14
Torstai 7.12.2017
Sinun sivusi
▶
▶
Yleisöltä
Vauvauutisia
Suvi Seppä ja Jani Niemi s ivat poikavauvan 7.11.2017 TAYS:sa.
Pojalla oli syntyessään painoa 3560g ja pituutta 51cm. Pikkuveljeä
hoitavat kotona myös isoveljet Santtu 4v. ja Joel 2v.
Maria Margaritis ja Tero Tuominen ovat saaneet poikavauvan
6.11.2017 Tays:ssa. Pojalla oli kokoa 55 cm ja 3915 g.
Noora ja Seyhmus Poyraz ovat saaneet poikavauvan 17.11.2017
tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Voit lähettää uutiset myös sähköpostilla
▶
▶
onnittelut
Ilmaise mielipiteesi Alueviestissä, ▶
lähetä postia
tai ▶
Hopunkatu 1, 38200 Sastamala
Sotaveteraanien arvostuksesta
Meitä, ensimmäistä so-
danjälkeistä sukupolvea
on syytetty sotaveteraa-
nien tylyttämisestä. Alue-
viestissä 29. marraskuuta
Sastamalan Sotaveteraa-
nien puheenjohtaja Pek-
ka Maaranenkin toteaa,
että ”Veteraaneja ei pidet-
ty minään ensimmäisten
vuosikymmenien aikana.
Kunnia palautettiin vasta
1990-luvun alussa.”
Nykyisille sukupolvil-
le sotaveteraanit ovat lep-
poisia, harmaapäisiä van-
huksia. Meille he olivat
isiä, opettajia, työtove-
reita ja esimiehiä. Miehiä
parhaissa voimissaan. So-
ta oli heidän lyömäaseen-
sa. Milloin he olivat tais-
telleet meille mahdolli-
suuden tehdä sitä ja tätä,
milloin joutuneet vaaran-
tamaan henkensä kaltais-
temme hunsvottien edes-
tä - asiasta riippuen.
Opiskelimme ja aikuis-
tuimme. Emme enää ol-
leet altavastaajia. Tus-
kin olisi taistolaisuus saa-
nut niin suurta kannatus-
ta, jollei meitä olisi jatku-
vasti lyöty sodalla. Me-
nimme isäkapinassamme
äärimmäisyyksiin. Myös
sen sodan,
sanoilla käydyn, vete-
raanit hävisivät. He van-
henivat, tasaantuivat ja
hiljenivät.
Kun nokittelu puolin ja
toisin laantui, ymmärsim-
me kuinka kova kokemus
sota isillemme oli. Mutta
pitäisikö minun olla elä-
mästäni kiitollinen sota-
veteraaneille vai Neuvos-
toliitolle? Äitini sulhanen
ei sodasta selvinnyt. Isäni
sai tilaisuutensa.
Kauvatsastapuhuja
Big Band-musiikin
juhlaa Budapestissa,
osa 2
Lisäyksenä viime viikon
Alueviestissä julkaistuun
juttuun Big Band -musii-
kin juhlaa Budapestissa:
Toinen konserttipaikka,
Csömör, oli meille tuttu,
koska olimme esiintyneet
siellä jo pari vuotta aiem-
minkin. Csömörin oma,
musiikkiopistoon liittyvä,
Krammer Big Band, oli
mukana kolmen yhtyeen
yhteisessä konsertissa, jos-
sa myös mainio slovakia-
lainen, nykyisistä ja tule-
vista ammattilaisista muo-
dostettu, Zilina Conserva-
tory Big Band, ilotteli ja ir-
rotteli. Musiikkiopiston
sali oli aivan täynnä ylei-
söä, joka todella eli mu-
kana. Konsertin jälkeen
huomasimme, että elämä
ei olekaan pelkkää soitta-
mista, sillä saimme vie-
lä näytteen unkarilaises-
ta vieraanvaraisuudesta
herkkuja notkuvan ilta-
palan muodossa.
Loppuun vielä selven-
nys:
Koska kyhäelemää-
ni tekstiä on tulkittu lii-
an usealla tavalla, haluan
selventää, että tavoitteena
oli ja on tuoda esille Ma-
rianne Laitalan ensiarvoi-
sen tärkeää osuutta LBB:n
musiikin herkkänä tulkki-
na ja tunteiden ilmaisija-
na, jonka kehitystähtäin
on vieläkin korkeammalla.
