10
Keskiviikko 30.5.2018
•
•
Marko Vesterbacka
Pertti Virtarannan syntymästä tuli 20. tou-
kokuuta kuluneeksi sata vuotta. Virtaran-
taa muisteltiin viime viikolla Helsingin yli-
opiston pienessä juhlasalissa pidetyssä juh-
laseminaarissa. Kesäkuun lopussa Virta-
rannan muistaminen jatkuu Sastamalas-
sa, Vanhan kirjallisuuden päivien päätösti-
laisuudessa.
Seminaarin monesta lämminhenkises-
tä puheesta eloisimman piti Virtarannan
monikymmenvuotinen työtoveri ja ystävä
Jaakko Yli-Paavola. Puhe oli lupaavaa esi-
makua siitä, mitä kuulemme tasan kuu-
kauden päästä Sylväällä, kun Yli-Paavo-
la muistelee Virtarantaa yhdessä Marja To-
rikan ja Kirsti Virtarannan kanssa keskus-
tellen. Yli-Paavola ja Torikka ovat toimitta-
neet kirjapäivillä ilmestyvän monipuolisen
ja mielenkiintoisen muistokirjan ”Täyttä
työtä”.
Jaakko Yli-Paavola lähti vapaasti solju-
vassa puheessaan liikkeelle aina kevääs-
tä 1918 asti. Virtarantojen opettajaperheen
koti Karkun Aluskylässä oli silloin kaksi
viikkoa rintamien välissä. Valkoisten tykki-
asemat Palvialassa, lähellä Aluskylän ra-
jaa, ampuivat koulun yli kohti punaisten
asemia.
Yli-Paavola kertoi, kuinka Siiri-äiti ei us-
kaltanut jäädä Karkkuun, vaan lähti hy-
vissä ajoin synnytystä varten Raumalle,
josta tunsi synnyslaitoksen johtajattaren.
”Eikä kaikki tapahtunut tunneissa tai päi-
vissä”, Yli-Paavola totesi, ”vaan kaikki ta-
pahtui hyvissä ajoin; sotatoimet olivat äi-
din lähtiessä vielä käynnissä, vaikka eivät
ne olleet käynnissä enää sitten kun poika
syntyi”.
Äiti palasi lapsen kanssa Raumalta
Karkkuun ”sitten aikojen perästä”. Paluu-
matka oli hankala kuten menomatkakin.
Oli muun muassa mentävä veneellä yli
tulvivan Kokemäenjoen, kun Pahankosken
silta Kokemäellä oli tuhottu. Yli-Paavola
hauskutti yleisöä päättämällä dramaatti-
sen tarinan Virtarannan omaan, hyvin vir-
tarantamaiseen kiteytykseen: ”Ei tässä mi-
tään dramaattista ollut.”
Niin elävää kuin tarinointi olikin, se
muistutti siitä, kuinka helposti tosiasiat-
kin elävät tarinankerronnassa. Olin itse-
kin oppinut lukemani ja kuulemani perus-
teella, ja myös kertonut eteenpäin, että äiti
lähti Raumalle suunnilleen taisteluiden al-
ta. Kun sitten viime vuonna kahlasin Vir-
tarannan arkistoa Helsingissä ja luin hä-
nen itsensä kirjoittamaa selostusta noista
kevään 1918 tapahtumista, huomasin että
muutamat ratkaisevat erot ajankohdissa
muuttavat koko tarinaa aika lailla.
Virtaranta nimittäin kirjoittaa, että äiti
saapui Raumalle vasta noin viikkoa ennen
synnytystä. Se tarkoittaa, että sotatoimet
olivat olleet ohi jo hyvän aikaa lähes kaik-
kialla ja sota jatkui vain Karjalankannak-
sella. Äidin mieliala oli toki kevään tapah-
tumista järkyttynyt, mutta suoranaisesti
pakoon ei olisi enää tarvinnut lähteä. Rau-
man tuttu synnytyslaitoksen johtajatar oli
Karkun entinen kätilö ja äidin hyvä ystävä
Tilda Kokki. Isä Vihtori haki äidin ja Pertin
Karkkuun jo vajaa viikko synnytyksen jäl-
keen 25. toukokuuta.
Kirjapäivillä julkaistaan toimittama-
ni vähäinen kirjanen ”Virtaranta 1918”.
Käyn sen alussa läpi nuo vaiheet yksityis-
kohtaisemmin. Pääosa kirjasesta koostuu
kuitenkin niistä vuoden 1918 muisteluk-
sista, jotka Virtaranta aikanaan jätti pois
Karkun murrekirjasta, koska aika ei vielä
tuolloin ollut kypsä niiden julkaisemiselle.
