34
Keskiviikko 27.6.2018
•
•
Hannu Moilanen
Jotkut muistanevat vie-
lä vajaan kolmen vuoden
takaisen lehtijutun kala-
lokista, jolla oli uistin no-
kan tyvessä kiinni. Lintu
löydettiin erään kodin pi-
hasta Siikasuolta Vamma-
lasta, uistin poistettiin no-
kasta onnistuneesti pelas-
tuslaitoksen toimesta. Leh-
den kuvassa lintu oli pelas-
tajan käsissä, kun koukkua
poistetaan.
Allekirjoittanut törmä-
si tuolloin samaan lintuun
Vanhankirkonniemessä
ehkä tuntia tai paria en-
nen pelastusoperaatiota.
Näky oli säälittävä, järkyt-
täväkin. Ajattelin ensin, et-
tei lintu pysty enää lentä-
mään, kun sen vointi oli
heikon oloinen. Yllätyk-
seksi se nousi lähestyttäes-
sä siivilleen lentäen muu-
tamia metrejä, kunnes het-
ken päästä otti lopullises-
ti siivet alleen ja suuntasi
vaappuvasti lentäen lah-
den yli Vammalan keskus-
taa kohden.
Muutamaa päivää myö-
hemmin luin lehdestä pe-
lastusoperaatiosta ja on-
nettoman tarinan onnel-
lisesta lopusta. Sinne as-
ti lokki siis jaksoi lentää,
linnuntietä noin 500-700
metriä.
Vesilintuja vaanii kesäi-
sin monta vaaraa vedes-
sä ja rannoillakin. Kuivu-
maan nostettu tai rannal-
le unohtunut katista on
etenkin linnunpoikasten
ja pikkulintujen surman-
loukku. Katiskan sisään
on helppo ikään kuin
luiskahtaa, ulospääsy on-
Monta vaaraa ompi veessä
▶
▶
Tuhansien järvien maassa monenlaiset onnettomuudet vaanivat vesillä eläviä luontokappaleita.
KOUKUSSA
kin linnulle tai rantoja
kulkeville jalallisille pien-
eläimille labyrinttimaisen
vaikeaa.
Toinen surmanloukku
on myös esimerkiksi ve-
sikasveihin kiinni jääneet
uistimet. Siima kalastajal-
la kenties katkeaa ja iso
tai pienempi uistin kouk-
kuineen jää törröttämään
pyydyksen lailla onneton-
ta uivaa ohikulkijaa tai su-
keltavaa vesilintua odotta-
maan.
Näin oli käynyt esimer-
kiksi kuvan linnulle Rau-
tavedellä. Iso uistin oli
tarrannut nopealiikkei-
sesti kalastavan vesilin-
nun jalkaan vesikasvi-
en seassa. Koukusta irti-
pääseminen kädettömäl-
lä linnulla on mahdoton
tehtävä. Lintu on joutu-
nut pyristelemään tun-
tikausia tai kenties jopa
päiväkausia ennen huk-
kumistaan. Tai tuliko
kenties sydänkohtaus ko-
van koettelemuksen seu-
rauksena. Hirveä loppu
joka tapauksessa kenel-
le vain. Löydettäessä lin-
tu oli jo alkanut maatua
kuolinpaikalleen ulpukan
varsien viereen.
Tuhans i en j ä r v i en
maassa monenlaiset on-
nettomuudet vaanivat ve-
sillä eläviä luontokappa-
leita. Nopeasti liikkuvat
moottoriveneet hajotta-
vat joskus lintupoikueita
emoistaan. Hätääntyneet
untuvikot uivat usein
päättömästi pakoon, eh-
kä väärään suuntaan, löy-
tämättä enää turvallis-
ta emon kainaloa. Vaa-
ra vaanii eksyneitä pie-
niä untuvikkoja samalla
myös veden alta, iso hau-
ki nappaa helposti kitaan-
sa hätääntyneen yksinäi-
sen kulkijan.
Valtaosa Suomen pesi-
mälinnustosta on luon-
nonsuojelulailla rauhoi-
tettuja ja pesimäaikana
lain suojaa nauttivat kaik-
ki linnut. Tahallinen häi-
ritseminen ja pesien va-
hingoittaminen lintujen
tappamisesta puhumatta-
kaan on kiellettyä.
Myös nouseminen pesi-
mäluodoille pesinnän ai-
kana on syytä jättää vä-
liin, tiirat ja muut lokki-
linnut varoittavat pesin-
nästä näkyvästi lennellen
ja äännellen pesimäympä-
ristöissään.
””
Vaara vaanii eksyneitä pieniä
untuvikkoja myös veden alta,
sillä hauki nappaa helposti
kitaansa hätääntyneen
kulkijan.
Surullinen näky kohtasi kulkijaa kirkkotiellä, uistin kuin naulittuna nuoren kalalokin nokan ty-
veen. Onneksi lintu selvisi koettelemuksesta takaisin luontoon pelastavien käsien avustuksella.
Ulpukanvarsiin tarttunut uistin koitui tämän vesilinnun määränpääksi.
Uistimet koukkuineen tarttuvat helposti esimerkiksi vesikasveihin heitto-
kalastajilla. Veteen jäänyt uistin on joskus surmanloukku vesilinnuille.
Iso uistin paljastui lähemmin katsottuna tämän linnun kuolinsyyksi.
Epäonnekseen linnun räpylä oli tarttunut uistimen koukkuun kiinni kas-
villisuuden seassa liikkuessa.