Seppo Sundberg
▶
▶
muistokirjoitus
Juha Pakasen
muistoa
kunnioittaen
Olen kiitollinen, että pääsin hautajaisii-
si. Sinä Juha olet ollut minulle kuin isä.
Olet aina auttanut minua. Muistan aina,
kuinka tulit minun luo ja otit pyykkini
pesuun, kun koneeni oli rikki. Myös kisa-
reissumme ovat olleet mahtavia.
En tule ikinä unohtamaan sinua. Toi-
vottavasti nähdään joskus siellä jossakin
paremmissa merkeissä.
Sinua kaivaten
Tomi Hämäläinen
Funkkistalon valoista
Hienoa, että Vammalan
keskustassa tehdään täl-
laisia tapahtumia kuin
esimerkiksi joulutori ja
Funkkistalon valaistus. Ne
elävöittävät hienosti pik-
kukaupungin elämää.
Funkkistalon valoesi-
tys on muuten tosi upea,
mutta todella hämmäs-
tyttää nuo punaiset ikku-
nat. Sehän on kuin keski-
euroopan punaiset lyhdyt,
vain alaston nainen puut-
tuu ikkunasta. Noihin ik-
kunoihin olisi voinut jo-
tain ylevämpää keksiä.
Enkä ollut ainoa joka
tätä asiaa ihmetteli.
Kadun kulkija
LUKIJA MUISTELEE
Mouhijärven Urheilijat 80 vuotta
•
•
Arvo Mäkelä
Mouhijärven Urheilijat
perustettiin vuonna 1937.
Urheilukenttää ei silloin
kunnassa ollut, mutta sen
puute ei estänyt kilpailu-
jen järjestämistä. Esimer-
kiksi kylän halki vievää
tietä käytettiin juoksura-
tana, hyppypaikat teh-
tiin seurojentalon tontil-
le ja heittolajit suoritet-
tiin Pentin pellolla.
Mouhijärvellä oli myös
hyvät hiihtomaastot. Kah-
det hiihtokilpailut järjes-
tettiin seuraavana vuon-
na tammikuussa, jol-
loin kisoihin osallistui
66 hiihtäjää. Kisojen par-
haista mieshiihtäjistä va-
littiin hiihtojoukkue Sa-
takunnan maakuntavies-
tiin. Lähtö tapahtui Porin
torilta ja matka hiihdet-
tiin Mouhijärven kautta
maaliin Vammalan Seu-
rojentalolle. Mouhijärven
joukkue sijoittui kisassa
viidenneksi.
Urheilutoiminta kes-
keytyi Mouhijärvellä tal-
visodan syttymisen vuoksi
ja vasta vuonna 1945 seu-
ra aloitti toimintansa uu-
delleen.
Urheilun suorituspaikat
rakennettiin talkoilla. Seu-
ra hankki tulevaksi urhei-
lukentäksi sopivan maa-
alueen Uotsolasta. Vuon-
na 1946 hankittu alue rai-
vattiin ensin talkoilla ja
sitten tasattiin puskutrak-
torilla. Kentälle valmistui
vuonna 1948 salaojitus,
jota jokainen miespuolei-
nen jäsen kaivoi kymme-
nen metriä. Aluksi raken-
nettiin heitto- ja hyppy-
paikat. Juoksuratana toi-
mi kentän vieressä oleva
Porin maantie. Kentän yl-
läpito talkoilla tuli lopul-
ta seuralle liian työlääksi
ja se myytiin Mouhijärven
kunnalle.
Salmin Ristivuoressa
sijaitsi kylän poikien te-
kemä lumella muotoiltu
hyppyrimäki, jossa pisim-
mät hypyt kantoivat jopa
24 metriin. Seura huoma-
si poikien kovan kiinnos-
tuksen mäkihyppyyn ja
valitsi mäkitoimikunnan
suuremman mäen raken-
tamista varten.