Virtaranta 1918
Vieraskynä
•
•
Pauliina Vilenius
Kaukolan kylätalon pää-
dyssä sijaitsevassa asuin-
huoneistossa tuoksuu maa-
li. Lattiaa peittää pöly, ja
joka puolella on rakennus-
tarvikkeita. Niiden keskellä
häärää neljä nuorta mies-
tä maalisudit, lastat ja te-
lat käsissään.
Kylätalolle uutta
maalia opiskelijavoimin
▶
▶
Ammattikoulun tulevat talonrakentajat ovat ammentaneet kevään
ajan arvokasta oppia Kaukolasta. Yhteistyö jatkuu syksyllä.
REMONTTI
Niko Kalliosalo (vas.) pakkeloi huoneiston kat-
toa Kaukolassa. Simo Rintamäki seuraa työn
etenemistä.
Seinää maanantaina maalasivat Mikael Viskari (edessä) ja Arttu Heino.
Kaukolan kyläseura osti
vanhan koulun aiemmin
tänä vuonna. Huhtikuusta
saakka yhtä vuokrattavak-
si aiotuista asunnoista ovat
remontoineet Vammalan
ammattikoulussa talonra-
kentajaksi opiskelevat
Art-
tu Heino
,
Niko Kalliosalo
,
Simo Rintamäki
ja
Mika-
el Viskari
. Nelikko on saa-
nut remontista arvokas-
ta oppia opetussuunnitel-
maan kuuluviin sisäval-
mistusvaiheen töihin.
”Olemme paikkailleet
koloja seinistä ja katos-
ta sekä hioneet ja maalan-
neet pintoja uudelleen.
Myös väliovet ja kaappien
ovet on käyty läpi”, nuoret
miehet kertovat.
n
OPETTAJA
Jarmo Tan-
nin
mukaan Kaukolan ky-
läseura otti kouluun ke-
vättalvella yhteyttä tarjo-
ten urakkaa opiskelijoille.
”Tässä projektissa osui-
vat kohdalleen sopiva etäi-
syys ja työn kuva. Purku-
hommia meille tarjotaan
useinkin, mutta se ei ole
oppimisen kannalta järke-
vää - ellei kyse sitten ole
korjausrakentamisesta.”
Heino, Kalliosalo, Rinta-
mäki ja Viskari ovat kulke-
neet Kaukolaan kimppakyy-
dillä päivittäin. Lukujärjes-
tyksestä riippuen hommissa
on saattanut vierähtää pari
tuntia tai koko päivä.
”Pakolliset teoriat olem-
me käyneet istumassa kou-
lulla, mutta muuten olem-
me tehneet remonttia. Kyl-
lähän täällä häärääminen
on paljon mukavampaa
kuin koulussa oleminen”,
opiskelijat myöntävät.
Jarmo Tanni piipahtaa
työmaalla pari kertaa päi-
vässä. Jos visiittien välillä
tulee tenkkapoo, vaihtu-
vat kuvaviestit kännyköi-
den välityksellä.
”Mielestäni hommat ovat
sujuneet pojilla tosi hyvin.
Jotain pientä jumppaamis-
ta on ollut, mutta ei mitään
suurempaa”, hän antaa kii-
tosta suojateilleen.
n
TANNIN
mukaan asia-
kaskohteissa työskentely
istuu hienosti ammatilli-
sen koulutuksen reformiin,
jossa painotetaan työpai-
koilla tapahtuvaa oppi-
mista ja yksilöllisiä opin-
polkuja.
”Tämänkin kohteen ansi-
osta oppilaat pääsevät anta-
maan näyttöä, jonka ansios-
ta he saattavat valmistua ai-
kaisemmin”, hän kiittelee.
Arvokasta on sekin, et-
tä opiskelijat ovat työnsä
laadun suhteen vastuulli-
sia asiakkaan suuntaan.
”On ihan eri asia tehdä
töitä oikealla työmaalla,
kuin koulussa jotain har-
joitusseinää, joka sitten
puretaan.”
Opiskelijat nyökyttelevät.
”Kyllä tämä tuntuu eri-
laiselta kuin hommien te-
keminen koululla. On mie-
lekkäämpää ja erilainen
motivaatio, ehkä sitä on
jopa ylpeämpikin omasta
tekemisestään. Sekin kan-
nustaa, kun asiakkaalta on
tullut kiittävää palautetta”,
nelikko miettii.
”Ehkä ulkopuolelta tule-
van palautteen uskoo pa-
remmin kuin opettajalta
tulevan”, Tanni naurahtaa.
Kyläseuralle yhteistyö
ammattikoulun kanssa oli
erittäin tervetullut.
”Asunnon kunnostami-
nen olisi vaatinut valta-
van määrän talkootyötun-
teja. Pohdimme, että oma
energiamme on tärkeäm-
pää suunnata toiminnan
käynnistämiseen kylätalol-
la”, seurasta todetaan.
Työn laadusta kertonee
parhaiten se, että yhteis-
työ jatkuu ensi syksynä.
