10
Keskiviikko 21.6.2017
Otsikoiden takaa
•
Laura Haavisto
KYLÄKIERROS
Lahdenperältä uupuu vain
morsiamia poikamiehiltä
▶
Kyläyhdistyksen oma rantasauna on keskipiste. Teitä pitää huoltaa
paremmin. Valokuitu on valopilkku.
•
Veli-Matti Saksi
Suodenniemen Lahden-
perän rantasaunan piha-
maalle kertyy muutama
ihminen jo hyvissä ajoin
ennen perjantai-illan 16.
kesäkuuta yhteislauluiltaa.
Sen junailee totuttuun ta-
paan 1989 perustettu Lah-
denperän kyläyhdistys.
”Nyt onkin mukava jär-
jestää tapahtumia, kun pi-
dämme niitä omissa tilois-
sa tässä Märkäjärven ran-
nalla. Ostimme huhti-
kuussa saunan Sastama-
lan kaupungilta, kun uh-
kana oli, että se myydään
kuitenkin. Kyllähän kylä-
läiset tarvitsevat kokoon-
tumispaikan”, miettii ky-
läyhdistyksen puheenjoh-
taja
Seija Kallio
.
Hän valmistelee iltaa
Terttu Rantasen
,
Simo
Kallion
,
Hannu Ranta-
sen
ja
Heikki Lahden-
perän
kanssa. Kaikki ovat
jokseenkin ikiaikaisia lah-
denperäläisiä.
”Ainahan minä täällä
olen asunut, vaikkakin
kolmessa kunnassa. Ensin
Suodenniemellä, sitten
Vammalassa ja nyt Sas-
tamalassa”, toteaa Heik-
ki, joka oli vuonna 2006
liittämässä kotikuntaansa
Vammalaan vuoden 2007
alusta valtuuston puheen-
johtajana.
■
KYLÄYHDISTYKSEN
toiminta painottuu pal-
jolti kesäaikaan. Tosin
pikkujouluja vietetään
tietenkin joulukuussa.
”Äitienpäivästä touhu
alkaa. Silloin täällä on
perinteinen perhekirkko.
Sitten jatketaan lauluil-
loilla ja muulla toimin-
nalla. Tänä kesänä pide-
tään 19. heinäkuuta Suo-
mi-100 tapahtuma. Sil-
loin liikutaan, sauno-
taan, syödään ja tanssi-
taan”, kertoo Seija.
Hannu muistuttaa, että
rantasauna on kylän kes-
kipiste. Erityiseksi paikan
tekee se, että sauna nou-
si talkoilla.
”Silloinen Suodennie-
men kunta maksoi tar-
peet ja osti hirsikehikon.
Työt tehtiin talkoilla. Ke-
väällä aloitettiin ja syk-
syllä jo kylvettiin.”
Eivätkä talkoot siihen
päättyneet. Kun Suoden-
niemi liittyi Vammalaan,
niin porkkanarahoja oli
valtiolta tarjolla. Rahoja
tuli Suodenniemellekin
ja osalla niistä laajennet-
tiin saunarakennusta.
■
LAHDENPERÄLLÄ
asuu vakituisesti runsaat
sata ihmistä. Iloa on löy-
tynyt siitä, että kylälle on
muuttanut uutta väkeä.
”Ovat tainneet mennä
kaikki tyhjät talot kau-
paksi tai vuokralle. Kir-
kolla on tyhjiä asunto-
ja paljon, puhutaan kah-
destakymmenistä. Ja mi-
käs täällä on asuessa, kun
se on halpaa. Ja onhan
täällä valopilkkuna myös
valokuituverkko”, kehai-
see Heikki.
Kylällä ei ole juuri pal-
veluja, mutta ei niitä hir-
veästi kaivatakaan. Se
hieman kaikertaa, että
kirkoltakin palvelut kaik-
koavat. Nyt on menos-
sa säästöpankkikin. Se ei
kuitenkaan pelota kylä-
läisiä, mutta tiet harmit-
tavat.
”Paremmin niitä saisi
hoitaa. Tänä vuonna tei-
tä lanattiin ensimmäisen
kerran toissa sunnuntai-
na. Useammin pitäisi teh-
dä”, moittii Simo.
”Niin. Kankaanpään
puolella on tähän men-
nessä lanattu jo neljästi”,
lisää Hannu.
■
LAHDENPERÄLLÄ
kaikki on siis hyvin, tai
ainakin kohtuullisesti.
Viime vuonna syntyi yk-
si lapsi ja tänä vuonnakin
on kerinnyt kylän väkilu-
ku kasvaa yhdellä uudella
pienokaisella.
”Ja kyllähän tänne, ja
yleensäkin Suodennie-
melle, ihmisiä muuttaisi,
jos olisi töitä. Niitä tarvit-
taisiin”, sanoo Hannu.
Toisenkin puutteen
hän nimeää. Se koskee
erityisesti Lahdenperää.
”Täältä uupuu morsia-
mia poikamiehiltä. Heitä
on aika paljon.”
Lahdenperäläiset ovat tyytyväisiä kyläänsä ja erityisesti rantasaunaan. Vasemmalla Simo Kal-
lio, Hannu Rantanen, Seija Kallio, Terttu Rantanen ja Heikki Lahdenperä.
Koko kesä pelkkää juhlaa
"Wau, siis sun työtä on käydä juhlissa", on ylei-
nen kommentti, kun kerron työstäni kuvaa-
jana.
Kesä käynnistää Suomessa juhlakauden. Val-
mistujaisia, rippijuhlia, syntymäpäiviä ja
ennen kaikkea häitä tuntuu riittävän jokai-
selle viikonlopulle. Hiukset kikkaralle, lilaa
luomeen ja korkkarit jalkaan.
