26
Keskiviikkona 27. kesäkuuta 2018
•
•
Minna Isotalo
”Sinä olet iloinen mies.
Kirjasi rivien välit pursu-
avat iloa”, sanoo kirjailija
Pirjo Tuominen
kollegal-
leen
Olavi Toivolalle
, kun
hän toivottaa tämän terve-
tulleeksi kotiinsa.
Istuudumme kahvipöy-
tään valoisalle terassille,
Rautavesi lainehtii lähellä,
näyttämön taustalla siin-
tävät Vammaskosken silta
ja Tyrvään kaksitorninen
kirkko. Näistä näkymistä
Tuominen on ammenta-
nut aineksia romaaneihin-
sa ja ovatpa ne inspiroineet
Toivolaakin.
”Tämä oli lapsuuteni
näkymä. Synnyin ja kas-
voin kymmenen ensim-
mäistä vuottani Lousajan
kylässä aivan rantamaise-
man tuntumassa. Siitä ajas-
ta 1940-luvulla jäi Tyrvään
murrekin kytemään”, Toi-
vola kertoo.
Juuri ilmestyneessä ro-
maanissaan
Abraham Bra-
xin kunnia
(Warelia) hän
kuvaa Suomen sodan aikai-
sen sotilaan koko elämän-
kaaren. Abraham Braxis-
ta tulee sodan jälkeen Tyr-
vään pappilan torppari ja
kirkkoherrojen kyytimies.
Kunniantuntoinen mies
raataa torpan töissä ja vaa-
tii siihen lapsensakin. Hän
tekee virheitä, joita ei voi
perua.
”Olavi kirjoittaa hyvin
ja liikkuu hienosti kansan-
miehen sielunmaisemassa.
Paikallinen murre ja kan-
san puheenparsi oli virkis-
tävää luettavaa, sillä itse vi-
en tarinaa eteenpäin omis-
tavan luokan näkökulmas-
ta, mikä vaikuttaa olen-
naisesti henkilöhahmoje-
ni ilmaisuun”, Tuominen
pohtii.
n
TUOMISELLE
Toivolan
kuvaama aikakausi on tut-
tu, hän on 1700-1800 -lu-
vuilla kuin kotonaan ja
käsitellyt samoja historian
vaiheita teoksissaan - sotaa
tosin kuvataan naisen nä-
kökulmasta.
”Olavin kirjasta tie-
tää heti, että se on mie-
hen kirjoittama. Naisilla
ja miehillä on molemmil-
la oikeus katsoa vastakkais-
ta sukupuolta ja kirjoittaa
niin kuin asiat kokee, se
on kiinnostavaa”, Tuomi-
nen sanoo.
”On tutkittu, kuinka
paljon mieskirjailijoiden
teoksissa on naishahmoja
ja naisten esittämiä mieli-
piteitä. Mietin näitä asioi-
ta vakavasti kirjoittaessa-
ni ja yritin tasa-arvon tie-
tä tasoitella. Äidin kulttuu-
rilla on vaikutusta poikiin,
eri asia sitten kuka mitä-
kin omaksuu. Myös siskoil-
la on suuri merkitys”, Toi-
vola tuumailee.
Molemmille kirjailijoille
satakuntalainen mielenlaa-
tu on tuttu. Maat pysyvät
ja periytyvät sukupolvelta
toiselle, on velvollisuuden
tunto, tietynlainen jurous.
Ulkokuori voi olla jäykkä,
mutta pinnan alla kuohuu,
kaksikko tietää.
Yksi seikka Toivolan kir-
jassa Tuomista hieman hu-
vittaa.
”Oliko seksielämä todel-
la niin vauhdikasta kuin
kirjassa vai onko se kirjoit-
tajan toiveajattelua?” hän
naurahtaa.
n
TUOMISEN
mukaan
naisen asema on ollut Suo-
messa perinteisesti vahva.
Agraariyhteisöissä naisen
työpanosta tarvittiin ja ar-
vostettiin. Tasa-arvon nä-
kökulmasta parasta nai-
selle oli kuitenkin leskek-
si jääminen, se oli pitkään
ainoa väylä itsenäisyyteen.
Naimattoman naisen asi-
oista päätti lähin miessu-
kulainen, naineen naisen
asioissa valta oli aviomie-
hellä.
”Moni äiti toivoi tyt-
tärelleen parempia oloja
kuin mitä itse oli saanut.
Ehkä silläkin on ollut vai-
kutusta tasa-arvoon. Ny-
kyään tytöt tietävät poi-
kia paremmin mitä halu-
avat, siinä on mielestäni
iso muutos tapahtunut sit-
ten 1970-luvun”, Toivola
miettii.
Tuominen huomauttaa,
ettei siitä ole kuin muu-
tama vuosikymmen, kun
suomalaisessa työelämäs-
sä vallitsi tiukka pukeutu-
misetiketti. Suomen Soke-
rin pääkonttorin naisille
uusi toimitusjohtaja antoi
vapauden pukeutua työ-
paikalla housuihin 60-70
-luvun taitteessa.
”Toimin Sokerilla tuol-
loin tiedotuspäällikkönä.
Hamepakon päättyminen
oli monille meistä juhla-
päivä.”
Tuominen on sitä miel-
tä, ettei nainen ole ollut
kulttuurissamme mikään
lattiamatto enää pitkään
aikaan. Jokaisen tytön on
opittava pitämään puo-
lensa ja oltava ylpeä it-
sestään.
n
PIRJO
Tuomisen kirjai-
lijan ura on kestänyt nel-
jä vuosikymmentä ja pitää
sisällään viitisenkymmen-
tä teosta. Toivolan uusin
on hänen toinen romaa-
ninsa. Tuominen ja Toivo-
la ovat samaa ikäluokkaa
ja tehneet molemmat uraa
liike-elämässä. Yhteistä ju-
tunjuurta heillä riittää sii-
nä määrin, että kaksikon
kohtaamisesta Kirjapäiven
Tyrvääläisessä trykissä tu-
lee vähintäänkin kiinnos-
tava.
”Kirjoittaminen on mi-
nulle eläkepäivien har-
rastus, jonka avulla pysyy
vintti valoisana”, toteaa
Toivola nöyrästi.
Joskus täytyy mennä
kauas nähdäkseen lähelle.
Mitä historia on Toivolal-
le ja Tuomiselle opettanut?
”Sinuhen sanoma on to-
tuus: ihminen ei muutu”,
Toivola sanoo.
”Aika ei ole lineaarinen
jana, vaan pallon pinta.
Tietyt ilmiöt toistuvat eri
aikoina”, Tuominen näkee.
Yhtä mieltä historian-
tuntijat ovat myös siitä,
ettei fiktio koskaan pärjää
yllättävyydessä todelliselle
elämälle.
Mitä historia opettaa kirjailijalle?
▶
▶
Pirjo Tuomiselle ja Olavi Toivolalle satakuntalainen mielenlaatu on tuttu. Juron pinnan alla kuohuu.
KOHTAAMINEN
””
Naisilla ja miehillä on
molemmilla oikeus katsoa
vastakkaista sukupuolta ja
kirjoittaa niin kuin asiat
kokee, se on kiinnostavaa.
Pirjo Tuominen ja Olavi Toivola tietävät miltä tuntuu, kun tarina vie mennessään. Silloin henkilöhahmot heräävät eloon ja elävät itse elämään-
sä, kirjoittajan tahdosta välittämättä.
