14
Keskiviikko 28.3.2018
Sinun sivusi
▶
▶
YLEISÖLTÄ
▶
▶
ONNITTELUT
Juha-Matti
30.3.2018
”Moottoripyörä on
moottoripyörä”
Rentoa
syntymäpäivää!
Tietoomme on saatettu, et-
tä Sastamalassa on omako-
tiasujan viidenneksi kal-
leinta asua maassamme.
Myöskin jatkuva väestöka-
to vaivaa kaupunkiamme.
Kun kuntaliitoksia teh-
tiin, päättäjien taholta sa-
nottiin monta kertaa, et-
tä on suuremmat harti-
at kannattelemassa uutta
kaupunkia. Missä ne harti-
at nyt ovat?
Itse näen väestökatoon
muutamia syitä. Palve-
luja keskitetään Vamma-
lan keskustaan, pääasiassa
esim. terveys- ja toisen as-
teen koulupalveluja. Myös
kaupat, pankit, postit ovat
hävinneet. Asioidaksesi ko
palveluissa, työssäkäyväs-
sä perheessä pitää olla kak-
si autoa.
Se on kallista. Monel-
la ammattikoululaisella ja
lukiolaisella on yli 20 km
kouluun, eikä mitään jul-
kista kuljetusta ei kulje ko-
din ja koulun välillä. Olen
sitä mieltä, että näissä kou-
luissa kävijöillä pitäisi ol-
la maksuton kuljetus, jos
koulumatka on yhteen
suuntaan yli 5 km.
Esimerkiksi Äetsässä oli
niin, missä ne hartiat nyt
ovat? Teiden kunto on
myös hyvin tärkeä.
Koska palvelut joudu-
taan hakemaan kaupunki-
keskuksesta pitäisi teiden
olla kunnossa. On käynyt
päinvastoin. Teitä on muu-
tettu yksityisteiksi, ja kulku
loppui siihen. Ei ole järke-
vää lähteä ajamaan jäisiä,
auraamattomia teitä, jois-
sa peurat pomppivat eteen.
Teiden huonokuntoi-
suus laskee myös kiinteis-
töjen hintoja. Ei haluta
asua huonokuntoisten tei-
den varrella, koska se vaati-
si laadukkaan auton. Olen
nähnyt tämän asia käytän-
nössä menevän näin.
Kylien yhteisöllisyyteen
ei kaupunkimme myös-
kään kannusta. Pirkan-
maalla 22 kunnasta kiin-
teistöveroa yleishyödylli-
siltä yhteisöiltä peritään
vain 4 kunnassa ja yksi
niistä on Sastamala. Edul-
lisia kokoontumispaikkoja
puuttuu.
Myöskin kaupunkikes-
kuksessa harkitaan järjettö-
miä päätöksiä. Torilta ei pi-
dä vähentää yhtään park-
kipaikkaa. Se tietää kaup-
pojen lähtöä.
Olen katsellut nuorten
perheiden ostoskäyttäy-
tymistä. Parkkipaikka pi-
tää olla lähellä muuten ei
kauppaan mennä.
Torin ympäristössä asuu
paljon väkeä, joilla koti
on kunnossa ja vain ruo-
kaa tarvitaan. He eivät pi-
dä pystyssä torin lähellä
olevia erinlaisia kauppoja
vaan muualta tulevat.
Satakunnassa 17 kun-
nasta veroäyri on 10 kun-
nassa halvempi kuin 20,75,
Pirkanmaalla 22 kunnasta
vain kuudella. Siinä tosiasi-
oita kunnastamme.
Saini Peltonen
Sastamala, minne menet?
Korruptiossa pätee sääntö:
”Tee sinä palvelus minulle,
niin minä palkitsen sinut.
Rahaa emme käytä.”
Tätä nimitetään hyvi-
en veljien kultaiseksi sään-
nöksi.
Pertti Raunioinen
Kyrö
Veljien sääntö
▶
▶
MUISTOKIRJOITUS
Risto Korhonen, isä, pap-
pa, isopappa, ystävä jokai-
selle ja esikuva kaikille.
Muutama vuosi sitten
minä haastattelin isää.
Nämä juttutuokiot hänen
kanssa olivat varmasti par-
haimpia hetkiä mitä minä
olen koskaan kokenut.
Isä kertoi silloin, että he
jo pyöräilivät rippikoulu-
aikana äidin kanssa, mut-
ta sitten tuli sota ja muuta-
man vuoden väli. Isä haa-
voittui varsin pahasti so-
dan aikana Karjalassa. Isä
ja äiti menivät kihloihin
joulun alla 1947 ja naimi-
siin seuraavana kesänä. He
muuttivat asumaan Lin-
nulle 1949 ja popsauttivat
siellä sitten pari lasta, Aija-
Riitan ja minut.
Isän koulunkäynti lop-
pui kansakouluun, mut-
ta hän teki mittavan uran
Voimalaitoksella ja jäi eläk-
keelle 1986 täysin palvel-
leena. Isä sitten tuumi vä-
hän aikaa, että mitä hän
nyt tekisi, ja päätti hom-
mata tietokoneen. Ensim-
mäinen oli käytetty tieto-
koneenreuhu, mutta sillä
isä pääsi hyvään alkuun,
opetteli kirjoittelemaan ja
tulostelemaan sitä ja tätä.