Juhlat ovat ihania, mutta työnä ne ovat to-
tista työtä.
Kello pirisee ennen kukonlaulua. Morsian on
varannut kampaajan kuudeksi, joten oman
juhlalookin on oltava kunnossa viittä vaille.
Päivästä tulee pitkä.
Sää on helteinen, kirkossakin on mukavan
lämmin, ainakin jos istuu paikoillaan. Paina-
van kameran piteleminen vakaasti vaatii voi-
mia, hikinoro alkaa juosta pitkin selkärankaa.
Juhlava tilanne edellyttää liikkumista hiljaa
ja huomaamattomasti. Korot eivät saa kopis-
ta kivilattiassa, joten tasapainottelen varovas-
ti varpaillani.
Vihkiminen on ohi. Samalla hetkellä, kun
morsian ja sulhanen ilmestyvät kirkon ulko-
ovelle, näen silmäkulmassani, miten kiukkui-
nen ampiainen istuu kädelleni ja pistää. Sat-
tuu niin hemmetisti, vesi alkaa valua silmis-
tä, mutta tämä on yksi ainutkertaisista hetkis-
tä, josta ei voi ottaa uusintaa.
Hääpari kulkee ohitseni ja lähden seuraa-
maan heitä pitkin kunniakujaa. Omakin juh-
lakampaukseni täyttyy ilmaan heitetystä rii-
sistä.
Nyt on kiire. Kamerajalka pitää hakea kirkos-
ta juosten, muuten en ennätä juhlapaikalle
ennen hääparia. Autoon jätetty vichy on läm-
mintä ja kuohuu hameelle, onneksi kesä kui-
vaa.
Reitti on tuttu ja tällä kerralla löydän suoraan
perille. Kamera, kaksi jalkaa ja johtokasa kä-
sissäni kiiruhdan eteenpäin. Posket punotta-
vat ja autossa ilmastoinnin kuivaama hiki on
palannut.
Se, mikä juhlista muistetaan, on ruoka. Pito-
pöytä tuoksuu ihanalta ja vatsani alkaa kur-
nia. En ole ehtinyt syödä kunnolla koko päi-
vänä, enkä ehdi nytkään. Jonon viimeisenä
kerään lautasen täyteen ja suuntaan nurkas-
ta bongaamalleni tyhjälle paikalla. Kuikuilen
jatkuvasti juhlasaliin, ettei mitään oleellista
jää kuvaamatta. Ehdin upottaa hampaani
ihanaan paistiin, kun huomaan ovella liikeh-
dintää. Morsian ryöstetään. Nappaan kame-
ran salamana mukaani ja ehdin juuri para-
hiksi paikalle, kun sukkahousupäinen mies-
joukko kantaa morsiamen ulos. Kun lopulta
palaan pöytään, ruoka on kylmää, mutta het-
ken levähdys tuntuu taivaalliselta.
Kahvien aikaan vilkaisen puhelintani. Siihen
on saapunut kuva rakkaan ystäväni kolme-
kymppisiltä. En päässyt, koska olin sopinut
tästä kuvauskeikasta jo vuotta aiemmin.
"Nyt meillä on tässä sellainen kiva leikki", kaa-
so kuuluttaa ja kun 11 tuolia siirretään keskel-
le lattiaa, tiedän että seuraavaksi on vuorossa
taas oma suosikkini: tuolileikki.
Liki vuorokausi herätyskellon soinnin jälkeen
olen takaisin kotona. Kaadun sänkyyn raa-
tona. Seuraavana päivänä olo on kuin railak-
kaampienkin juhlien jälkeen. Työnnän muis-
tikortin tietokoneeseen ja viisi tuntia videoma-
teriaalia avautuu eteeni. Juhlin samoja häitä
vielä seuraavankin viikon, kun leikkaan vide-
on valmiiksi.
Ihanaa juhlakautta!
Kirjat Kutalasta ja Loimasta ehdolla
Vuoden kotiseututeokseksi
•
Alueviesti
Suomen Kotiseutuliitto
etsii parhaillaan Vuoden
kotiseututeosta.
Tänä vuonna titteliä
tavoittelee peräti 77 jul-
kaisua eri puolilta Suo-
mea. Joukossa ovat Kuta-
lan nuorisoseuran Kutala
– kylä vuolteiden varrella
(Pirkko Kanervo ja Mar-
kus Kivistö & toimitta-
jat) sekä Loima-Jokisivu-
seuran Kaikki alkoi Loi-
masta.
Kilpailun finalistit va-
litsee Vuoden kotiseutu-
teos -raati, johon kuulu-
vat Kansallisarkisto Ou-
lun johtaja
Vuokko Joki
,
Suomen Sukututkimus-
seuran toiminnanjohta-
ja
P.T. Kuusiluoma
, mi-
nisteri
Raimo Sailas
ja
toiminnanjohtaja
Riitta
Vanhatalo
, joka toimii
myös raadin puheenjoh-
tajana.
Finalistit valitaan ver-
tailemalla ehdolla olevi-
en teosten ulkoasua, ku-
vatarjontaa, taittoa, vii-
meistelyä, tekstien loo-
gisuutta sekä miten si-
sältöaines on valittu ja
toimitettu. Valintaan
vaikuttaa myös tarjotun
tiedon yleistettävyys se-
kä se, miten sisältö sijoi-
tetaan laajempiin koko-
naisuuksiin.
Lopullisen palkinnon-
saajan päättää Kotiseutu-
liiton nimeämä valitsija;
tänä vuonna historioitsi-
ja
Teemu Keskisarja
.
Vuoden kotiseututeos
julkistetaan Turun kan-
sainvälisillä Kirjamessuil-
la 7. lokakuuta.
