, va-
roen ja rauhallisin ottein
rengastaja poimi poika-
set pesästä tarkoitukseen
valmistettuihin pussukoi-
hin", Syrjä selvittää.
Varsinainen rengastus
tapahtui auton luona. Sii-
nä poikasten siipi mitat-
tiin, punnittiin ja ren-
gastettiin. Poikaset olivat
Syrjän mukaan koko ajan
varsin rauhallisia ja kaik-
ki sujui mallikaasti. "Pai-
non ja siiven koon perus-
teella poikaset olivat noin
19-20 vuorokauden ikäisiä
ja valmiita lähtemään pe-
sästä. Rengastaja palaut-
ti poikaset pesään ja jo
muutaman minuutin ku-
luttua emolintu tuli touk-
kia suussaan pesälle jatka-
maan poikasten ruokin-
taa", Syrjä kertoo.
■
NYT
poikaset ovat pe-
sän lähistöllä jonkin ai-
kaa, ja suuntaavat sitten
pohjoiseen. "Lähes kaik-
ki Pirkanmaalla talven
viettävät koskikarat pesi-
vät Norjan ja Ruotsin Kö-
livuoristossa", Syrjä tietää.
Pirkanmaan Lintutieteelli-
sen yhdistyksen ja Birdli-
fen toivomuksena on, et-
tä tarkkaa paikkaa ei ker-
rota julkisuudessa. "Näin
varmistetaan se, ettei lin-
tuja häiritä ja että jatkos-
sakin voisi toivoa pesintö-
jä", Syrjä toteaa.
Risto Syrjän havainto
oli merkittävä, sillä ky-
seessä on uusi pesimäla-
ji Sastamalalle ja samalla
Pirkanmaan eteläisin. Vii-
meisen 12 vuoden aikana
kyseessä on toinen pesin-
tä koko Pirkanmaalla.
FAKTA
Koskikara viemässä ruokaa poikasilleen. Kuva: Risto Syrjä.
Risto Syrjä kertoo, että poikaset ottivat rengastuksen varsin rauhalli-
sesti. Kuva: Risto Syrjä
Pöllyttävät autot
toivat nostetta
Sastamalan kulmille
Sorateitten kuninkaat valloittivat Sastama-
lan ja Huittisten seudut viime viikonloppu-
na. Rallin SM-osakilpailun pöllyttävät au-
tot toivat nostetta seudulle. Ainakin niin, et-
tä jälleen kaupunki ja kaupungit saivat vie-
raita, jotka täällä eivät ole ennen piipahta-
neet. Perjantaina ja lauantaina seudulla oli
pelkästään kuljettajia ja huoltohenkilökun-
taa noin tuhat. Lisänä olivat katsojat, jotka
lauantaina pitkän rallireitin varrella vietti-
vät päivänsä harrastuksensa parissa.
Kaikki majapaikat olivat täynnä ja kaupois-
sa kävi uusia ihmisiä. Hyvä juttu.
Tietenkään ralli ei kaikkia kiinnosta, eikä in-
nosta. Pelätään ääntä ja sitä, että kotikon-
tujen tiet menevät piloille. Ääntä toki syn-
tyy, pölyä ja tietkin lyhytaikaisesti kuluvat.
Jälkikunnostus kuitenkin hoitaa tiet, ehkä
jopa parempaan kuosiin kuin ne ovat kos-
kaan olleet. Ralli-ihmisten on niin tehtävä,
jotta harrastuksella on tulevaisuutta.
Jossakin mainittiin, että ralliautojen kovat
äänet pelottavat ja karkottavat lähimetsien
eläinasukkaita. Niinkin voi olla. Mutta eh-
kä asukit ovat tottuneet nykyaikaiseen me-
teliin moottorisahojen ja metsätyökoneitten
avulla. Ja niitäkin tarvitaan, koska Suomi
elää edelleen osittain vihreästä kullastaan.
Uutta tässä kesässä ovat Vammalan iltato-
rit. Mukavaa toimeliaisuutta, sillä tori taitaa
olla ainoa paikka, jossa ihmisiä on sankasti
ilman juhlatilaisuuksia. Tori on tietty myös
Kiikoisissa ja Mouhijärvellä, noin säännölli-
semmin. Suodenniemellä ja Äetsän seudul-
lakin toreja on, mutta harvakseltaan. Niin
tai näin, käytetään hyväksi.
Ja käytetään hyväksi myös kesän suurta-
pahtumia. Niitähän ovat kirjallisuuspäivät,
Sastamala Gregoriana, Purpurit ja monet
muut jutut, joiden eteen talkoolaiset teke-
vät rutkasti töitä.
Tarjontaa siis on, vaikka alati hieman vali-
tellaan, että kun meidän kaupungissa ei mi-
tään tapahdu.
Tapahtuu, kun katselee avarin silmin.