Insinööri Kalevi Teika-
ri teki piirustukset hyppy-
rimäelle ja Suomen Hiih-
toliitto hyväksyi ne syys-
kuulla 1954. Metsänomis-
tajat lahjoittivat puutava-
ran mäkeä varten. Vauhti-
mäen torni kohosi nyt 45
metriin järven pinnasta.
Talkoita pidettiin jo-
ka päivä helmikuulle asti
ja Hyppyrimäki vihittiin
Lahden ja Hämeen pii-
rienvälisen ottelun yhtey-
dessä 12. ja 13. helmikuu-
ta 1955. Kisoihin osallis-
tui noin 200 mäkimiestä
ja hiihtäjää, jotka majoi-
tettiin lähikylien taloihin.
Ottelua varten oli kunnos-
tettu ladut. Suomen maa-
joukkuehiihtäjät kertoivat
latujen olleen jopa vaati-
vampia kuin Falunin MM-
kisoissa vuonna 1954. Pai-
kalle oli saapunut 900 kat-
selijaa.Häme voitti Lah-
den ylivoimaisesti piiriot-
telussa.
Mäki jouduttiin purka-
maan 1974, koska puura-
kenteet eivät olleet kylläs-
tettyjä. Mäkiennätys oli
jopa 41 metriä.
Mouhijärven Urheilijat
perusti hiihto- ja yleisur-
heilukoulun vuonna 1970
ja rakensi talkoilla 1972
kahden kilometrin pitui-
sen kuntoradan Uotso-
laan seurakunnan maalle.
Metsä kaadettiin talkoilla
ja maasto tasattiin kaivin-
koneella. Autoilijat ajoi-
vat hiekkaa talkoilla noin
1600 kuutiota.
Kuntorataa ehdittiin
käyttää kaksi vuotta en-
nen kuin Mouhijärven
kunta osti maapohjan ja
kaavoitti alueen omakoti-
talotonteiksi. Urheilukou-
lulaisten harjoittelu siirtyi
Kairilan kylään vuonna
1973. Sinne kunnostettiin
myös 2,5 kilometrin reitti,
jolla pidettiin seurojen vä-
liset viestit ja maastojuok-
sut. Lähelle rakennettiin
myös kuntorata Mäkelän
talon ympäristöön.
Harjoitukset siirtyivät
Uotsolaan vuonna 1978,
kun kunta rakensi 1350
metrin valaistun reitin.
Urheilijat jatkoivat reit-
tiä vielä 300 metriä sekä
rakensivat toimistoraken-
nuksen ja huoltotilat.
Kun Mouhijärven Ur-
heilijat täytti 50 vuot-
ta, järjestettiin kansalli-
set juhlahiihdot vuonna
1987. Kaksi vuotta myö-
hemmin pidettiin toiset
suuret hiihdot Mouhijär-
ven kunnan 350-vuotis-
päivän kunniaksi. Kun-
nan toivomuksesta tehtiin
suunnitelma lisäreittien
rakentamisesta Uotsolaan.
Seurakunta myönsi Mou-
hijärven Urheilijoille 25
vuoden ajaksi maapohjan
käyttöoikeuden vuonna
1992. Uuden ulkoilurei-
tin pituudeksi tuli 5 kilo-
metriä, josta valaistun rei-
tin pituus oli 3 kilomet-
riä. Rakennukset siirret-
tiin uudelle lähtöalueelle.
Urheilijat tekivät suuren
työn alueen karun maas-
ton raivauksessa. Hyyni-
län kankaalta kuorma-au-
toilijat ajoivat 2500 kuu-
tiota hiekkaa ja talkoissa
oli mukana paljon raskas-
ta kalustoa. Mouhijärven
kunta antoi hankkeelle ra-
hallista tukea.
Urheilijat hoitivat Uot-
solan valaistuja reittejä ke-
säisin 17 vuotta ja talvel-
la ajettiin latukoneella la-
dut. Vuonna 1996 Urhei-
lijat luovuttivat ulkoilu-
reitit ja huoltorakennuk-
set Mouhijärven kunnan
hoidettaviksi.
Kirjoittaja on mouhijärve-
läinen pitkän linjan urheilu-
vaikuttaja.
Salmin Ristivuoren hyppyrimäen vihkiäiset
vuonna 1955.
Onnea
Aili-mummu
90 v.
Hannu ja Jukka
perheineen