Eipä aikaakaan, kun pöy-
dällä oli vähän parempi
peli, sitten tuli modeemi
ja sähköpostit. Joskus jutel-
lessani isän ja äidin kanssa
isä sanoi, että piti homma-
ta vähän parempi tietoko-
ne, että voi skannailla äi-
din pullareseptejä. Siihen
äiti sanoi, ettei se mitään
uutta tietokonetta tarvin-
nut vaan uuden leikkika-
lun.
Isä ja äiti kävivät nel-
jä kertaa meitä katsomas-
sa USA:ssa. Joka kerta kä-
vimme paikallisen Lions
Clubin kokouksissa. Nämä
Klubikokoukset olivat ta-
vattoman hauskoja tapa-
uksia. Me kirjoitimme näi-
hin visiitteihin pienen pu-
heen, isä luki ensimmäisen
ja viimeisen rivin, ja minä
luin niiden välillä olleen
tervehdyksen isän kotiklu-
bilta.
Isällä oli aina ystävälli-
nen sana kaikille. Hän ei
ollut koskaan murheelli-
nen, ja hän oli aina autta-
vainen. Kun satuin tänne
työmatkoillani, olin isäl-
lä silloin kuskina ja kier-
simme hänen ystävillään.
Muutaman kerran minul-
la oli erittäin suuri kunnia
osallistua, kun isä oli saat-
tamassa sotaveteraani- ja
invalidiveljiään heidän vii-
meisille matkoilleen.
Mietimme Aija-Riitan
kanssa, mikä piti isän niin
virkeänä niin pitkään. Se
johtui varmaan siitä, että
hän tunsi tavattoman sel-
keän tarkoituksen elämäl-
le kun sai auttaa ja muistaa
muita, ja tuntea olevansa
tervetullut ja tarpeellinen
kaikille.
Kun tulin käymään ko-
tona muutama viikko sit-
ten, isä sanoi heti, että nyt
hänen kuntonsa ei ole oi-
kein hyvä. Minä olin sen
viikon isän tyköna ja jut-
telimme niin paljon kuin
isä jaksoi. Usein hän vä-
sähti varhain ja meni nuk-
kumaan, mutta heräsi sit-
ten myös varhain, ja mi-
nä keittelin aamukahve-
ja jonain aamuna kahdel-
ta ja toisena neljältä aamu-
yöstä.
Äidin kuolema muuta-
ma vuosi sitten oli tavaton
isku isälle. Ei hän sitä pal-
jon valitellut, mutta yli 60
vuoden taival yhdessä jät-
ti tavattoman ison aukon.
Vasta viikkoa ennen kuin
isä lahti, hän sanoi, että
kyllä on äitiä ikävä.
Näiden rikkaitten muis-
tojen kanssa totesimme,
että nyt isä on taasen äi-
din kanssa ja kuulimme
taivaassa äidin komen-
non: ”Risto hei, mees hak-
keen perunoita!”
Veijo Korhonen,
Risto Korhosen poika.
Pitkä, hyvä elämä - Risto Korhonen 1921-2018
▶
▶
YLEISÖLTÄ
Saviastia särjetty on
Tyhjä kuori vain
mikä maahan,
multiin laskettiin.
Sydän, sen sisin nyt
irtosi kahleistaan,
ja henki meni
kirkkauteen
ja siirtyä sai autuuteen
iki-iloon Jumalan luo.
Valoista lasta kaivaten
Äiti
Tanja
Alakankimäen
muistolle
(isoäidin runo)
On ihanaa, kun kevätau-
rinko lämmittää. Se hou-
kuttelee ulkoilemaan kau-
niin Sastamalan rantamai-
semiin, puistoihin ja käve-
lyteille.
Ikävä kyllä lumen alta
paljastuvat myös lukuisat
sontaläjät, jotka ympäris-
töstään piittaamattomat
koiranomistajat ovat jättä-
neet siivoamatta. Niitä on
kauhea katsella.
Monena keväänä olen
saanut todistaa, miten ilo
kevään ensimmäisestä les-
kenlehdestä vaihtuu ällö-
tykseen, kun keltaisen ku-
kan vieressä on läjä sitä it-
seään. Ei ole mukava las-
tenkaan tutustua lähiluon-
toon, kun saa pelätä astu-
vansa ruskeaan miinaan.
En halua syyllistää kaik-
kia koiranomistajia, osa
hoitaa vastuullisesti ros-
kiin lemmikkinsä jätökset.
Hienoa, että teitäkin on!
Pidän koirista, ja minul-
la on itsellänikin ollut elä-
mäni varrella useampia ne-
lijalkaisia ystäviä. Vastuul-
liseen lemmikinpitoon
kuuluu myös ympäristön
siistinä pitäminen.
Sastamalan kaupunki on
asentanut koirankakoil-
le tarkoitettuja jäteastioi-
ta ulkoilureittien varrelle.
Mielestäni ei ole koh-
tuutonta toivoa, että koira-
nulkoiluttajat varustautui-
sivat pusseilla, joihin poi-
misivat jätökset ja laittai-
sivat ne roskiin. Pidetään
yhdessä Sastamala siistinä,
kiitos.
Muori Marttilasta
Siivotkaa lemmikkinne jätökset, kiitos
Koirankakkaroskis sijaitsee muun muassa lä-
hellä Puistokadun ja Ojansuunkadun kulmaa.
Kiitos!
Kiitos sinulle nuorehko
mieshenkilö, joka autoit
minua, mummelia, kun
liukastuin ja kaaduin Tori-
keskuksen takana.
En huomannut kysyä
nimeäsi. Sinulla oli muis-
taakseni musta takki ja si-
ninen pipo. Tekosi lämmit-
ti sydäntäni.
Pirjo
