25
Torstai 3.5.2018
•
•
Pauliina Vilenius
Sastamalan seudun mu-
seon Tornihuvilaan avaa-
ma puuleluvalmistukseen
pureutuva näyttely on su-
kellus paikallisperintee-
seen. Asemanmäessä ja
Tyrväänkylässä sijainneet
verstaskeskittymät toivat
1900-1960-luvuilla leivän
monen paikallisen per-
heen pöytään ja lelut las-
ten leikittäväksi aina Tam-
peretta ja Helsinkiä myö-
ten.
Raimo Ojala
ja
Mauno
Westergren
muistavat lap-
suudestaan sorvin äänet ja
höylän lastut.
”Koneita kiellettiin käyt-
tämästä, mutta pitihän
nuorten poikien salaa hiu-
kan kokeilla. Oli se ihme,
ettei mitään vakavampaa
sattunut. Jos jokin ihon-
riekale, klehva, tulikin, se
saatiin paikattua luuliimal-
la”, miehet nauravat.
n
RAIMO
Ojalan isä
Väi-
nö
ja Mauno Westergre-
nin isä
Veikko
luotsasi-
vat omia verstaitaan naa-
pureina Asemanmäessä.
Kumpikin oli ammenta-
nut oppinsa Salmin sor-
vaamosta.
Väinö aloitti liiketoi-
minnan yhdessä veljen-
sä Vilhon kanssa 40-luvul-
la, mutta miehet päätyivät
eri teille, kun liikevaihto-
vero teki yhteisyrityksen
kannattamattomaksi.
”Sorvarin ammatti siir-
tyi suvussamme isältä po-
jalle viiden sukupolven
ajan. Isä joskus leikillään
minulle sanoikin, että sinä
olet tuollainen luopio”, to-
teaa Raimo Ojala.
Myös Veikko aloitti lelu-
jen valmistuksen veljensä
Martin kanssa. Leluja syn-
tyi ensin vapaa-ajalla kave-
reille myytäväksi, sittem-
min kummallakin oli oma
verstaansa.
Mauno Westergren
muistaa hyvin isänsä mat-
kat tuotteita markkinoi-
maan. Alkuaikoina Veikko
Puulelunäyttely on sukellus paikallisperinteeseen
▶
▶
Tornihuvilassa avautunut näyttely tekee kunniaa Asemanmäen ja Tyrväänkylän verstaskeskittymille.
MUISTOJA
Leikiten!
■
■
Sastamalan seudun museon näyttely, joka avaa
museotoiminnan Tornihuvilassa (Marttilanka-
tu 17)
■
■
Avoinna 1.5.2018 - 31.1.2019
■
■
Kertoo seudun puuleluverstaiden keskittymästä
■
■
Pohjautuu museon puuleluverstastutkimukseen
■
■
Osa esineistöstä saatu lainaan verstaiden pihapii-
rissä kasvaneilta ihmisiltä. Lisäksi esillä museon
omiin kokoelmiin tallennetut puulelut.
■
■
Lasten iloksi näyttelyssä on lelukauppa, jossa voi
leikkiä nykypäivän puuleluilla ja rakentaa vaikka-
pa puuhyrrän tai lentokoneen.
Raimo Ojala (vas.) ja Mauno Westergren pitelevät isiensä tekemiä puuleluja. Keskellä näyttelyn
suunnittelija Marja-Leena Santanen.
Ojalan verstaan puuleluja.
Westergrenin Fiat.
kulki tuotelaukun kanssa,
myöhemmin lelut vaihtui-
vat valokuviin.
”Tampereella käydes-
sään isä toi aina tuliaisiksi
Wigrenin lihaisia nakkeja.
Kerran mukana olikin kel-
tainen kahviastiasto, jo-
ta sitten ihailtiin porukal-
la. Yhtäkkiä astiasto puto-
si lattialle, muttei mennyt
rikki. Se olikin valmistettu
plastiikista.”
Westergrenin mukaan
tulianen oli enteellinen. Ei
mennyt kauaa, kun muo-
vilelut syrjäyttivät puule-
lut ja verstaiden toiminta
hiipui.
Aikuisena miesten arvos-
tus isiensä työtä kohtaan
on vain kasvanut.
”Kuinka he ovat itse hoi-
taneet kaiken lelujen suun-
nittelusta valmistukseen,
paperitöihin ja myyntiin
saakka. Siinä on ollut usko-
maton työ - ja millä koulu-
tuksella.”
n
ALKUSYSÄYKSEN
va-
punpäivänä avautunee-
seen näyttelyyn antoi
vuonna 2016 Vammalan
seudun kotiseutuyhdistyk-
sen
Maiju Vuorenoja
. Hän
lähestyi museota kertoen
Tyrväänkylässä sijaitsevas-
ta
Kalle Karpin
puuvers-
taasta, joka tultaisiin pur-
kamaan. Karppi valmisti
alkuun lähinnä taloustar-
vikkeita, mutta 30-luvul-
ta alkaen tilauskirja täyt-
tyi pääasiallisesti leluista
ja niiden osista.
”Muistan yhä sen har-
maan marraskuisen päi-
vän, kun kävin verstaas-
sa ensimmäisen kerran.
Se oli lumoava hetki; tun-
tui, kuin aika olisi pysäh-
tynyt. Verstas näytti siltä,
kuin Karppi olisi lähtenyt
vain hetkeksi pois. Kaikki
oli yhä paikoillaan”, muis-
telee museonjohtaja
Marja
Hänninen-Tolvi
.
Karpin verstas päädyt-
tiin pelastusdokumentoi-
maan museon projekti-
tutkija
Marja-Leena San-
tasen
toimesta, ja saatua
aineistoa on hyödynnetty
näyttelyssä.
Santasen mukaan pro-
jekti on ollut valtavan mie-
lenkiintoinen.
”Nykyisen Sastamalan
alue on ollut valtakunnal-
lisesti merkittävää puule-
luvalmistuksen aluetta,
ja vuonna 1915 Tyrvään
alueen leluliikevaihto oli
miljoona markkaa. On
hienoa, että tämä nyt jo
kadonnut käsityöläisperi-
ne saadaan esiteltyä ylei-
sölle.”
n
RAIMO
Ojalassa ja Mau-
no Westergrenissä näytte-
ly herättää valtavasti muis-
toja. Lähes kaikkiin puule-
luihin tuntuu liittyvän jo-
kin tarina.
Ojala tarttuu punaiseen,
puolimekaaniseen ank-
kaan.
”Ehkä noin 3-vuotiaana
sain hiukan tätä pidem-
män pyörillä varustetun
ankan, joka sidottiin na-
rulla liivini nappiin kiinni.
Minä pelkäsin lelua, juok-
sin pakoon ja itkin, mutta
ankka seurasi itsepintaises-
ti”, mies nauraa.
Westergrenin kädet löy-
tävät paloauton, jonka kyl-
kiä koristavat VPK-tunnuk-
set. Mieleen palaa Nuupa-
lan vapaapalokunta, jonka
edesottamukset kiinnosti-
vat Asemanmäen pikku-
poikia.
Se kaksikkoa hiukan har-
mittaa, että useat näytte-
lyyn saaduista leluista ovat
jo maalipinnoiltaan kulu-
neita ja muutenkin ajan
patinoimia.
Marja-Leena Santanen
lohduttaa: ”Sehän vain
osoittaa, että lelut ovat ol-
leet rakkaita ja paljon lei-
kittyjä.”
””
Jos jokin klehva tulikin, se
saatiin paikattua luuliimalla.
