15
Keskiviikko 21.6.2017
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Tupahoivan riksapyörällä
on hymytakuu
▶
”Ne ovat hienoja hetkiä, kun kyytiin istuu arjessa puhumaton
asukas, joka alkaakin lenkillä jutella.”
Riksalla kurvailu aiheuttaa todistetusti tyytyväisiä hymyjä.
•
Pauliina Vilenius
Päät kääntyvät ja suu-
pielet kohoavat hymyyn,
kun Tupahoivan valkoi-
nen riksa viilettää pitkin
Sastamalan katuja. Roh-
keimmat nostavat käten-
sä heilutukseen ja huik-
kaavat perään terveiset:
”Teette hienoa työtä!”
Sähköavusteinen rik-
sa on kyydittänyt Vam-
malassa toimivan muis-
tisairaiden hoivakoti Tu-
pahoivan asukkaita tou-
kokuusta saakka. Hollan-
nista hankitun, toiveiden
mukaan räätälöidyn kul-
kuneuvon piti saapua Sas-
tamalaan jo vapuksi, mut-
ta neitsytmatka päästiin
lopulta hurauttamaan 8.
toukokuuta.
Sen jälkeen riksa on ollut
ahkerassa käytössä.
”Sillä on ajettu nyt noin
100 kilometriä”, kertoo
pyöräkapteeniksi koulu-
tettu lähihoitaja
Jari Hei-
nonen
.
■
TUPAHOIVAN
riksa on
osa Pyörällä kaiken ikää
-projektia. Sen mukaan
myös vanhuksilla on oi-
keus tuntea tuuli hiuksis-
saan.
”Liikunta on tärkeää.
Meidän tehtävämme on
tarjota elämyksiä asukkai-
den kaikille aisteille”, pe-
rustelee riksan hankkimis-
ta yrittäjä
Auli Härkälä
.
Härkälä on toinen Tupa-
hoivan pyöräkapteeneis-
ta. Kapteenien tehtävä
on viedä pyöräilyoppia
eteenpäin henkilökunnal-
le, joista leivotaan pyörä-
luotseja.
”Voimme kouluttaa myös
asukkaiden omaisia, mi-
käli heillä on halua läh-
”Tuuli tuntuu hienolta kasvoilla”, sanoo Tupahoivan asukas Laila. Riksaa ajaa lähihoitaja An-
niina Ojala.
teä riksa-ajelulle”, Härkä-
lä vinkkaa.
■
VIIME
torstaina riksalla
ajellut lähihoitaja
Annii-
na Ojala
innostui pyöräi-
lymahdollisuudesta heti.
”On mahtavaa, että saa
tarjota asukkaille tämän-
kaltaisia kokemuksia. Ei
tullut mieleenkään kiel-
täytyä.”
Ojalan kanssa pyörälenkil-
le lähti Laila, joka taitaa ol-
la hoivakodin innokkain
riksailija.
”Olen ollut kyydissä
monta kertaa”, hän vah-
vistaa.
”Tuuli tuntuu mukavalta
kasvoilla. Pelottanut ei ole
koskaan, kyyti on vakaata”,
Laila kehuu kuljettajia.
Laila on luontoihmi-
nen. Riksan kyydistä on
kevään aikana seurattu,
miten luonto on muuttu-
nut ja kukat alkaneet kas-
vaa.
■
TUPAHOIVA
palkit-
tiin aiemmin keväällä Sit-
ran työelämäpalkinnolla.
10 000 euron tunnustus
käytettiin riksan hankki-
miseen.
”Riksa oli konkreetti-
nen teko, josta on iloa
niin asukkaille kuin hen-
kilökunnallekin. Se tarjo-
aa meille yhteisiä elämyk-
siä”, Härkälä toteaa.
Hoivakodissa ulkoillaan
joka päivä. Iltavuoro on
vastuussa ulkoilun mah-
dollistamisesta.
”Yhdelle vanhukselle
ulkoilu tarkoittaa puutar-
hassa istumista, yksi ha-
luaa lähteä riksalla ajelul-
le ja toinen lenkille. Jo-
kainen asukkaista kaipaa
merkityksellisiä kokemuk-
sia, ja meidän tehtäväm-
me on miettiä, mitä ne
kullekin ovat.”
■
JARI
Heinosen mukaan
palkitsevinta riksailussa
on ollut seurata asukkai-
den reaktioita. ”Ne ovat
hienoja hetkiä, kun kyy-
tiin istuu arjessa puhuma-
ton asukas, joka alkaakin
lenkillä jutella.”
Vaikka riksa aluksi asuk-
kaita vähän hämmentäi-
sikin, on lopputulos aina
hymyilevät kasvot.
Mitähän tapahtuu,jos
oikeus kumoaa valtuuston
lukiopäätöksen?
Sastamalan lukioverkon nipistämi-
nen kolmesta yhteen kaivaa vielä-
kin ainakin Reino Nummen mieltä.
Hän jatkoi valitustietä Korkeimpaan
hallinto-oikeuteen, koska alempi oi-
keusaste hylkäsi hänen kaksi vuotta
sitten tekemän valituksen.
Valittaminen erilaisista päätöksistä
on perusoikeus demokraattisesti hal-
lituissa yhteiskunnissa. Äkkiseltään
vain tulee mieleen tuo oikeuksien ai-
kataulutus. Kun Sastamala päätti ke-
väällä 2015 lakkauttaa kaksi lukiota
elokuun alusta 2016, niin oikeus an-
taa kesäkuussa 2015 tehdyistä vali-
tuksista päätöksen kaksi vuotta myö-
hemmin. Ja tilanne jatkuu, kun on
tehty jatkovalitus.
Jos jostakin syystä Korkein hallin-
to-oikeus kääntyy valituksen taakse,
niin mitä sitten tapahtuu?
Tuskinpa mitään. Kun lukiot on lo-
petettu vuosi sitten, niin melkoinen
unelma on niiden uudelleen käyn-
nistäminen. Tuntuukin siltä, että hal-
linto-oikeudet ratkovat monesti asioi-
ta, jotka ovat niin jälkijättöisiä, että
päätöksillä ei ole enää mitään mer-
kitystä, paitsi henkinen.
Jollakin tapaa pitää tätä oikeuskäy-
täntöä nopeuttaa merkittävästi. Se
on niin valittajan kuin valituksen
kohteenkin etu.
Vielä sitten silmäniloa. Parisen vuot-
ta sitten Kiikan kirjastotaloa katsel-
lessa silmä kiinnittyi julkisivun rep-
sottavaan kuosiin. Maalit olivat sil-
loinkin rapistuneet ja näky kaikkea
muuta kuin ihastus. Viime perjantai-
na tuo näkyi toistui. Ei ollut löytynyt
varoja maalipinnan ja muitten tar-
vittavien remonttien tekemiseen. To-
sin pientä viriä on, sillä sivuseinien
alaosia on sivelty uudella maalilla.
Vaan koskahan sivellään tuo kaik-
kien näkyvillä oleva julkisivu, vai
odottaako entistä Kiikan kunnanta-
loa purkutuomio?
Kyse on pienestä rahasta, jolla saa-
taisiin paljon aikaan. Tilanne on vä-
hän samanlainen kuin Vammalan
Sylväänrantaan kaavaillun koira-
puiston osalta. Ollaan puiston taka-
na, mutta tekniseltä puolelta ei löydy
muutamia tuhansia euroja asian to-
teuttamiseksi. Aluetta käytetään mie-
luummin soran läjitykseen.
